Musteloitsu - Cornelia Funke

Okei, eli nyt pitää ihan ensimmäiseksi ihmetellä, että miten voi olla taas näin innostuneessa tilassa. Jotenki on ollu jo pidempään sellanen tunne, että oikeen mikään ei huvita ja vaikka huvittaiski ni sitte ku alkaa tekemään ni sitte taas innostus lopahtaa. Kuten nyt esimerkiksi kaverin villasukat. Ensimmäisen tein suhteellisen nopeasti vaikka ei sekään erityisen kivasti luonnistunut, nyt toista olen tehnyt tuskallisen hitaasti. Lisäksi tuntuu, että olen menettänyt neulontataidon aivan tyystin. Yritän neuloa rennosti, mutta sitten tulee liian löysää ja jos alan kiristämään tulee vain sanomista. Mikä neuvoksi? Kyse ei kuitenkaan ole puikoista suhteessa lankaan sillä samoilla olen ennenkin sukkia tehnyt hyvällä menestyksellä. Mutta ei siitä sen enempää.

 

Eli siis Musteloitsu. Kerroin jo joskus kuukausi sitten Mustesydämmestä, joka on siis kirjasarjan ensimmäinen osa. Musteloitsu jatkoi Mustesydämmen tarinaa vuoden tauon jälkeen ja hyvin jatkoikin. Kerroinkohan viimeksi, mistä koko kirjassa on kyse? Nyt en sitä kuitenkaan tarkista, sillä innostuksen puute, enkä jaksakkaan kertoa. Voitte lukea itse luettuanne ensin oman arvosteluni. Nyt nimittäin tunttuu, että en löydä sanoja yksinkertaisempiinkaan lauseisiin. Tuotakin lausetta väänsin vaikka kuinka ja kauan. 
   Musteloitsu tosiaan jatkaa Mustesydämmen tarinaa samaan mukaansatempaavaan tyyliin. Kerronta oli sujuvaa ja jos oli vain itse hereillä eikä ulkopuoliset häiriötekijät vaikeuttaneet lukemista, ei tarvinnut lukea uudestaa miettien, että mitäköhän tässä taas tapahtu. Tässä oli ehkä enemmän yllättäviä juonenkäänteitä. Lisäksi tarina alkoi loppuakohden saamaan kokoajan synkemmän värimaailman. Henkilöitä kuolee ja kun Fenoglio yrittää korjata maailmaansa sepittämällä uusia tarinoita, tilanne vain synkkenee kun suunnitelmat eivät täysin käykkään toteen. Hetkittäin olisin halunnut itsekkin hypätä rarinan keskiöön ja ravistella päähenkilöille järkeä päähän. Ehkä se ei kuitenkaan olisi ollut erityisen hyvä idea, ottaen huomioon miten kirjassa tuollainen toiminta vaikutti kaikkeen. 
   En oikein osaa sanoa kummasta kirjasa pidin enemmän. Ensimmäinen oli mukavampi nimenomaan rauhallisuutensa perusteella varsinkin kun olen niin tunteellinen ja uskon jokaisen sanan, jonka luen kirjasta. Heittäydyn syvälle tunteeseen. Toisaalta toisessa oli enemmän toimintaa ja vielä enemmän tunnetta vaikka se ei niin positiivista ollutkaan. Toiseksi Musteloitsussa oli enemmän romantiikkaa ja tunteisiin perehtyvää kerrontaa. Mikä on ehdottomasti iso plussa. Joten ehkä kuitenkin jos kysytään, kumi on parempi vastaisin Musteloitsu. Tähän väliin sopiikin hyvin lainaus Musteloitsusta: ''Taivaan vallat, kyllä rakkaus on melkoinen riesa. Jokainen, joka muuta väitti, ei ollut ikinä kokenut tuota kirottua väristystä sydämmessään.'' Itse ainakin aloin uska tuohon, vaikka erityisemmin ei kokemusta aiheesta olekkaan.
   Musteloitsu myös herätti halun saada tietää lisää. Se loppui kesken, kaikkea päähenkilöt jäivät juonimaan ja suunnittelemaan, jotai jo laitettiin alulle. Mihinkään lopputulokseen ei vielä kuitenkaan päästy, loppu saadaan lukea seuraavasta kirjasta nimeltä Mustemaailma. Nyt kun kävin eilen kirjastossa se ei valitettavasti ollut siellä vaan molemman kappaleet ovat lainassa. Sen sijaan lainasin Langenneiden enkelten kaupungin, joka on varjojen kaupungit sarja neljäs ja ilmeisesti viimeinen osa. 
   Tiedättekö sen raivostuttavan tunteen kun luet jotain sarjaa ja kuvittelet, että siihen kuuluu vain vaikka nyt 3 osaa, koska kirjaston hakukone ei kerro mitään neljännestä osasta? Minä tiedän sillä juurikin näin tapahtui Varjojen kaupunkiren kanssa. Sitten viikonloppuna kun selailin blogeja löysin postauksen juuri tuosta neljännestä kirjasta, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Ehkä voisin tutkia asioita hieman netin muiltakin sivustoilta saadakseni oikeasti tietää kaikista kirjoista. Toinen samaan kategoriaan kuuluva asia on uuden kirjan odottaminen. Ja tajusin, että kuinka mun ajan pitäis riittää kaikkien ihanien kirjojen lukemiseen varsinki ku lähes kaikki joista olen kiinnostut on sarjoja... Ehkä aika riittää, onhan tässä koko elämä edessä. Entä jos kasvan ulos fantasiakirjoista, joita rakastan ennen kuin olen saanut lukulistani päätökseen. No, sitä vaaraa tuskin ihan heti on.  

Koko sarja: Mustesydän
            Musteloitsu
            Mustemaailma