Hammastahnan väriset ja pitsi kuvioinen

Joululahjaksi tein itselleni muutamassa päivässä tälläisen pitsihuivin. Kuva on ehkä vähän epätarkka, mutta ehkä se ei nyt ole kovin paha. Lanka oli jotain vanhaa Marie nimistä. Kerä oli noin 40g = n.80m. Neuletiheys 15s = 10cm

Puikot: 5
Menekki: noin 2,5 kerää
Mitat: Leveys noin 16 cm, pituus noin 165 cm

Ohje: Luo 28 silmukkaa. Molemmissa reunoissa neulotaan 1 oikein, 1 nurin resoria. Keskellä lopuilla 16 silmukalla neulotaan pitsikuviota. 

Huomaa: Itse aloin heti tekemään kuviota, jolloin reunasta tulee pykäreuna, mutta toinen pää jäi päättelyn jälkeen suoraksi. Kannattaa siis tehdä ensin yksi kerros oikein, niin molemmista reunoista pitäisi tulla samanlaiset

Neulekuvio: 
1. krs: *lk, 1 kiert. o, lk, 1 o yliv. kav., 5 o*
2. krs: *4 n, 2 kiert. n yht., 3 n*
3. krs: *lk, 1 kiert. o, lk, 2 o, 1 o yliv. kav., 3 o*
4. krs: *2 n, 2 kiert. n yht., 5 n*
5. krs: *1 kiert. o, lk, 4 o, 1 o yliv. kav., 1 o, lk*
6. krs: *1 n, 2 kiert. n yht., 6 n*
7. krs: *5 o, 2 o yht., lk, 1 kiert. o, lk*
8. krs: *3 n, 2 n yht., 4 n*
9. krs: *3 o, 2 o yht., 2 o, lk, 1 kiert. o, lk*
10. krs: *5 n, 2 n yht., 2 n*
11. krs: *lk, 1 o, 2 o yht., 4 o, lk, 1 kiert. o*
12. krs: *6 n, 2 n yht., 1 n* 



Sitten oli vielä nämä hammastahnan väriset kirjoneulesukat, jotka sain valmiiksi joulupäivänä. En nyt kyllä oikeasti tiedä, mistä tämä hammastahna fiilis tuli, mutta niin ne nyt on nimetty. Mikä hammastahna on tämän väristä?

Kirjoneule sukissa ei todellakaan taida olla minua varten. Ihan mukavahan niitä on neuloa, ja ihan siistiäkin siitä tulee. Mutta ongelma tuleekin siinä, että käsiala on niin tiukkaa, että ei meinaa sukat mennä jalkaan. Kantapää jää kinnaamaan. Näistä ensimmäinen onnistui tosi hyvin kun muistin löysäillä, mutta toinen on sitten ihan eri juttu. Molemmat kyllä onneksi menee jalkaan ja kyllä niitä pystyy käyttämään. Ehkä ne venyy?
 

 

Puikot: 3

Lanka: Turkoosi Araucania Ranco

Ohje: Drops

Koko: 40, mutta neulottu pienimmällä silmukka määrällä. Olisi voinut tehdä isommalla.  

Niin ja ennen joulua tuli vaihtosukat toistaiseksi ainakin tuntemattomalta neulojalta, sillä en ole oikein jaksanut leikkiä salapoliisia. Kiitos niistä.

-Miia

 

 

A reader lives a thousand lives before he dies. The man who never reads lives only one.

 

Ainoat oikeat

Olin voittanut muoti messuilta Oriflamen arvonnasta kahden hengen lippupaketin Ainoat oikeat -elokuvan ennakkonäytökseen Kino Andorraan. Myös eräs luokkalaiseni oli voittanut kyseisen kilpailun, joten lähdimme kohti helsinkiä heti koulun loputtua. Matkalta mukaan tuli molempien kaverit. 

Läpi tuulen ja lumisateen navigoimme kaikille entuudestaan tuntemattomaan elokuvateatteria. Lopulta jotenkin onnistuimme löytämään etsimämme paikan Coronan alakerrasta. Alhaalta löytyi pieni, vanha studio. Andorra ei ole mikä tahansa elokuvateatteri, vaan siellä järjestetään juuri tämän kaltaisia ennakkonäytöksiä, kutsuvierastilaisuuksia ja yksityisiä juhlia. 

Vaikka tämä oli jo tiedossa hyvissä ajoin, emme tulleet ajatelleeksi, että eihän sieltä saanut edes popparia. Leffa namitkin oli jäänyt kaupan hyllylle. Joten jouduimme istumaan ja katsomaan leffaa täysin ilman naposteltavaa. Ja kuuntelimme muiden rapistelua ja haistelimme raa-an sipulin hajuisia sipsejä. Tai sitten joku oikeasti rouskutti raakaa sipuli. Mistäs sitä koskaan tietää?

Elokuva oli aivan mahtava! Suosittelen siis kyllä kaikille, myös niille jotka normaalisti hieman vierastavat sanaa romanttinen komedia, ja vielä suomalainen sellainen. Mutta se ei ollut niin kuin kaikki muut. Se ei ollut täydellistä siirappia typerine kohelluksineen. Kohtalo vain punoi omia verkkojaan, jolloin kaikki muuttui huomattavasti vaikeammaksi. Ehkä sellaisessa tilanteessa voisi sanoa kaikille, kuinka asiat oikeasti ovat. Mutta kun ollaan liian syvällä suossa, ei tiedä kuinka sanoa ja mitä siitä seuraisi, joten suomalaiseen tapaan ei sanota mitään. Annetaan asioiden kulkea omalla painollaan, vaikka se pahentaisikin tilannetta. Lopulta kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin vaikkakin useamman juorun, draaman ja skandaalin kautta. 

Juonesta ajattelin olla kertomatta sen enempää, kuin että käykää ihmeessä katsomassa. Ehkä en osaisi kertoa mitään tarpeaksi kauniisti, niin että mielenkiinto säilyy, mutten kerro myöskään liikaa. 

Roolihahmot ovat mahtavia ja sopivat täydellisesti näyttelijälleen. 

Jo leffaa odotellessa puhuimme, että voisi mennä sitten syömään johonkin. Heti olimme sitä mieltä, että läheinen kiinalainen on hyvä idea. Itse en ole vuosiin käynyt kiinalaisessa, vaikka tarkoitus on ollut. Yhdelle se oli ihka ensimmäinen kerta ja kaksi muuta olivat lähes konkareita. Sinne siis päädyimme vaikka ensin piti kävellä koko talo ympäri, vaikka helpommallakin olisi päässyt. Siinä vaiheessa lumisade oli jo vaihtunut vedeksi. Hyi. Mutta ruoka oli mitä parhainta! Miksen ole käynyt niin pitkään aikaan? Ei voi tietää, mutta voisi kyllä alkaa käymään useammin.

Kotona vasta siinä joskus kymmenen aikoihin. Edelleen täynnä kaikesta siitä ruoasta, joka jaettiin kaikkien kesken.

-Miia

Neulomuksia ja muuta mukavaa

Pikkuserkku pyysi, että tekisin hänelle taas tänä vuonna villasukat. Toissa vuonna tekemät oli kuulemma niin kovin hyvät. Mutta nyt jo hieman puhki kuluneet. Joten kyllähän siinä vaiheessa pitää saada uudet pirteän väriset pitsisukat. Vähän tuli tyhmä olo, kun valitsin juuri sen saman seiska veikan kuin ohjeessa. Mutta se nyt oli paras väri kaikista olemassaolevista. 

 

Kertut oli oikein helppo neuloa, ohje oli selkeä, vaikkakin siinä ei erityisemmin kerrottu, kuinka kantapää tai kärki kuuluisi neuloa. Kerrottu oli tasan, mikä kantapää niissä oli tehty, joten tein ihan perinteisen eli hollantilaisen kantapään. No, oli siinä ohjeessa oikeasti linkki, mutta kummasti paperi versio ei sitä avaa.

Lanka oli tosiaa novitan 7veljestä, puikot 3,5 ja kuvion koko s/m.

 Ja sitten kun kertut oli valmiina, niin piti hyökätä uuden langan kimppuun. Turkoosin langan ostin tampereen käsityömessuilta.. Projekti alkoikin rattoisasti vyyhdin kerimisellä palloksi. Ohje Dropsilta.

Turkoosin ja valkoisen yhdistelmästä tulee mieleen lähinnä hammastahna, vaikka oma tahnani ei ole tämän väristä ollut vuosiin. 

Yritin sitä eilen kokeilla jalkaan, kun kaikki varren kavennukset oli tehty, mutta ei se mennyt. Nyyh. Päättelin, että ehkä se ei vain päässyt venymään riittävästi puikkojen kanssa, sillä paljosta ei kyllä jäänyt uupumaan. Katellaan nyt neuloa mahdollisimman löysää, tai sitten pitää löytää joku pieni kantapäinen ihminen. Hemmetin kantapää aina kinnaa jostain...

 

Aamun sininen hetki pussipysäkillä

  Minun kolme huulirasvaa nätisti värijärjestyksessä.

Niin ja kyllähän mä jotain voitinkin. Nimittäin kotolivingin arvonnan. Palkinto kirja Jouluniloa kierrätysmateriaaleista oli kotana odottamassa, kun könysin pakkasen halki kotia. Kaunis improvisoiva kirja sisältää nimensä mukaisesti jouluaiheisia tuunaus ideoita, joita luultavasti voi soveltaa myös muihin teemoihin. Vielä en kovasti ehtinyt siihen tutustumaan, mutta eiköhän se lueta läpi vielä tänään. 

Ensimmäisen joululahjan jätin tänään postin hellään huomaan. Pitäisi ainakin olla ajoissa perillä. Omia joululahjoja saa vielä odottaa saapuvaksi. Tarkoitan siis ainakin raverlyn vaihtosukkia, joista ei vielä ole kuulunut. 

Hyvää joulua!

-Miia

 

Päiväpartio - Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev

(http://www.intokustannus.fi/kirja/paivapartio/)

KauhuFantasia -sarjan toinen osa.

Ensimmäisestä osasta tuttu juonittelu ja partioiden pomojen järjestämä peli jatkui myös tässä kirjassa. Kirja koostuu kolmesta eri osiosta, joista ensimmäisessä Pimeyden noita Alisa menettää maagiset kykynsä taistelussa. Hänet lähetetään Artekin leirikeskukseen lomalle keräämään energiaa. Leirillä Alisa tutustuu komeaan Igoriin ja heidän välilleen kehittyy voimakas rakkaus. Viimein he oppivat, mitä todellinen rakkaus voi olla. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin Alisa on kuvitellut. Hänelle selviää, että Igor on Valon palvelija, joka on menettänyt myöskin voimansa samassa taistelussa kuin Alisa. Tunteet kuohahtavat pintaan. Heidän rakkautensa on häpeällistä, täysin suvaitsematonta. Eivät veriviholliset voi olla edes ystäviä keskenään, saati sitten rakastavaisia. 
   Igor haastaa tunnekuohussa Alisan kaksintaisteluun, joka ei pääty hyvin kummankaan näkökulmasta. Alisa saa nopean surmansa, ja Igor joutuu kärsimään seuraukset. Hän ei halua enään elää, kun on menettänyt ainoan, jota on koskaan rakastanut. 

Seuraavan osan tapahtumat tuntuvat aluksi olevan kuin toisesta kirjasta, kuin kirjailija ei olisi keksinyt kuinka Alisan ja Igorin kohtauksen jälkeen olisi pitänyt jatkaa. Siinä on jälleen käynnissä mittava operaatio. Mutta onneksi viimeisessä osassa palataan jälleen alun tapahtumiin ja nidotaan sulavasti nämä kaksi operaatiota yhdeksi kokonaisuudeksi. Myös edellisen kirjan tapahtumat on otettu huomioon, kun pohditaan teorioita, kuinka päälliköt ovat pelin juonineet. Partioiden välistä jatkuvaa taistelua verrataankin osuvasti shakki peliin, jossa poistettujen nappuloiden tilalle tulee aina uusia. 

Aivan lopussa ollaan oikeudessa Inkvisition edessä pohtimassa, kuinka Igoria tulisi rankaista Alisan kuolemasta, ja kenen syy se todellisuudessa oli. Oliko Pimeyden palvelijoiden päällikkö juoninut koko tapahtumaketjun omaksi edukseen? Lopussa vakuutetaan, että kukaan ei ole syyllistynyt mihinkään suurempaan projektiin, joka voisi tuhota pysyvästi Pimeyden ja Valon välisen tasapainon. Sitä minä en kuitenkaan usko, vaan luulen, että seuraavissa osissa Pimeys todella toteuttaa suunnitelmansa. Tai ehkä pimeydällä ei enään ole syytä tehdä sitä, sillä ovathan he saaneet mitätöityä Valon suunnitelmat. 

Mielestäni jälleen oikein toimiva kirja, joka kyllä paikoitellen saa lukijan pään sekaisin. Kaikki se kieroilu ja ovela juonittelu menee aluksi aivan yli, mutta lopussa jokaiselle pienellekkin yksityiskohdalle saadaan selitys. Teoriat ovat siis todella pitkiä, ja monitahoisia. Uskallan väittää, että ei ole ainakaan ennalta arvattava. Mitenkään lukija ei voi tietää, miten kirja päättyy, ja kenen eduksi juonittelu todella kääntyy.

Lukunäyte:

Koska rakkaus on Valon ja Pimeyden yläpuolella. 
   Koska rakkaus ei tarkoita seksiä, yhteistä uskoa tai ''yhteistä taloudenpitoa ja lasten kasvattamista''.
   Koska rakkaus on voimaa.
   Eikä sillä ole mitään tekemistä Valon ja Pimeyden, ihmisten ja Muihin kuuluvien, moraalin ja lain tai kymmenen käskyn ja Suuren Sopimuksen kanssa.
   Ja rakastan sinua kaikesta huolimatta, senkin kusipää, Valoa palveleva pölvästi, hyväntahtoinen hölmö, luotettava älykääpiö! Kaikesta huolimatta! 

Lue myös: Yöpartio
          Päiväpartio 
          + ainakin 3 vielä suomentamatonta kirjaa.

värjätään solmuja

Koulussa oli sellainen värjäyskurssi, jossa sai sitten tehdä oman mielensä mukaan erillaisia värjäys systeemeitä. Kokeilut olivat ilmaisia, mutta varsinaisista töistä pitää jonkin verran maksaa. Olin ajateluut värjääväni kauheasti kaikkea ja kokeilemaan kaikkia uusia tekniikoita. Mutta kuinkas kävikään, sieltä ei pahemmin mitää käteen jäänyt. Tälläisen solmuvärjätyn huivin sain aikaiseksi, kun saatin ihan ilmaiseksi puuvillahuivit. 

Näin se tapahtui:

Kieritetään huivin ympärille lankaa, esimerkiksi puuvillalanka on oikein hyvää tähän tarkoitukseen. Pitää muistaa, että kaikki mikä jää lankojen alle, jää vaaleammaksi. Mitä tiukemmalle jaksaa kiristää sitä huonommin väri pääsee väliin. 

 

 

Sitten kun huivi on sidottu mukavan tiukalle kivaksi pötkyläksi tehdään väriliemi. Koululla on isoja pulloja pikmenttiä, jota todellakaan ei paljoa tarvita. Sellainen pienen pieni loraus riittää useampaan litraa. Vielä hieman kiinnikeainetta ja suolaa. Annetaan aineiden liueta liemeen. 

Väri kannattaa tarkistaa ennen kuin laittaa varsinaisen työn likoamaan. Tähän tehtävään sopii hyvin valkoinen puuvilla tilkku. 

 

Sitten jätetään pötkylä lilluttelemaan vuorokaudeksi. Kannattaa välillä käydä hieman kääntelemässä, että värjäystuloksesta tulee mahdollisimman tasainen. Lisäksi vettä voisi olla niin paljon, että koko systeemi peittyy. Eli ei ihan niinkuin minulla tässä.

 

Kun huivi on ollut riittävän kauan liemessä otetaan se pois ja puretaan viritelmät. Tässä voi hyvin käyttää myös useita eri värejä, jolloin tässä vaiheessa olisin avannut vain osan langoista ja pyörittänyt lisää lankaa kohtiin, jotka haluaisin pitää tämän värisenä.

-Miia

Sisarus sukat

Tässä ne nyt ovat, vaikka innostus meinasi loppua kesken. Monta kuukauttahan näitä tuli väännettyä, vaikka ovatkin ihan perus sukat. Ei mitään ihmeellistä, kunhan jaksoi laskea raitojen leveyden. Ehkä juuri yksinkertaisuuden takia ei jaksanut innostua. Tavoitteeksi olin kuitenkin itselleni sanonut, että jos ennen joulua. Joten ainakin se tavoite tuli saavutettua. 

Lanka 7veljestä, sininen, lila, vaaleanpunainen ja ruskea.

Puikot 3,5

koko hieman mysteeri. Kyllä minulle siis tavoitekoot annettiin, mutta ei voi taas tietää kuinka hyvin pitää paikkansa. Jalan pituus olisi ollut kiva tietää kengänkoon lisäksi. Ainakin liiloista tuli ehkä liian isot, sillä ne mahtui jopa meikäläisen jalkaan, joka on pari kokoa isompi. Upsista rarraa. Ensiviikolla selviää, kun sukat pääsevät oikeille omistajille. 

Vielä pitäisi ennen joulua neuloa yhdet pitsi kuviolliset sukat seiskaveikasta. Saa nähdä onnistuuko vai pitääkö sanoa sorge, saat ne sitten joskus. No, ei vielä sanota, vaan tehdään ahkerasti sukat valmiiksi.

-Miia

Aika bling blingin

Lauantaina 30.11. vietimme hyvässä seurassa Teatteri Sisaren 10-vuotis syntymäpäiviä. Paikaksi valikoitui Jokelanportti -ravintola. Kutsussa luki pukukoodiksi jotain bling blingiä, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Itse kapinallisena toteutin vain nämä kaksi ensimmäistä. Onneksi ei sitä ei tarvinnut kenellekkään paljastaa. Olin pukeutunut itse tekemääni juhlapukuun, jota kukaan ei meinannut uskoa itse tehdyksi. Ja kun uskoivat, alkoi ensin valtava kehuminen ja sitten vitsailu, että siinähän on minulle hääpuvun tekijä. Vaikka häistä ei ole tietoakaan. Mutta hääpukuhan se tärkein onkin. 

Ruoka oli mitä mainiointa. Oli alkupalaksi useampaa eri salaattia ja lohta sekä pariisinperunoita. Ja hyvää oli. Mutta meinasi mekko saumoista ratketa kun tämä taitava ompelijatar ei ollut osannut laittaa riittävästi väljyyksiä. Mutta onneksi vain melkein. Syötiin sitten vain vähän. Pääruokakin oli mitä mainiointa kermaperunoita ja possua sekä uunivihanneksia.

Kun pääsimme mansikkatäytekakkuun asti, niin paikalle saapui Impronautit eli Miska Kajanus ja Johanna Viksen. Tämä hupikaksikko esitti hauskoja sketsejä ja veti yleisön mukaan juoneen. Minut Miska otti silmätikuksi, josta olin hieman pettynyt. Hän sanoi, että olisin Cheek -fani, josta sain sitten kuulla loppuillan. Hän jopa räppäsi minulle sanoen, että ei se Cheekkiä korvaa, mutta on sekin tyhjää parempi. Valitettavasti en muista mistä tuo räppi kertoi. Myöhemmin Raine Heiskanen lauloi serenadin tiskirätille. Aivan mahtavaa settiä.

Mutta sitten kello 22 äiti laittoi viestiä, että hän on nyt ulkona, että lähdetäänpäs sitten kotiin. Ilonpilaajakyyti tuli juuri kun olisin päässyt laulamaan karaokea (eli Cheekin Timantit on ikuisia). Mutta kyllä sitä silloin pitää mennä, kun äiti tahtoo kotiin nukkumaan. Muut jäivät vielä kahteen asti bailaamaan ja laulamaan kauniisti. 

-Miia

(Olen erittäin todella pahoillani, etten taaskaan ottanut yhtään kuvaa)