Heipä hei!

Pitkästä aikaa! Ei oikein ole ollut aiheita kertoa mitään, mutta nyt on. Maanantaina alkoi työssäoppiminen Hyvinkään Intersportissa. Ja ihan mukavaahan tuo on nyt kolmena päivänä ollut, vaikka hieman haasteellista keksiä tekemistä ja vielä vaikeampaa on osata auttaa asiakkaita. Minulla ja Miralla ei erityisemmin ole tietoa myytävistä tuotteista, mutta kuitenkin yritämme olla mahdollisimman aktiivisia. Jos menemme auttamaan, joudumme todennäköisesti etsimään itse kohta apua. 

Muuten on nyt mennyt todella hyvin, porukka on todella mukavaa. Vaikka pomoa emme olekkaan vielä tavanneet. Tai Miian olemme kyllä nähneet, kun kävimme työpaikasta sopimassa, mutta tämän viikon omistajat viettävät lomaa. Ensiviikolla pääsemmekin sitten sopimaan tarkemmin jatkosta ja työpäivistä. Nyt tämäviikko tehdään kello 10-16 päivää arkena, mutta jatkossa yritetään tehdä myös viikonloppua, jolloin saisi arkivapaata. 

Tänään jouduin lähtemään töistä jo kahdelta, jotta ehtisin ajallaan järvenpäähän piikitettäväksi. Kävin siis taas ottamassa testirokotteen. Ja nyt vallitseva tunne on turhautuminen, kun vasen käsi on puuta. Sitä ei siis pahemmin tarvitse liikutella ilman että viiltävä kipu menee koko olkavarren läpi. Hyvää loppuviikkoa töihin! Ei paljoa tarvitse laatikoita nostella. 

Sitten on vielä huomenna Silkkikiven teatteri treenit. Treenaamme nyt kesäksi siis Karjalan menetyksen jälkeisiin hetkiin perustuvan Silkkikiven, jota on esitetty Jokelassa jo pari kertaa aikaisemminkin. Pääsee taas vääntämään murretta ja opettelemaan kaksi roolia. Pieniä roolejahan nuo molemmat ovat, joten eiköhän tästä selvitä...

...Jos hengissä pysytään kivusta huolimati. Nyt toi käsi jumittu tohon, enkä todennäköisesti pääse tästä sängyltä ylös ilman huutoa ja tuskankyyneleinä. Tai mistäs sitä tietää? Eikö ois yks kerta riittäny? Ei toki, kaikki kerrat käytävä! Vaikka eihän kukaan pakota...

Nyt yritetään päästä ylös.

-Miia

Valmiina juhlaan

Juhlat on jo juhlittu, mutta pitäisi varmaan kertoa, mitä tein itselleni näihin juhliin. Ensin oli Sisaren järjestämä teatteriGaala. Sinne laitoin päälleni opinnäytetyönä tekemäni juhlapuvun, ja tunsin itseni ylipukeutuneeksi muiden hieman tavallisemmin pukeutuneiden joukossa. Mutta kutsussa oli sanottu, että pitää pukeutua teatterityyliin sädehtien, joten tulkitsin iltapukuni olevan sopiva siihen tilanteeseen. Kuvat otettu muotinäytöksen jälkeen, jolloin hiukset ja meikki oli vielä hyvin.

 Mekko takaa. Ei nyt oikein näy tästä, mutta pienet strassit jatkuu kononaan pääntienympäri. (Kuinka huono ryhti!)

 

 Ja vielä mekkoon sopiva laukku, tai pikemminkin pussukka.

Sitten vielä reilu viikko sitten pidetyt 85-vuotis syntymäpäivät, jonne puin muotoilun työnä tehdyn mustan mekon.

 Tämä on kyllä paras kuva. Siitä näkyy hyvin nuo laskokset ja miten tiiviisti helmet ja strassit on ommeltu. 

Pidän myös todella paljon tästä kankaasta. Yietystä kulmasta katsottuna, kun valo osuu oikein voi huomata mustassa kankaassa hieman kiiltävie kukkia. Tuo mukavaa eloa muuten todella yksinkertaiseen mekkoon.

Taakse pitenevä helma.

-Miia

Ovista ja ikkunoista

Minustahan on tulossa kunnon teatterinvpenkin suurkuluttaja. On se hyvä, että äiti jaksaa ottaa mut mukaan työpaikkansa tapahtumiin. Tällä kertaa otettiin suunnaksi Kansallisteatterin pieninäyttämö, jolla nähtiin Ovista ja ikkunoista, Rahantuloa ei voi kestää.

 

Voi sitä komedian ja huutonaurun määrää! Kaikki alkaa siitä, kun Bruno (Kristo Salminen) löytää olohuoneen pöydältä 100€:n setelin. Onko se vaimo Laurencen (Katariina Kaitue)? Mutta ei. Seuraavana yönä ilmestyy jälleen kasa rahaa, ja lisää. Sitä vain ilmestyy jostain. Onko siivooja tuonut ne? Liittyykö niihin jotain rikollista? Onko kyseessä kenties murtovaras? Mutta varkaathan nimenomaan vievät rahaa, eivät tuo sitä. No, entä jos se on aloitteleva varas? Oppipoika ken ties? Entä mitä rahoille pitäisi tehdä? Poliisille ei voi kertoa, eikä kyllä kenellekkään muullekkaan. Saako niitä tuhlata?

Ranskalaiskoomikko ja näytelmäkirjailija Sébastien Thiéry on onnistunut kirjoittamaan hulvattoman, ja samalla tarkkanäköisen komedian siitä kuinka raha ei koskaan ole vain paperia.  Menestysnäytelmää on esitetty Pariisissa täysille katsomoille syksyn 2012 kantaesityksestä lähtien. Kansallisteatterin näyttämölle näytelmän ohjaa lukuisten komedioiden kiitetty konkari Arto af Hällström.

Pidin siis tästä näytelmästä todella paljon. Erittäin viihdyttävää, kekseliästä komediaa, menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Piristävä. Älykäs. 

Roolisuoritukset kaikilta aivan mahtavia. Kristo Salminen on todella energinen ja kekseliäs. Hän esittää uskottavasti hänelle annetun roolin. Myös itsekeksittyä espanjaa puhutaan aivan lonkalta. Myös Katariina Kaitue yllättää itselleen epätyypillisellä roolilla. Rentoa meininkiä, lennokasta komiikkaa ilme- ja elekieltä myöten. Maria Kuusiluoma yllättää esittämällä espanjalaista siivooja Teresaa. Teresa osaa vain muutaman sanan suomea ja on kiihkeästi järjestämässä kohtausta. Hän on täynnä pitelemätöntä energiaa, ja se päästetään valloilleen teatraalisin elein. Vielä kirsikkana kakun päällä on Esa-Matti Long, joka esittää epäluuloista, jäykkää naapuria herra Tragueta. TRAG! Hän on täydellinen vastakohta kaikille muille ilmeetömällä olemuksellaan mustassa puvussa. Hieman pelottavuutta lisää ensin miehen pyssy, ja sitten hän marssii sisään kirveen kanssa.

Näytelmän läpi pohditaan jo hulluuden partaalla, mistä raha on peräisin ja mitä sille pitäisi tehdä. Lopulta kaikki meinaa räjähtää käsiin, kun rahaa on säkki kaupalla, ja naapuri pyrkii ovella sisään. Loppuratkaisu on todellakin yllättävä, einkä mitenkään olisi voinut odottaa sellaista. Mutta aivan mahtavaa, tälläistä harvoin näkee!       

ROOLEISSA Esa-Matti Long Katariina Kaitue Kristo Salminen Maria Kuusiluoma

  SUOMENNOS JA OHJAUS Arto af Hällström
LAVASTUS JA PUVUT Markus Tsokkinen
VALOSUUNNITTELU Aslak Sandström
ÄÄNET Veli-Pekka Lahtela
NAAMIOINTI Tuire Kerälä

-Miia