Pitkästä aikaa! Ei oikein ole ollut aiheita kertoa mitään, mutta nyt on. Maanantaina alkoi työssäoppiminen Hyvinkään Intersportissa. Ja ihan mukavaahan tuo on nyt kolmena päivänä ollut, vaikka hieman haasteellista keksiä tekemistä ja vielä vaikeampaa on osata auttaa asiakkaita. Minulla ja Miralla ei erityisemmin ole tietoa myytävistä tuotteista, mutta kuitenkin yritämme olla mahdollisimman aktiivisia. Jos menemme auttamaan, joudumme todennäköisesti etsimään itse kohta apua.
Muuten on nyt mennyt todella hyvin, porukka on todella mukavaa. Vaikka pomoa emme olekkaan vielä tavanneet. Tai Miian olemme kyllä nähneet, kun kävimme työpaikasta sopimassa, mutta tämän viikon omistajat viettävät lomaa. Ensiviikolla pääsemmekin sitten sopimaan tarkemmin jatkosta ja työpäivistä. Nyt tämäviikko tehdään kello 10-16 päivää arkena, mutta jatkossa yritetään tehdä myös viikonloppua, jolloin saisi arkivapaata.
Tänään jouduin lähtemään töistä jo kahdelta, jotta ehtisin ajallaan järvenpäähän piikitettäväksi. Kävin siis taas ottamassa testirokotteen. Ja nyt vallitseva tunne on turhautuminen, kun vasen käsi on puuta. Sitä ei siis pahemmin tarvitse liikutella ilman että viiltävä kipu menee koko olkavarren läpi. Hyvää loppuviikkoa töihin! Ei paljoa tarvitse laatikoita nostella.
Sitten on vielä huomenna Silkkikiven teatteri treenit. Treenaamme nyt kesäksi siis Karjalan menetyksen jälkeisiin hetkiin perustuvan Silkkikiven, jota on esitetty Jokelassa jo pari kertaa aikaisemminkin. Pääsee taas vääntämään murretta ja opettelemaan kaksi roolia. Pieniä roolejahan nuo molemmat ovat, joten eiköhän tästä selvitä...
...Jos hengissä pysytään kivusta huolimati. Nyt toi käsi jumittu tohon, enkä todennäköisesti pääse tästä sängyltä ylös ilman huutoa ja tuskankyyneleinä. Tai mistäs sitä tietää? Eikö ois yks kerta riittäny? Ei toki, kaikki kerrat käytävä! Vaikka eihän kukaan pakota...
Nyt yritetään päästä ylös.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti