Nytkö mie sitte oon pätevä? Niin kai sitten, vaikka vielä varmasti tulee paljon uusia asioita eteen matkanvarrella. Kolme vuotta on mennyt todella nopeasti opetellessa kaavoitusta, ompelua, materiaali oppia ja kaikkea siltä väliltä värjäyksestä pukuhistoriaan. Nyt on hieman haikea fiilis, sillä nyt se on todellakin ohi. Ei enään tuttua kaavaa ja turvallista ympäristöä, vaan nyt on aika ottaa maailma haltuun. Pitäisi löytää töitä, mielellään oman alan, tehdä töitä ja kehittyä itsenäisesti. Pelottavaa, mutta samalla jännittävää.
Eli juhla Martintalolla alkaa vasta klo 12, paikalla pitää tosin olla jo puolelta. Taisin arvioida valmistautumis ajan illalla hieman kanttiin, sillä nyt on vielä melkein 2 tuntia aikaa lorvia, kun kynnet, meikki ja hiukset on laitettu. Alan varmasti vielä imuroimaan ennen lähtöä, jotta vieraita kehtaa sitten päästää sisälle.
Vieraita ei ole paljoa tulossa, mutta sen sijaan vieraita tulee kolmena päivänä, aikataulullisten hankaluuksien johdosta. Tänään tulee mummi & vaari sekä äidin vanhin veli vaimoineen eli minun kummini sekä äidin keskimmäinen veli perheineen.
Huomenna tulee vielä äidin nuorin veli naisensa kanssa ja hänen yksi tyttäristä. Perjantain saan huilata teatteri reeneissä, mutta lauantaina tulee sitten vielä toiset kummini poikien kanssa, joten kyllä tässä ohjelmaa riittää.
Vieraille tarjoamme kahta erillaista hyydyke kakkua, toinen päärynä-kinuski ja toinen valkosuklaa-aprikoosi paahdetuilla manteleilla, molemmat Valion reseptejä. Niistä lisää seuraavassa postauksessa juhlien jälkeen. Lisäksi yritän saada tekemästäni mekosta ja muusta juttua kuvilla tietenkin.
-Miia
