Yösirkus - Erin Morgenstern

(http://www.risingshadow.fi/library/book/6560-yosirkus)

Aivan mahtavaa! Parasta, mitä olen ehkä ikinä lukenut. Olin kirjastossa etsimässä jotain ihan muuta, mutta kun sitä ei sitten ollutkaan, silmääni pisti tämä salaperäinen opus. Jo kirjan nimi ja kansi herättivät mielenkiintoni. Vielä pikainen takakannen vilkaisu sai minut vakuuttuneeksi, että tämä on todella lukemisen arvoinen kirja. Ja näinhän se nousi ensimmäisiltä sivuilta lähtien ehdottomaksi suosikiksi. Ja mitä pidemmälle luin, sitä voimakkaammaksi tunne kasvoi.  Tämän postauksen kirjoittaminen tuntuu kuitenkin todella vaikealta. Miten pystyisin kuvailemaan kirjan hienoutta omin sanoin? Tuntuu kuin, mitä tahansa kirjoitankin, se ei vain tunnu oikalta, eikä tee kunniaa kirjalle. Mutta yritetään. Toivon, että mahdollisimman moni kuitenkin innostuu ja päättää lukea tämän.

  

Sirkus saapuu varoittamatta.

Siitä ei ilmoiteta etukäteen,

kaupungin lyhtypylväisiin tai

ilmoitustauluille ei ilmesty julisteita,

paikallisessa lehdessä ei ole mainosta tai mainintaa.

Se vain yksinkertaisesti on paikassa,

joka vielä eilen oli tyhjä.

Yösirkus on kirjoitettu todella kauniisti ja lumoavasti, sitä lukiessani pystyin todellakin näkemään itseni kulkemaan sirkuksen värittömille kujille. Etsisin kaikkein perimmäisiä, piilossa olevia pieniä telttoja. Jäisin melkein koko yöksi ihmettelemään ja tutkimaan vain yhtä telttaa. Ja kun aamu alkaisi sarastaa, toivoisin maailman pysähtyvän. Ja toivoisin, että sirkus olisi paikoillaan vielä seuraavana yönä. Kuka tarvitsee elokuvia, kun on tämän kaltaisia kirjoja?

Eletään vuotta 1873, kun taikuri Prosperon ovelle ilmestyy pieni tyttö. Prosperon oma tytär, Celia, jota hän ei ole koskaan ennen tavannut. Tytöllä on huomattavia maagisia kykyjä, joten hän päättää alkaa kouluttamaan Celiasta entistä taitavampaa ja voimakkaampaa. Hän päättää lähettää tyttärensä mukaan arvoitukselliseen kilpaan. Prospero ja harmaapukuinen mies sopivat, että kilpa alkaa kunhan molempien kilpailijat ovat valmiit. Harmaapukuinen mies adoptoi pelaajakseen orvon Marcon, ajatellen sen olevan parasta pojalle, kävipä pelissä kuinka tahansa. Pelikentäksi valikoituu julkinen areena Prosperon tahdosta. Vuosia myöhemmin peli alkaa Le Cirque des Rêvesissä, Unelmien sirkuksessa.  

Sirkus on oiva tapahtumapaikka taikuutta koskevaan mittelöön. Siellä molemmat osapuolet voivat vapaasti esitellä omia taitojaan, venyttää todellisuutta mielensä mukaan. Antaa yleisön luulla, että se on vain illuusiota, silmänkääntö temppuja. Molemmat pistävät parastaan, luovat uusia telttoja ja pitävät kaiken kasassa. He luulevat, että vain sillä on väliä, että vain heidän voimansa punnitaan ja lopulta voimakkaampi julistetaan voittajaksi. Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Irrottautuakseen pelistä, he molemmat joutuvat ottamaan järjettömän riskin ja ponnistamaan voimansa äärimmilleen. Kukaan muu ei ole ikinä ennen onnistunut siinä, mihin he pistävät kaiken toivonsa.

Teksti on jaoteltu erillaisiin pätkiin. Suurin osa on kerrottu kuin missä tahansa kirjassa kaikkitietävän kertojan näkökulmasta, mutta virkistävänä ja erillaisena koin pätkät jotka kerrottiin lukijan kautta. Siitä syntyy ovelasti illuusio, että todella on itsekkin sirkuksessa katsomassa ja kokemassa sen taijan. 

Lukunäytteeksi olisin voinut valita oikeastaan minkä tahansa kohdan kirjasta, mutta päädyin valitsemaan tämän viisauden salaisuuksista. Ehkä syynä on osittain se, etten muistanut merkitä muita todella hienoja kohtia, sillä olin niin lumoutunut. Ei kesken sellaisen kohdan aleta kaivamaan mitään lappuja merkiksi.  

Lukunäyte s.177:

''Salaisuuksissa piilee voimaa'', Widget aloittaa. ''Ja se voima heikkenee, jos salaisuudet jaetaan, joten ne kannattaa säilyttää visusti tallessa. Todellisten, tärkeiden salaisuuksien kertominen muille, vaikka vain yhdelle ihmiselle, muuttaa niitä. Vielä huonompi vaihtoedto on kirjoittaa ne ylös. Kuka tietää, kuinka monet silmäparit näkevät ne paperilla, vaikka olisi miten varovainen tahansa. Joten, jos jollakulla on salaisuus, se kannattaa oikeasti pitää omana tietona sekä salaisuuden että oman itsensä vuoksi.''

   ''Muun muassa siksi maailmassa on nykyään vähemmän taikaa. Taikuus on loppujenlopuksi salaista ja salaisuudet ovat taijanomaisia. Vuosikausia taikoja on jaettu ja opetettu ja vielä pahempaakin. Taijat ovat heikentyneet, kun niitä on kirjoitettu hienoihin kirjoihin, jotka pölyyntyvät ajan kuluessa. Niiden voimat ovat huvenneet vähä vähältä. Se on ollut ehkä pakon sanelemaa muttei väistämätöntä. Kaikille sattuu virheitä.''

-Miia 

 

Raitaaaa

Sain juuri hetki sitten valmiiksi ihanat, värikkäät, pitkävartiset villasukat. 

Ajattelin myydä ne serkulle, kun hän pitkävartisia sukkia kaipaili, mutta houkutus pitää itsellä on melko suuri. Ihanan värikkäät. Eikä minulla ole yhtään sukkia... Ei ainakaan tälläisiä pitkävartisia. No, ehkä en kuitenkaan ole ahne, vaan piristän myös muiden päivää uusilla sukilla. 

Lanka on ihan 7 veljestä keskiharmaata (043), vaaleanvihreä (319), oliivin vihreä (?), tumma metsän vihreä (391), sininen (187), toinen, harmahtavampi sininen (160), vaaleanliila (721), vaaleanpunainen (522)

Puikot 3,5

Mitat: koko noin 40, varren pituus n. 34,5 cm

Ohje: Jokainen raita on 4 kerroksen paksuinen, ja väriraitoja tulee aina 3/ väri. Väri järjestys lueteltu langoissa. 

Luo harmaalla langalla 64 silmukkaa, 16/ puikko. Neulotaan *1o 1n* joustinta 14 kerrosta. Jatketaan sileää neuletta kunnes varren pituus on 16 cm. 

Aloita varren kavennukset: *1. puikon alussa 1o ja 2o yht. 4. puikon lopussa tehdään ylivetokavennus (nosta silmukka neulomatta, neulo seuraava silmukka, ja nosta nostettu neulotun yli) kun silmukoita on jäljellä 3, neulotaan viimeinen silmukka oikein.* Toista kavennukset joka neljäs kerros, kunnes jäljellä on 48 silmukkaa, jaa silmukat tasan eli 12s/ puikko.  

Tee joustinta nilkkaan kun olet neulonut viidennellä värillä 1 raidan ja harmaalla 2 kerrosta. Neulo *1o 1n* joustinta 8 kerrosta. 

Aloita kantatilkku neulomalla 1. puikon s:t 4.puikolle (=24s.) Jätä muut silmukat odottamaan. Käännä työ, nosta 1.s neulomatta ja neulo muut s:t nurin. Käännä työ, *nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein*. Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 13 kertaa (=26 krs.).

Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapään kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aijemmin. Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 8 silmukkaa. Tee yliveto kavennus ja käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo 8s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo kunnes on jäljelä 7s, tee yliveto kavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän s:t pysyvät samana eli 10 s. Kun sivus:t loppuvat, jaa kantalapun s:t 2 puikolle (5,5).

Poimi sitten vapaalle puilolle kantalapun vasemmasta reunasta 15 s. Neulo poimitut s:t kiertäen oikein 1. puikolle. Neulo 2. ja 3. puikon silmukat joustin neuleena. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 15 s ja neulo poimitut s:t kiertäen oikein 4. puikolle.
Jatka 2. ja 3. puikollajoustinta saman verran, kuin ennen kantapäätä. Jatka 1. ja 4. puikolla sileää ja tee  

kiilakavennukset: neulo 1. puikon lopussa 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja 4. puikon 2 ensimmäistä s ylivetäen oikei yhteen. Neulo kavennukset joka toinen kierros. Kun kaikilla puikoilla on 12 s lopeta kavennukset. Jatka kunnes olet neulonut viimeisellä värillä 1 kokonaisen raidan ja yhden kerroksen (kantapaan jälkeen neulottu yhteensä 43 kerrosta). 

Aloita kärkikavennus: jokaisen puikon lopussa neulotaan 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Toista joka toinen kerros, kunnes jokaisella puikolla 6 s. Tee sen jälkeen kavennukset joka kerros. Kun silmukoita on jäljellä 8, katkaise lanka a vedä se silmukoiden läpi, päättele huolellisesti.

Näin, jos joku pysyi mukana selityksissä, niin raidoitukset menee tasan niin, että kärki ja kantapää ovat harmaat. Jos haluaa tehdä eri kokoisia, helpointa on siirtää kantapää johonkin toiseen väliin. 

-Miia
 

Mitä sinulle kuuluu?

Minulle kuuluu oikeinkin hyvää. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, mutta ajattelin nyt hieman edes kertoa. Tänään on todellinen tuulispäivä, Tuulen kuulee hyvin varsinkin yläkerrassa, ja hieman tuhoja on havaittavissa ulkona. Ei suurempia. 

Olen nyt ollut kolme viikkoa työssäoppimassa hyvinkään Intersportissa luokkalaiseni kanssa. Vielä 9 viikkoa jäljellä, mutta kuka niitä oikeasti laskee. Hyvään aikaan satuimme töihin, sillä juuri nyt on siirrytty kevät kaudelle, mikä tarkoittaa talvikamojen poistamista myymälästä ja uusien tulevien tavaroiden henkaroittamista, hälytystä ja hinnoittelua. Lisäksi joinain päivinä jää kunnolla aikaa ihmetellä, joten silloin laitertaan taas tuotteet nätteihin riveihin ja selvitetään henkarit solmusta. 
   Erityisen mukavaa - ja ennenkaikkea koulutusta vastaavaa toimintaa - on ollut isojen polkupyörä laatikoiden repiminen ja vieminen muiden pahvien kera keräykseen. Pyörälaatikot kun eivät sellaisenaan oikein mihinkään mahdu, varsinkaan kun niitä on joskus jopa 10 kerralla vietäväksi. Ainakin näppivoimien luulisi kasvavan. Jos hyvä tuuri käy. 
   Tänä tiistaina päästiin ensimmäistä kertaa opettelemaan kassan käyttöä. Kyllä siinä vielä treenaamista riittää, mutta eiköhän tämä tästä. Tänään pääsin peräti kolme kertaa kassalle, ja vikalla kerralla osasinkin jo ihan itse. Vaikkakin hieman lagasin, mutta onnistuin. 

Alkuviikosta tuli yllätyspaketti postin mukana. Lähettäjänä oli Elli, enkä meinannut millään tajuta mistä hyvästä paketti on. Kortin takana luki vain, että Anna hyvän kiertää. Jotenkin sekään ei oikein herättänyt mitään ajatuksia, vaikka jotain tuttua tekstissä oli. Annoin asian olla, kunnes seuraavana päivänä tajusin Ellin blogista, että tämähän oli se haaste, johon osallistuin toukokuussa. Ei ihmekkään etten muistanut. 

Tälläiset sieltä paketista löytyi! Kaunis kortti, itse tehty huulirasva, kaksi lasinalusta sekä vielä ihanan värisen nappikorvikset. Harmillisesti toinen korviksen piikeistä ei oikein ollut ilahtunut matkasta, vaan taipunut ja lähtenyt irti. Totesin, että erikeepperillä ei voi koruja korjata. Mutta pakkohan se oli kokeilla, vaikka joku varmasti nyt nauraa ääneen yritykselleni. Pitää jostain etsiä kuumaliimaa lainaan, niin saisi myös toisesta korviksesta jälleen käyttökelpoisen.

Eipä tässä muuta ihmeellistä. 

-Miia 

Naisten päivänä teatteriin!

Nyt lauantaina 8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Tuolloin on hyvä hetki viedä äiti, vaimo, sisko tai ystävä teatteriin katsomaan esitystä naisen - ja vähän miehenkin - elämästä. Keravan teatterissa nähdään viikonloppuna kaksi esitystä suositusta Metsätähti nainen valokeilassa. Lauantaina esitys alkaa klo 18 ja sunnuntaina klo 15. Kaikki siis kultasepänkadulle tänä viikonloppuna. Viimeinen tilaisuus nähdä Metsätähti!

 

-Miia

Kartanpiirtäjä - Kamila Samsie

 (http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2011/12/kamila-shamsie-kartanpiirtaja.html)

Kartanpiirtäjä kertoo Karimista ja Raheenista, jotka ovat olleet ystäviä aina, jo vauvana he jakoivat kehdon keskenään. Heidän välillään on sanoinkuvailematon yhteys, he puhuvat anagrammein ja täydentävät toistensa lauseita. Kuin veli ja sisar he ovat yhteydessä toisiinsa ja Karachiin,

kaupunkiin joka on väkivaltainen, likainen, korruptoitunut, elävä, rohkea ja ennen kaikkea koti. Lapsuuden leikit rannalla loppuvat lyhyeen, kun väkivallasta ja ammuskeluista tulee arkipäivää. Raheen ja Karin lähetetään kolmetoista kesäisinä maalle Laila-tädin luokse suojaan mellakoita. Siellä ystävykset ensimmäistä kertaa ottavat askeleen toisistaan poispäin. Karin kiinnostuu kartoista, eikä Raheen voi ymmärtää tätä. Kuinka hänen hengenheimolainen voi olla kiinnostunut jostain omasta?

Maalta palattuaan Karimin perhe päättää lähteä pakoon Karachin levottomuuksia kauas Lontooseen. Entiset sydän ystävät eivät näe toisiaan vuosikausiin, eivätkä kirjeet riitä kertomaan kuinka he toisiaan kaipaavat. Raheen yrittää kertoa kaikesta tapahtuneesta mahdollisimman tarkkaan, mutta ei mainitse sanallakaan Karachin tilannetta. Toisin kuin Karim, joka aina puhuu uutisista Karachista ja kartoista. Raheen ei voi ymmärtää, kuinka Karim on edelleen niin karttojen lumoissa. Vuosien jälkeen Karim palaa takaisin kotiin, ja aikuisiksi kasvaneet ystävykset tapaavat toisensa jälleen. Mutta ystävyys ei ole enään ennallaan. Ystävysten välillä on selvää kitkaa, jota muut eivät käsitä. 

Raheenin ja Karimin vanhemmat ovat ennen olleet kihloissa keskenään, mutta jokin sai heidät eroamaan juuri ennen häitä ja vaihtamaan pareja. Tästä, mikä on tullut alkuperäisten parien väliin ei koskaan puhuta. Vanhemmat olivat kaikesta huolimatta pysyneet hyvinä ystävinä, mutta Karachin uudelleen syttyneen levottomuudet saavat vanhat muistot pintaan. On kuin historia olisi toistamassa itseään. Onko menneisyyden haamuilla tosiaan näin suuri osa nykyisyytemme kanssa?

Kartanpiirtäjä on kiihkeä, koskettava ja riemukas rakkauslaulu Karachille. Kamila Shamsie osoittaa, että mitä tahansa maailmassa tapahtuukin, emme saa unohtaa sitä monimutkaista sotaa, jota käydään sydämissämme. 

Pidin todella paljon Kamilan kor´skettavasta kirjoitustyylistä. Mutta itselleni kirja oli ehkä hieman vaikea. Juonen ymmärsin hyvin, mutta siihen liittyvä poliittinen ja uskonnollinen vastakkainasettelu oli vaikeaselkoista, kun aiheesta en juurikaan tiedä. Aina en oikein tajunnut, miksi kaikki olivat niin kamalan äkkipikaisia ja herkästi hermostuvia. Kuinka kukaan voi suuttua niin voimakkaasti toisen ajattelemattomille sanoille, jotka on lausuttu jo ennen tämän syntymää? Kuinka kaikki aina käsittivät toisten sanat väärin ja monimutkaisesti? Vai venkö vain itse osannut lukea rivien välistä? Jäikö minulta jotain tajuamatta?  

Lukunäyte:

Aba oli aina sanonut, että oli helppo tuomita, mutta tuomitseminen on omahyväistä, eikö niin? Eikö se kumpuakkin varmuudesta, että et tekisi itse ikinä sellaista, mistä tuomitset jonkun toisen? Mutta kuinka kukaan voi arvostella toista - paitsi jos osaa livahtaa sisälle toisen ihmisen sieluun, katsella ympärilleen ja nähdä millaisia kavalia käärmeitä ja ammottavia kuiluja siellä piilee? Kuinka voi sanoa mitään, jollei tiedä, mistä käärmeet ja kuilut ovat syntyisin, ja millaista on elää niiden kanssa joka ainoa päivä? Eikö pitäisi vain olla kiitollinen, kun elämä tarjoaa tilaisuuden elää armossa tänä täivänä? Abalta se sujui luonnostaan - kyky olla kiitollinen elämästä, kyky seurata ymmärtäväisesti tämän maailman Runtyja - mutta minusta tuntui joskus, että yritin pakottaa luontoni sellaiseen muottiin, johon olisin halunnut mahtua, enkä sellaiseen, joka olisi sopinut persoonallisuuteni ääriviivoihin. s.141

Minusta on aina ollut ihanaa, että Karachissa neuvotaan tietä maamerkkien ja tarinoiden avulla: mene sukellusveneliikenneympyrään; käänny kujalle, jolla autovaras puhutteli Ziaa; aja kunnes tulet Sonian isän toimiston luo. s.379

Miettikää millaista olisi, jos tietä todella neuvottaisiin kuten Karachissa. Itse tosin harvemmin en käytä tien nimiä neuvoessani toisia perille, sillä en niitä itsekkään muista, mutta olisiko mahdollista neuvoa tapahtumien ja outojen maamerkkien mukaan?

-Miia