päättyköön hiljaisuus

Anteeksi, anteeksi, kun on ollut kovin hiljaista täällä blogissa. Näin joulun jälkeen voisi olla hyvä hetki hieman kertoilla mitä täällä onkaan tapahtunut. Ja ehkäpä hieman paljastaa tulevia juttuja, joita muutama kyllä on luvassa. 

Eli joulu tuli ja joulu meni, mutta osallistuinpa Kaheleiden jouluvaihtoon ensimmäistä kertaa. Tänne saapui hyvissäajoin paketti Itävallasta asti, hieman oli vaikeuksia olla avaamatta sitä ennen joulua. Mutta pystyin siihen ja ihan iltaan asti jaksoin odottaa. 

(pahoittelen syvästi kuvan laatua)

Tällaisia ihania juttuja sieltä sitten löytyi, imittäin 2 kerää alpakan lankaa harmaana ja tummanvihreänä. Jo houkuttelisi pästä neulomaan, sukkia ajattelin, mutta mietin vielä. Lisäksi Tirolilaista hedelmäteetä, joka tuoksuu oikein herkulliselta, vieläkään en ole sen makuun päässyt perehtymään. Ja vielä maitosuklaata, sinisiä helmiä ja handmade -merkkejä. Kiitos näistä AnnuE! 

Muuten sain lahjaksi vielä 4 leffalippua finnkinoon, joista 2 käytettiin jo J:n kanssa heti Tapanina. Käytiin katsomassa Exodus samalla kun helsingissä muutenkin käytiin.

 (lähde)

.

Eli Mooseksen tarinahan se. Pidin kyllä oikein paljon, vaikkakin istumalihakset olivat koetuksella 2 ja puolen tunnin ajan. Aika tarkkaan juoni meni juuri niin kuin sen on aikaisemmin kuullut. Ei siis mitään taiteellisia tulkintoja ja muutoksia. Mutta miksipäs niitä tarvitsisikaan? Oikein vaikuttavan näköistä tuo kyllä oli 3D:nä.

Lahjaksi oli vielä talviratsastushanskat, sillä edelliset ihan tavalliset alkaa jo olla aikansa eläneet. Suklaata, rahaa ja J:ltä vähän lisää suklaata, nallen ja itsetehtyjä lahjakortteja, joilla saan esimerkiksi niskahieronnan, saan viedä J:n elokuviin, pääsen pulkkamäkeen, saan antaa niskahieronnan ja muuta mukavaa.

Siinä ne tärkeimmät varmaankin, mutta mitäs ne tulevat postaukset voisivat sisältää?

Käsitöypainoisiahan nuo hyvin pitkälti tulevat olemaan, on yksi huivi, on pari mukia, säärystimet, ja ehkä hienoimpana kaikista mattoja, kirja olisi kohta luettu, sukkia ja lapasiakin on tulossa puikoilla. Eiköhän tästä taas vauhtiin päästä, ja saada tänne hieman järkevää luettavaa. 

-Miia 

Hämmennystä

Oltiin äitin kanssa perjantaina 7.11. katsomassa Ulla Tapanista Silkkisalissa. Aivan mahtavaa! 

Ulla saapuu lavalle kuin olohuoneeseensa, ja ottaa kontaktin heti yleisöön - ainakin heti toisella tulemisella - ja haluaa jutella. On kuin olisi tullut oman mummon luokse kuuntelemaan kuulumisia ja ajatuksia nykymaailman menosta. On asiaa vanhenemisesta, ilmastonmuutoksesta ja ihan mistä vain ajankohtaisesta. Aiheet soljuvat hyvin eteenpäin, eikä siirtymiä välttämättä edes huomaa.

Vaikka aiheet ovat todella ajankohtaisia ja jopa vakavia, saa niistä silti kunnolla hauskuutta irti oikeanlaisella ilmaisulla ja huvittavine välikommentteineen. Pienenä esimerkkinä mainittakoon kuinka buranan mahdollisten haittavaikutusten lukeminen voi olla. Ensin aloitetaan hyvin asiallisesti ja rauhallisesti, mistä tahti ja hämmennyt kasvaa. Lopulta sanoista tuskin saa selvää ja lista vain jatkuu ja jatkuu. Juuri kun luullaan tekstin loppuneen tuleekin vielä lista niistä oireista, joiden ilmetessä mentävä heti lääkäriin. 

Myös inspiraatiota ja apuja sai seuraavaan Sisaren projektiin, jossa tarkoituksena olisi kertoa vanhusten elämästä. Ulla kertoikin meille kuinka voi kotona helposti kokeilla miltä tuntuu vanheta. Mitä se oikeasti on kun ei näe, ei kuule, liikkuminen ja vähän kaikki muukin vaikeaa. Näiden ajatusten avulla ehkä onnistumme paremmin näyttelemään vanhoja ja raihnaisia.

-Miia  

Taivasten vanki - Carlos Ruiz Zafón

(Kuva)

Daniel Semperen tarina jatkuu jälleen, kun vuoden kuluttua Semperen ja pojan kirjakauppaan saapuu vanha mies, joka ostaa kaupan kalleimman kirjan: nahkakantisen Monte Criston kreivin. Teos jää salaperäisine omistuskirjoituksineen Danielin haltuun. Kuka on tämä uhkaava muukalainen, joka tuntuu tuntevan Fermin Romero de Torresin?

Fasistien vankityrmästä paennut Fermin on jo toipumassa menneisyyden varjoista, mutta nyt häiden kynnyksellä meinneisyys jatkaa vainoamistaan. Ensimmäistä kertaa hän kertoo koko tarinan ystävälleen Danielille. Kuinka hän ja monet muut joutuivat kärsimään huonoissa oloissa, kuinka hän onnistui kuin ihmeen kaupalla pakenemaan pahamaineisesta vankilasta. Ja kuinka hän tarvitsee kipeästi uuden henkilöllisyyden, sillä häntä ei virallisesti ole olemassa. Daniel päättää auttaa hyvää ystäväänsä, jotta avioliitto voidaan solmia kunnollisesti.   

Zafón vie jälleen taitavasti lukijan keskelle mysteerejä, ihmissuhteita ja menneisyyden salaisuuksia, syvälle Francon sotilasdiktatuurin ajan Espanjaa, Barselonan hämärille kujille ja Unohdettujen kirjojen hautausmaan uumeniin.

Lue myös: Tuulen varjo
          Enkelipeli
          Taivasten vanki 
          Marina 

-Miia

Kuningaskalastaja

Jälleen oli aika harrastaa kulttuuritoimintaa hyvän ruuan ja teatterin merkeissä, tällä kertaa suuntana Vantaa. Eli ensin ruokailu ravintola Oklahomassa. Kuten jo mainitsin, ruoka oli oikein hyvää, seisovastapöydästä kanaa ja härkää kera kermaperunoiden. Jälkiruuaksi vielä ihanaa omenapiirakkaa valkosuklaajäätelöllä ja minttusiirapilla. Nams. Ahneena en edes muistanut kuvaa ottaa, jotta täälläkin olisi voinut jakaa edes kuvaa. 

Ruokailun jälkeen suunnattiin teatterille läpi kylmyyden. Onnelksi teatterilla oli mukavan lämmin ja vieläpä todella mukava tunnelma. Olin hieman yllättynyt, kun saavuimme perille, että kuinka pienimuotoinen teatteri on kyseessä. Se toi kuitenkin mukavaa tunnelmaa, kun kaikki oli samassa tilassa, ei siis erikseen aulaa, salia tai kahviota. Esityksen ajaksi vain vedettiin verho kahvion eteen. Esitys sopi tuohon vaatimattomaan tilaan oikein hyvin tyylinsä puolesta. Hieman joissain kohdissa kyseenalaistin eräitä ratkaisuja, jotka olivat ehkä hieman hankalia yleisön kannalta. En voi mitään sille, että ajattelin sen olevan hieman harrastelijamaista. 

Mutta jokatapauksessa esitys oli oikein viihdyttävä ja roolisuoritukset mainioita. Varsinkin palvelija Hawkins eli Ilkka heiskanen veti roolinsa täydellisesti. Mutta kerrotaanpas hieman esityksestä.

Kuningaskalastaja tarjoaa brittihuumorin ystäville herkullisen kaksinäytöksisen komedian kolmella näyttelijällä. 

Kuuluisa kirjailija Sir Cecil elää leppoisaa elämää uskollisen palvelijansa Hawkinsin kanssa vuodesta toiseen. Rauha kuitenkin järkkyy, ja vanha rakkaus leimahtaa liekkiin, kun nuoruuden rakastettu leski Evelyn saapuu visiitille miehensä hautajaisista. Onko suudelma, joka annettiin pyökin alla 50 vuotta sitten haalistunut? Onko rakkaus suloisempaa toisella kerralla?

Kuten brittihuumoriin yleensä kuuluu, toimintaa on varsin vähän, mutta sen sijaan huumoria saadaan reilusti vitseillä, letkautuksilla, jopa totuuksilla maailmasta ja naisista sekä tietenkin elekielellä. Pidän siitä itse enemmän, kuin päättömästä kohelluksesta, josta voi olla vaikea saada selkoa. Olihan tässäkin sähellystä, mielen muuttamista niin, että tilanteet muuttuivat kovin nopeasti. Kuitenkin niin, että voisi melkein jopa tapahtua oikeassa elämässä.

''Milloin opit pitämään suusi kiinni?''

''Kunnes Jumala täyttää suuni mullalla.'' 

(Ainakin jotain sinnepäin) 

-Miia 

  

pipon tuunaus

Tylsyys iski, joten keksinpä tehdä pienen tuunausprojektin. 

Eli perinteiseen tyyliin kaikki mahdollisesti tarvittava lattialle. 

Siitä sitten pähkäilemään, mitä niistä oikeasti haluaa käyttää.

 

Lähdin yksinkertaisesti vain ompelemaan strasseja ja helmiä kiinni pipoon, mahdollisimman symmetrisesti. Helmi helmeltä alkoi kuvio hahmottumaan.

 

 Ja näin on tylsästä piposta tehty säväyttävämpi.

Helppoa, ja nopeaa.

-Miia

 

Valoja!

11.10. Linnanmäki, valokarnevaali ja paras seura <3

 Hylkäsin puhelimen ja kaikki muut tavarat säilytyslokeroon heti kun lintsille päästiin, joten ei tullut otettua paljoa kuvia. 

Vasta kun pidettiin ruokatauko, otin puhelimen mukaan, ja muutaman kuvan nappasin.

 sydän

 -Miia

Fankenstein - Mary Shelley

Kyllähän asiaan kuuluu, että joitain klassitoitakin pitää lukea. Ja mikäs sen parempi kuin Frankenstein, josta on nähnyt jo vaikka mitä versioita leffana ja jopa teatterina viimevuoden tammikuussa. Muutamaan kertaan huomasin vertaavani kirjaa kansallisteatterin versioon. Molemmissa hyvät puolensa, ehkä toisessa parempi ratkaisu, mutta molemmissa ehdottoman toimivat. 

Esimerkkinä mainittakoon teatterin eduksi, se että siinä tämä sokea, vanha mies toimi suoraan hirviön opettajana, täysin tietämättömänä oppilaansa karusta ulkomuodosta. Hän olikin ainoa, joka milloinkaan oli hirviön puolella, mutta kirjassa sellaista yhteyttä ei ollut, vain lukia saattoi antaa sympatiaa, tuolle hyljeksitylle olennolle. Pidin toki myös alkuperäisestä versiosta, jossa hirviö tarkkailee mökin asukkaita piilostansa, ja näin oppii tuntemaan ympäristöään, puhumaan ja jopa kirjoittamaan. Vastapalveluksena hän toimii perheen auttajana tekemällä esimerkiksi puutöitä. 

On siis hyvin helppo antaa hyljeksitylle olennolle sympatiapisteitä. Sitä toivoisi, että joku asettuisi hirviön puolelle juroudesta huolimatta, opettaisi kunnolla ihmisten tavoille ja moraalia, jotta väärinymmärrykset voitaisiin välttää. Ihminen on kuitenkin ennakkoluuloinen olento, joka uskoo vain silmiinsä, eikä ota turhia riskejä tuntiessaan olevansa uhattu. Niinpä pohjimmiltaan hyväsydämmisestä olennosta tulee kaikkien, jopa luojansa syvästi kammoama hirviö. Hirviö, joka haluaa vain oikeutta. Hän haluaisi vain kumppanin, jonka kanssa elää rauhassa kaukana ihmisistä, jossain mistä heitä ei koskaan löydettäisi. Mutta kun hänen luojansa ei vielä lupauksistaan huolimattakaan toteuta tämän toivetta, saa raivo vallan. Hirviö päätyy kostamaan, vaikka onkin melkein jo haudannut sotakirveensä. 

Kuka rakastaisi hirviötä?

Pidin todellapaljon kerronnasta, joka on lähinnä joko Frankensteinin tai itse olennon kerrontaa tapahtumien kulusta. Kieli on kovin kaunopuheista ja varsinkin olento osaa sen salat hyvin, kun yrittää mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan toisten mielipiteisiin. Frankenstein on huomannut tämän, ja varoittaakin juuri siitä muita, että ei pidä kuunnella, vaikka se puhuisi mitä, se on vain kaunista valhetta. Varsinkin lopussa päästään punnitsemaan, kannattaako olennon puheita kuunnella ja antaa sen mennä. Lopulta ei kuitenkaan selviä, miten loppujenlopuksi käy, pääseekö ihmiskunta lopullisesti eroon tuosta kammottavasta olennosta.     

Papereiden lukeminen oli kuvottavaa. ''Viheliäinen se päivä jolloin sain elämän!'' minä huudahdin tuskissani. ''Kirottu luojani! Miksi teit minusta niin iljettävän hirviön että sinä itsekin käännyit kauhuissasi minusta pois? Jumala sääli ihmistä ja loi hänet omaksi kuvakseen, kauniiksi ja viehättäväksi, mutta minun hahmoni on kurja jäljennös ihmisestä, ja juuri kaltaisuutensa vuoksi vieläkin kammottavampi. Saatanalla oli toverinsa, toiset paholaiset, jotka ihailivat ja rohkaisivat häntä, mutta minä olen yksinäinen ja kammottu.''
   -Tällaista minä mietin yksinäisyydessäni epätoivon hetkinä, mutta kun ajattelin mökin asukkaiden hyveellisyyttä, heidän rakastettavaa ja lempeää luonnettaan, yritin vakuutella itselleni, että huomatessaan miten minä ihailin heidän hyveitään, he säälisivät minua ja antaisivat anteeksi ruman ulkomuotoni. Voisivatko he käännyttää oveltaan olennon, joka anoi heidän myötätuntoaan ja ystävyyttään, vaikka tämä olisikin muodoltaan hirviö?

-Miia

Brisingr - Chritopher Paolini

(lähde)

Kolmessa viikossa tämä lukutoukka sai luettua huikeasti hieman vajaa 200 sivua 794:stä sivusta. Eli viimeisen viikon sainkin omistaa lähes kokonaan lukemiselle. Ja kyllähän tuo tuli luetuksi, eikä loppujen lopuksi edes tuntunut pahalta. Mikäköhän siinä on, että aina aluksi lukeminen on kovin hidasta? Sitten kun tajuaa, että pitää stempata, niin sitten vasta alkaa kiinnostamaan? 


Taistelut Kuningas Galbatorixia vastaan jatkuvat entistä kiivaampina. Vardenien kimppuun hyökkää Murtagh ja Thorn, apunaan kolmensadan kipuatuntemattoman, lähes kuolemattoman sotilaan joukko. Aryan ja kahdentoista haltian avulla Eragon ja Saphira onnistuvat lyömään Murtaghin ja Thornin, jotka kuitenkin pääsevät pakenemaan. Samaan aikaan muut Vardenit onnistuvat pysäyttämään sotilaiden etenemisen, mutta kärsien samalla itse suuria tappioita.

Taistelun jälkeen Eragonin on vastahakoissesti lähdettävä
Farthen Dûriin, kääpiöiden vuorensisäiseen kaupunkiin, edistääkseen kuninkaanvaalia, ja täten varmistettava, että Vardeneiden kannalta otollinen kääpiö astuu hallitsijaksi. Paras vaihtoehto olisi Eragonin ystävä Orik, joka varmasti tukisi Vardeneita parhaansa mukaan.

   ''Niin se on aina. Mielen hirviöt ovat paljon pahempia kuin todelliset. Pelko, epäilys ja viha ovat halvaannuttaneet paljon, paljon useampia kuin pedot koskaan.''
   ''Kuten myös rakkaus'', huomautti Eragon.  

Koko sarja: Eragon

            Esikoinen

            Brisingr

            Perillinen

-Miia

Esikoinen - Chritopher Paolini

(täältä)

Voi ei, kuinka vaikeaksi lukeminen jälleen on osoittautunut. Jotenkin taas vaan ollut niin epäkiinnostunut fiilis lähes kaikkea kohtaan. Eikä siis koske vain lukemista vaan myös neulomista. Tämän kirjan lukemiseen meni melkein se 2 kuukautta, mutta sainhan sen viimein luettua ja palautettua. Palauttaessani ajattelin, että ei nyt lainata seuraavaa, jos sitäkään ei saa luetuksi, mutta niin se vain tarttui mukaani. Upsista.. no, ehkä se lukuinto sieltä taas löytyy, ei se kovin kauan voi kadoksissa olla. 

Mutta lukemattomuus ei todellakaan johtunut siitä, että olisi ollut huono kirja. Päinvastoin, todella mielenkiintoinen, jatkoi hyvin ensimmäisessä osassa alkanutta seikkailua. Alussa luinkin ihan ahkerasti, mutta sitten vain tuli jokin lukko vastaan. 

Eragon lähtee Aryan opastamana haltioiden luokse Ellesméraan saattamaan koulutuksensa lohikäärmeratsastajana päätökseen. Hänen koulutuksellaan on kiire, sillä sota kuningas Galbatorixia vastaan on syttymässä. Eragonin on siis nopeasti sisäistettävä paljon tietoa ja opittava hallitsemaan sitä. Kaikki tuntuvat varaavan kaiken toivonsa Eragoniin, lohikäärmeratsastajaan, hänellä ei ole varaa epäonnistua, vaikka hetkittäin epäilykset ja fyysinen kestämättömyys meinaavat lannistaa.

Myös Eragonin serkku Roran joutuu keskelle taisteluita, tietämättä aluksi itsekkään mistä on kyse, kun kuninkaan joukot hyökkäävät Carvahalliin. Selviää, että sotilaat ovat etsimässä juuri Rorania, päästäkseen Eragonin jäljille. Roran ja koko Carvahallin väki laittavat kuitenkin sinnikkäästi kanpoihin sotilaille ja ra'zaceille.  Lopulta useiden taisteluiden jälkeen ra'zacit vievät Roranin kihlatun Katrinan ja tämän isän Sloanin, joka kavalvi Carvahallin kertomalla Roranin sijainnin. Kyläläisillä ei ole enään muuta vaihtoehtoa kuin lähteä vaaralliselle matkalle kauas etelään Surdaan. Roran toivoo löytävänsä Vardenit ja saavansa heiltä apua Katrinan pelastamisessa.

Koko sarja: Eragon

            Esikoinen

            Brisingr

            Perillinen

-Miia

Tervetuloa talvi, olen valmiina

On hyvä alkaa ajoissa valmistautumaan talvea varten. Tälläkertaa päädyin tekemään itselleni paksun tuubihuivin, jollainen on ollut tehtävien asioiden listalla jo jonkin aikaa. Nyt sellaisen sain aikaiseksi.

Lanka: Novitan Hilettä, sininen 130 ja ruskea 688, 1 kerä molempia
Puikot: 8
Mitat: leveys n.20cm, pituus 120
 
25 silmukkaa puikolla, yksi raita 12cm. Väri vaihtuu aina eri reunassa kuin edellinen, näin siitä tulee täysin samanlainen molemmin puolin, paitsi tietenkin sauman kohdalta. Raitoja 10 (viisi molemmilla väreillä)

-Miia 

Koruputki jatkuu

Sitä kun pääsee vauhtiin on vaikea lopettaa ennen kuin ideat tai materiaalit loppuu. Materiaalia saa toki kaupasta lisää jos aivan välttämättä tarvitsee. Tein vielä rannekorun ja sormukset samaan sarjaan, kuin edelliset kaulakorut.Tein mänä heti edellisten jälkeen, mutta nyt vasta inspiraatiota päivittää tänne.

Sormus

Tarvitset:

• Sormuspohja
• Ommeltavia strasseja ja helmiä
• Muovia
• Huopaa
• Sakset
• Lankaa
• Neula
• Ohut tussi
• Liimaa (erikeepperi + kuumaliima)

Tehdään näin:

• Hahmottele muoviin haluamasi muoto ja leikkaa.
• Varmista vielä, että se on miellyttävän kokoinen ja muotoinen, leikkaa huovasta samanlainen kappale.
• ompele strassit ja helmet huopaan.
• Liimaa huopa muoviin erikeepperillä.
• Liimaa sormuspohja ja koru yhteen mielellään kuumaliimalla, jotta kestää paremmin. 

Sitten tein vielä tälläisen rannekorun.

Tarvitset:

• Huopaa
• Lakanakangasta
• Strasseja ja helmiä
• Liimaa (erikeepperiä)
• Lankaa
• Neula
• Nauhaa
• Sakset
• Kynä

Tehdään näin:

• Leikataan huovasta halutun kokoinen ja muotoinen kappale. Alareunan tulee olla ranteen ympärys sekä napitusvaraa yhteensä 4 cm (2 cm/ puoli). (Tarrakiinnitys voisi olla toimivampi.)
• Leikkaa lakanakankaasta samanlainen kappale vinoon langansuuntaan. 
• Sommittele strassit haluamaasi järjestykseen ja liimaa. Kun liima on kuivunut ompele strassit ja helmet vielä kiinni. 
• Ompele yksi stassi toiseen reunaan napiksi.
• Leikkaa napinläpi toiselle puolelle.
• Mittaa nauhasta sopivan mittainen pätkä lenkiksi. Sen tulee olla riittävän kireä, pitääkseen korun hyvin paikoillaan.
• Liimaa nauha huopaan.
• Liimaa lakanakangas nurjalle.
• Leikkaa napinläpi myös taustakankaaseen. 

-Miia 

Kaarna raitaa

Mökillä aloin tekemään näitä villasukkia, kun ei oikein ollut muutakaan. En tiedä vielä kenelle nämä keksin antaa, houkutus pitää itsellä on jonkin moinen. Vaikka ovatkin ihan vain tälläiset perus sukat. Ehkä nyt en itse tarvitse villasukkia, joten laitan ne hyvään talteen kunnes keksin hyvän kohteen. 

Lanka: Novita Nalle, valkoinen ja ruskea taika

Puikot: 3

Koko: n.40

Tehdään näin: 

Luo 56 s, jaa ne tasan 4:lle puikolle. Neulo *1o, 1n* 6 kerrosta valkoisella. Aloita sileäneule ruskealla. Tästä eteenpäin jokainen raita on 4 kerrosta leveä. Jatka kunnes varren pituus on 9cm. 

 

Aloita kantatilkku kun olet neulonut 2 kerrosta valkoisella. Neulo 1. puikon s:t 4.puikolle (=28s.) Jätä muut silmukat odottamaan. Käännä työ, nosta 1.s neulomatta ja neulo muut s:t nurin. Käännä työ, *nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein*, toista *_* vielä 13 kertaa. Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 15 kertaa (=30 krs.).

Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapään kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aijemmin. Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 10 silmukkaa. Tee yliveto kavennus ja käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo 8s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo kunnes on jäljelä 9s, tee yliveto kavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän s:t pysyvät samana eli 10 s. Kun sivus:t loppuvat, jaa kantalapun s:t 2 puikolle (5,5).

Poimi sitten vapaalle puilolle kantalapun vasemmasta reunasta 16 s. Neulo poimitut s:t kiertäen oikein 1. puikolle. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 16 s ja neulo poimitut s:t kiertäen oikein 4. puikolle. Tee kiilakavennukset: neulo 1. puikon lopussa 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja 4. puikon 2 ensimmäistä s ylivetäen oikei yhteen. Neulo kavennukset joka toinen kierros. Kun kaikilla puikoilla on 14 s lopeta kavennukset.

Jatka kunnes Pikkuvarvas peittyy. Laskin, että jos haluan kärjestä valkoisen ja 6 kerrosta pakuna, kavennukset tulee aloittaa heti ruskean raidan alussa. Neulo 2 oikein yhteen jokaisen puikon lopussa joka 2. kerros, kunnes jokaisella puikolla on 7 silmukkaa. Jatka kavennuksia jokaisella kierroksella. Kun jäljellä on 8 s, katkaise lanka ja pujota se silmukoiden läpi. Päätä hyvin.

-Miia

  

Bling!

Edelliset kangastossuni alkoivat sanoa sopimustaan irti, joten päätin ostaa uudet. Aivan sellaisenaan en niitä kuitenkaan ajatellut katsella, vaikka kauniin turkoosit olivatkin. Joten päätin jo kaupassa tuunaavani ne.

 

Maalasin kärjet hopeisella kangasmaalilla, ja kun maali oli vielä märkää ripottelin niille hopeista kimalletta. Painelin hieman, jotta hileet ottaisivat paremmin maaliin kiinni. Vedin vielä kerroksen decoupage lakkaa. 

Nyt katsotaan kuinka toimiva ratkaisu oli, kestääkö kuinka hyvin.

Seuraavaksi sain huikean idean tehdä hieman koruja. 

No, isosti tietenkin.

 

Kun sain ensimmäisen tehtyä, oli tehtävä vielä toinen, kun vauhtiin oli päässyt.

KORUJEN OHJE

Tarvitset:

• Huopaa
• Muovia tai pahvia taustaan
• Kynä
• Helmiä ja strasseja
• Lukko
• Nyöriä
• Sakset
• Liimaa, itse käytin erikeepperiä, mutta muu vastaava tai jopa kuumaliima toimii varmasti
• Siimaa tai lankaa
• Neula 
• Teippiä

Tehdään näin:

• Hahmottele muoviin tai pahviin haluamasi korun muoto.
• Leikkaa se irti
• Leikkaa huovasta identtinen kappale
• Sommittele helmet haluamaasi kuvioon huovalle. Voit myös tehdä freestylenä, ja liimata suoraan fiiliksen mukaan.
• Liimaa helmet ja strassit suunnittelemiisi kohtiin. Varottava liikuttamasta viereisiä. 
• Itse ompelin vielä isot helmet siimalla kiinni, sillä ne eivät kunnolla kiinnittyneet liimalla, enkä halunnut niiden sitten putoavan. Voit myös ommella kaikki ommeltavat kiinni. 

Sinisen nauhan otin toisesta korusta, jota en ole käyttänyt, joten se oli helppo vain liimata huovan ja muovin väliin. Toisessa tein näin:

• Ota nyöristä kaksi melko pitkää pätkää ja pujota ne lukon lenkistä, letitä neljällä muutama sentti. 
• Ota kaksi saman kokoista straasia ja liimaa ne yhteen niin, että nyörit jäävät väliin.
• Toista sama vastakappaleelle.
• Voit teipata nyörien pään taustakappaleeseen ja testata pituutta. 
• Liimaa huopa ja taustakappale yhteen niin, että nyörin päätäät jäävät väliin. 

-Miia    
 

Villaa ja palmikkoa

Villapaita serkulle valmistui mukavasti kesän aikana. Enään ei ole niin, että neuloisin vain talvella ja hautaisin langat ja puikot kesäksi. Siitä vahvana todisteena tämä villapaita, jonka sain tehtyä parissa kuukaudessa, eli kokonaan kesällä. 

Ja hyvähän siitä tuli, vielä pitää pohtia hintaa, jolla se myydä serkulle. Langat + tekopalkkaa, mutta kuinka paljon? Hinnan arviointi on vaikeata, kun ei haluaisi pyytää liikaa, mutta silti saada työn arvosta palkkaa. Noh, pitää neuvotella.

Melkein heti jaettuani kuvan facebookissa, sain 2 pyyntöä, että tekisinkö heillekkin samanlaisen. Vielä en mitään luvannut, mutta eiköhän sitä voi vakavissaan harkita. Saisi ainakin hieman rahaa ja tekemistä. Pitää katsella, ehkä jotain toista ohjetta voisi kokeilla. 

Ohje: Novita miehen palmikkoneule 
Lanka: Novita Isoveli valkoinen
Puikot: 5, 5 pyörö 40cm, apupuikko

-Miia

viikko mökillä

Oltiin nyt viikko sunnuntaista sunnuntaihin mökillä ihmettelemässä ja rentoutuessa. Tässä muutama kuva aiheesta.

 Tässä tulee hihaa villapaitaan

 Tuplakymppi!

 Kissakosken vaaleanpunaiset lumpeet

 Mikkelissä sopalla torstaina

 Porrassalmi

 Komentopaikka

 Ei ihan pelkkää aurinkoa

 Villapaita valmistui perjantaina. 

Ja sitten piti alkaa sukkaa tekemään

Lisäksi kirppareilta tarttui mukaan 4 kirjaa ja kukkajakku. Kesällä kyllä huomaa, kuinka ihmiset ovat paljon rennompia ja puhuvat herkemmin. Kun sovitin tuota jakkua, joku toinen kirpparin asiakas, vanhempi nainen, kehui sen istuvuutta ja sopivuutta. Sanoi, että kyllä se kannattaa ostaa, ja niinhän se mukaan lähti.

-Miia