Sydämen mekaniikka - Mathias Malzieu

  (täältä)

  

Aivan mahtavaa! Aikuisten oma pieni satu pojasta jonka sydämmenä on käkikello.

''Ensinnäkin, älä kajoa viisareihisi.

Toiseksi, hillitse vihasi.

Kolmanneksi, älä anna itsesi ikinä, kuuna päivänä rakastua.'' 

On vuosi 1874, maailman kylmin yö Edinburghissa. Tuolloin syntyy Jack, sydän jäässä. Merkillinen tohtori Madeleine - langenneiden naisten, orpojen ja muiden hylkijöiden suojelija - auttaa hänet maailmaan ja asentaa tämän heikon sydämmen tueksi käkikellon. 

   Jackin äiti ei halua nähdä poikaansa, eikä liioin kuulla tästä. Jack jää asumaan Madeleinen orpokotiin, eikä kukaan halua adoptoida tikittävää ja kukkuvaa rääpälettä. Joten Madeleinesta tulee Jackin oikea äiti. Tohtori varoittaa jatkuvasti, ettei kellosydän ole kovin kestävä, eikä se koskaan tulisi kestämään suuria tunteita, kuten vihaa ja rakkautta. Kohtalo kuitenkin päättää toisin kun Jack tapaa puolisokean flamencolaulajattaren. Lintumainen ääni saa herkän käkikellosydämmen mekaniikan sekaisin perinpohjaisesti. 

Aivan mahtavaa kerrontaa joka on täynnä vertauksia ja erikoisia sanavalintoja Jackin näkökulmasta. Jotenkin tekstistä kyllä tuli ilmi, että kirjoittaja on rockmuusikko. Todennäköisesti juuri nuo sanavalinnat? Mutta tarina oli oikein koskettava. Miten toisin asiat olisivatkaan voineet mennä, jos olisi tehty muutama tai edes vain yksi muutos?

 

(olisin tahtonut esittää tämän videon, mutta jostain syystä bloggeri ei sitä löydä)

Lukunäyte:

''Kaikki alkoi sinä päivänä, jolloin täytin kymmenen vuotta. Muistan retken kaupungille kuin eilisen. Kuulin sinun laulavan, sitten näin sinut. Viisarini sojottivat kohti sinua kuin olisit ollut magneettikenttä. Käkeni alkoi kukkua. Madeleine pidätteli minua. Riuhtaisin itseni irti hänen otteestaan ja tulin luoksesi. Lauloin kanssasi niin kuin upeassa musikaalissa. Sinä lauloit, minä vastasin, viestimme oudolla kielellä, mutta ymmärsimme toisiamme. Sinä tanssit, ja minä tanssin kanssasi, vaikka en edes osaa tanssia! Kaikki oli mahdollista!''    

-Miia 

Jonathan Strange & herra Norrell - Susanna Clarke

Tämän lukeminen kesti yllättävän kauan, vaikka olikin hyvä kirja. Melkein 2 kuukautta, eli jouduin välillä lainaamaan uudelleen. Jotenkin kai ollut niin kiireinen tekemään kaikkea muuta, että lukeminen jäänyt vähemmälle. Tiedä sitten mitä tehnyt.

Kirjan mukana palataan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin herrasmiehiä vielä oli olemassa, on vuosi 1807. Magia on kadonnut englannista - ja koko maailmasta - lopullisesti. Tai ainakin niin luultiin, kunnes salaperäinen herra Norrell taikoo Yorkin katedraalin kiviset patsaat puhumaan. Norrell ei heti täysin hyväksy kykyjensä herättämää huomiota, mutta suostuu lopulta käyttämään magiaa yhteisen edun saavuttamiseksi. Hän alkaa auttamaan sodassa Napoleonia vastaan. 

   Pian kuvaan astuu myös nuori herrasmies Jonathan Strange, joka haluaa myös oppia magiaa. Hän hakeutuu aluksi, vastahakoisen Norrelin oppilaaksi ja oppii nopeasti uutta magiasta. Hän ei vain voi ymmärtää, miksi Norrell yrittää pimittää kaiken tiedon, joka liittyy Englannin magian luojaan, kuuluisaan Raven Kingiin. 

   Strange on valmis tutkimaan Raven Kingin menneisyyttä tarkemmin kuin opettajansa koskaan. Mutta pystyykö hän siihen ilman uhrauksia?

''Magiikka ja mysteerit kukoistavat suurten historiallisten tapahtumien keskellä.''

Pidin kirjasti kovasti, sillä se tarjosi jälleen jotain uutta ja arvaamatonta. Vaikka hetkittäin saattaa tuntua, että mihin tuo nyt taas liittyy, onko tuo välttämätön, mutta lopussa kaikki palat loksahtavat kohdalleen. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki tapahtumat kietoutuvat ovelasti yhteen, niin että lopputuloksena on ovela mysteeri. 

   Henkilöt ja tapahtumat oli kuvailtu hienosti ja selkeästi, jättämättä omalle mielikuvitukselle liikaa tilaa. Ei jäänyt epävarmuutta mitä juuri tapahtui. Hahmot olivat monipuolisia todellisista herrasmiehistä huijareihin ja juonittelijoihin. Heitä oli paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa sotkevalla tavalla. Jokaisella oli oma tehtävänsä juonen kannalta.   

Lukunäyte:

Herrasmies ei voinut harjoittaa magiaa. Magia oli sitä mitä katutaikurit olivat harjoittavinaan ryöstääkseen lapsilta rahat. Magia (siis käytännön mielessä) oli menettänyt suuresti arvostustaan. Siihen liittyi arveluttavia kytköksiä. Se yhdistettiin parrakkaisiin naamioihin, mustalaisiin ja murtomiehiin sekä ihmisiin, jotka asioivat vakituisesti katutaikurien hämärissä, likaisilla keltaisilla verhoilla peitetyissä kopperoissa. Ei toki! Herrasmies ei voinut harjoittaa magiaa. Herrasmies saattoi tutkia magian historiaa (eikä mikään voisi olla sen ylevämpää), mutta hän ei voinut harjoittaa magiaa. Iäkäs herrasmies katsoi herra Segundusta hailakoin, isällisin silmin ja sanoi toivovansa, ettei herra Segundus ollut yrittänyt tehdä taikoja.

   Herra Segundus punastui.  

-Miia

Silkkikivi

Nii juu, ehkä tästäkin olisi hyvä hetki muutama sana mainita? Nimittäin kesäteatterista, jonka ensi-ilta oli tänään. Hetkisitten saavuin kotiin, ja taisimpa jättää vielä ruusunkin tarakalle. Siellähän se joutaa olemaan hetken vielä. Eli koko yön jos sen nyt unohdan. 

Mutta tänään oli tosiaan ensi-ilta, joka meni ihan mukavasti huonosta säästä huolimatta. Sentään vedentulo lakkasi juuri kun esitys alkoi, joten emme ainakaan sateessa joutuneet näyttelemään. Yleisöä meillä ei erityisemmin ollut, sillä sateen uhka ja sumuinen keli piti ihmiset visusti sisällä. Sellaiselle kouralliselle ihmisiä, saatiin tänään esiintyä. 

Silkkikiven mukana palataan ajassa 70 vuotta taaksepäin, ja se kertoo Karjalaiset evakkoon lähdöstä ja sopeutumisesta muun väestön joukkoon.  

''Näytelmä on kuvaus kahden erillaisen kulttuurin, itäisen ja läntisen, yhteen törmäyksistä.''

Historiallisena päivänä, eli 9.kesäkuuta esitys alkaa aamulla kello 5.55, samaan aikaan kuin suurhyökkäys alkoi Karjalankannaksella. Saas katsoa, kuinka väsyneitä näyttelijöitä nähdään, ja kuinkamoni katsojista nukahtaa istualteen.  

Esitys ajat:

Ensi-ilta Ti 3.6 klo 19

Ke 4.6. klo 19

Su 8.6. klo 14

Ma 9.6. klo 05.55

Ke 11.6. klo 19

To 12.6. klo 19

Pe 13.6. klo 19

 Ti 17.6. klo 19

Ke 18.6. klo 19

Ti 24.6. klo 19

Ke 25.6. klo 19

To 26.6. klo 19

-Miia

Peruskassi

Kummitädillä oli ollut synttärit hetki sitten, joten päätin tehdä hänelle sitten lahjaksi kassin. Ihan tälläisen perinteisen vaikkapa kauppakassiksi. Koska halusin maalata, niin kankaan piti olla yksiväristä, ja kuinkas kävi, että koko kämpästä ei löytynyt kuin vain valkoista lakanakangasta. Mielessä kävi, että olisin sen dippivärjännyt, mutta siihenkään ei ollut tarpeita. On se köyhää tehdä mitään kotona, kun ei ole edes leikkuupöytää. 

Tarvitset: 

lakanakangasta 70cm
kangassakset
ompelukoneen
mittanauhan
nuppineuloja
kangasmaaleja tai -tusseja 
silitysraudan
paperia
lyijykynä ja tussi

Tehdään näin: 

• Leikataan kankaasta 104x48cm kappale pussiksi, ja kaksi kertaa 10x53cm hihnoiksi, tai kerran 10x106, jolloin hihna katkaistaan kun ommeltu tikkaukset. 
• Taitetaan pussikappale nurjat puolet vastakkain. Ommellaan sentin päästä reunasta. Käännetään pussi oikeat puolet vastakkain, silitetään ja ommellaan sauma pussiin hieman reilu sentin päästä niin, että saumavarat eivät pilkistä ulos. 
• Ommellaan pohjan kulmat 5cm päästä kulmasta. Huomaa, että sivusauma tulee keskelle. 
• Ommellaan hihnat. Taitetaan pituussuunnassa oikeatpuolet vastakkain, ommellaan sentin päästä. Käännetään ja silitetään. Tehdään tikkaukset parin millin päähän reunasta. Jos ompelit hihnat yhtenä pötkönä, leikkaa se nyt puoliksi. 
• Käännetään pussin suuhun päärme 1cm sisään ja 4cm. 
• Hihnojen päät tulee päärmeen sisään, niin, että sivusaumasta tulee 8cm hihnan reunaan. 
• Tikataan päärme parin millin päästä. 
• Tehdään vahvikeristikot hihnojen päälle. Ommellaan nurjalta puolelta aloittaen yläreunasta, ristiin alas, ylös, ristiin alas, ylös. eli alareunaa ei ommella. 
• Silitetään

 Seuraavaksi tehdään sabluuna symmetristä kuviota varten. 

• taitetaan paperi keskeltä kahtia, jolloin saadaan keskiviiva.
• piirretään kiemrakuvio vain toiselle puolelle viivaa, niin että kuvio lähtee viivasta. Vahvistetaan haluttu kuvio. Taitetaan paperi ja läljennetään kuvio myös viivan toiselle puolelle. Vahvistetetaan tussilla. 
• Kun kuvio on valmis laitetaan kuvio kassin sisään. Muista varmistaa, että kuvio on suorassa ja mahdollisimman keskellä.
• Voit piirtää rajat haaleasti kankaaseen, jos kuvio ei näy kunnolla läpi. Valopöydän avulla tämä onnistuu kätevästi, mutta jos ei ole valopöytää, ajaa ikkuna saman asian, kunhan aurinko paistaa. 
• Sitten maalataan tai tussataan tarkasti ääriviivoja pitkin.
• Kun kuvio on kuivunut, silitä se värien ohjeen mukaan. 

''Sehän näyttää ihan kultaiselta peikkojumalalta!''

 

 Ehkä vielä hieman tylsä?

 Tein vielä toisen kuvion ensimmäisen alle, jolloin lopputulos mielenkiintoisempi ja toimivampi.

 Tälläinen!

Hieman hämmästeltiin kassin väriä, että eihän sitä raaski käyttää, kun se on sitten heti likainen. Niinhän se varmasti on, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Mielelläni olisin toisenvärisen tehnyt. 

-Miia

 

Oonko mie nyt pätevä?

Jee jee! Juhlat on nyt vietetty ja viimeisetkin lahjukset saatu eilen kesäteatterin kenraalin jälkeen. Jokelan Karjalaiset muistivat meitä kahta valmistunutta stipendillä yleisön edessä. 

Ja vaikka kovasti kuvia lupailin laittaa tähän postaukseen, niin tais jäädä vähemmälle, kun juhlissa juhlitaan eikä oteta kuvia. Enkä nyt kysynyt keneltäkään saako kuvia heistä laittaa, joten näette vain minun naamani. Anteeksi siitä. 

Hiukset sain jotenki näin pyöräytettyä.

Eli keskiviikkona sain todistuksen muutaman muun hyrialaisen kanssa. Hieman meinasi tilaisuus alkaa puuduttamaan, mutta päästiinhän sieltä pois ennen juurtumista kiinni tuoliin. Mutta sain ainakin ihan hyvän todistuksen. Enkä kaatunut kun hain sitä.  

Sain mie ruusunki, mut mie söin sen

Onneksi niitä sai vähän lisää

''Siinäpäs kivoja kukkia, taidan syödä ne'' 

Keskiviikkona kävi tosiaan mummi ja vaari ja kaksi kummiani. Hieman oli aikataulullista ongelmaa, kun äiti oli ajatellut todistusten jaon jälkeen leipoa vielä kaksi sienipiirakkaa ja tehdä salaatin. No mummi ja vaari tulivat, kun vasta taputeltiin taikinaa vuokiin. Mikäs siinä. Suvun kanssa varmasti saa näin tehdä? ei tarvitse aina olla niin tiukkista. Siinä samalla sitten paistettiin piirakat ja rupateltiin, että hyvinhän se meni. 

Kummeilla hieman parempi ajoitus, ruuhkan takia he tulivat juuri ku oltiin kaatamassa kahvia. Joten vieraat saivat juuri uunista otettua piirakkaa ja todella tuoretta salaattia. Sekä tietenkin niitä hyydykekakkuja. 

Tein mie mekonki!

 

 kaamea moka oli luokkalaisilla käynyt. Vain kahdella oli oma tekemä mekko päällä, ja se on sentään meijän ammatti.

 

Nyt on hyvä hymyillä! Mie oon aika fiksu.

Torstaina kävi vielä joitain sukulaisia, joille sitten tarjottiin edellisen päivän jäämiä. Lauantaina tuli vielä toiset kummit, jotka ovat käyneet meillä viimeksi kun pääsin ripille, ja sekin oli jokelassa, eikä täällä. Oli ihanaa nähdä heitä taas, ja sovittiin tädin kanssa, että mennään kahdestaan teatteriin sitten talvella.  

 Ja sain mie kakkulapionki. ''Että jos teillä on kermakakkua, ni mulla on lapio.'' Vai miten se mainos meni?

-Miia