Tämän lukeminen kesti yllättävän kauan, vaikka olikin hyvä kirja. Melkein 2 kuukautta, eli jouduin välillä lainaamaan uudelleen. Jotenkin kai ollut niin kiireinen tekemään kaikkea muuta, että lukeminen jäänyt vähemmälle. Tiedä sitten mitä tehnyt.
Kirjan mukana palataan ajassa taaksepäin aikaan, jolloin herrasmiehiä vielä oli olemassa, on vuosi 1807. Magia on kadonnut englannista - ja koko maailmasta - lopullisesti. Tai ainakin niin luultiin, kunnes salaperäinen herra Norrell taikoo Yorkin katedraalin kiviset patsaat puhumaan. Norrell ei heti täysin hyväksy kykyjensä herättämää huomiota, mutta suostuu lopulta käyttämään magiaa yhteisen edun saavuttamiseksi. Hän alkaa auttamaan sodassa Napoleonia vastaan.
Pian kuvaan astuu myös nuori herrasmies Jonathan Strange, joka haluaa myös oppia magiaa. Hän hakeutuu aluksi, vastahakoisen Norrelin oppilaaksi ja oppii nopeasti uutta magiasta. Hän ei vain voi ymmärtää, miksi Norrell yrittää pimittää kaiken tiedon, joka liittyy Englannin magian luojaan, kuuluisaan Raven Kingiin.
Strange on valmis tutkimaan Raven Kingin menneisyyttä tarkemmin kuin opettajansa koskaan. Mutta pystyykö hän siihen ilman uhrauksia?
''Magiikka ja mysteerit kukoistavat suurten historiallisten tapahtumien keskellä.''
Pidin kirjasti kovasti, sillä se tarjosi jälleen jotain uutta ja arvaamatonta. Vaikka hetkittäin saattaa tuntua, että mihin tuo nyt taas liittyy, onko tuo välttämätön, mutta lopussa kaikki palat loksahtavat kohdalleen. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki tapahtumat kietoutuvat ovelasti yhteen, niin että lopputuloksena on ovela mysteeri.
Henkilöt ja tapahtumat oli kuvailtu hienosti ja selkeästi, jättämättä omalle mielikuvitukselle liikaa tilaa. Ei jäänyt epävarmuutta mitä juuri tapahtui. Hahmot olivat monipuolisia todellisista herrasmiehistä huijareihin ja juonittelijoihin. Heitä oli paljon, mutta ei kuitenkaan liikaa sotkevalla tavalla. Jokaisella oli oma tehtävänsä juonen kannalta.
Lukunäyte:
Herrasmies ei voinut harjoittaa magiaa. Magia oli sitä mitä katutaikurit olivat harjoittavinaan ryöstääkseen lapsilta rahat. Magia (siis käytännön mielessä) oli menettänyt suuresti arvostustaan. Siihen liittyi arveluttavia kytköksiä. Se yhdistettiin parrakkaisiin naamioihin, mustalaisiin ja murtomiehiin sekä ihmisiin, jotka asioivat vakituisesti katutaikurien hämärissä, likaisilla keltaisilla verhoilla peitetyissä kopperoissa. Ei toki! Herrasmies ei voinut harjoittaa magiaa. Herrasmies saattoi tutkia magian historiaa (eikä mikään voisi olla sen ylevämpää), mutta hän ei voinut harjoittaa magiaa. Iäkäs herrasmies katsoi herra Segundusta hailakoin, isällisin silmin ja sanoi toivovansa, ettei herra Segundus ollut yrittänyt tehdä taikoja.
Herra Segundus punastui.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti