Hopeaa & Koruja

Nyt viimein sain kaverilta kuvat näistä tekemistäni koruista. Koulussa olin siis valinnut itselleni hopeaketjukurssin, niin siellä pääsi kokeilemaan jotain uutta. Luulin sinne mennessä, että joo tehään vaan ketjuja, mutta pääsihän siellä nyt muutakin tekemään. 

Aloitin tekemällä messingistä maailman yksinkertaisimman muinaisketjun. Siinä oppi hyvin tekniikan, eikä todellakaan tarvinnut nyrjäyttää aivoja. Parasta tässä kuitenkin oli se, ettei messingistä tarvinnut maksaa mitään. 

 

Seuraavaksi kaverille tehtiin kuningasketju ihan oikeasta hopeasta. Siihen menikkin sitten hieman enemmän aikaa ja materiaalia. melkein 3 metriä millin paksuista hopealankaa. Hintaa korulle tuli 21€, mikä ei todellakaan ole paljoa. Itselleni pyysin siihen vielä lisäksi 9€ tekopalkkaa.

Sitten päästiinkin mielenkiintoiseen osuuteen. Piti alkaa sormusta tehdä hopealevystä. Ensimmäiseksi hopealevystä leikattiin sopivan kokoinen liuska, jota sitten lähdetään työstämään sormukseksi. Itse halusin tehdä sormukseen läpi sahatun sydämmen. Käytin siihen paljon aikaa, että sahasin ja hioin sen.  

  

Tästä se lähti

Tietenkin tähän liittyy taas se mutta. Kun mentiin viimein juottamaan huolella tehty alku sormukseksi, niin sehän suli. Suli aivan muodottomaksi ja pelastuskelvottomaksi. Hieman kyllä ketutti, kun kaikki työ oli turhaa. Tai no, eikai se sentään aivan turhaa ollut. Pääsinpähän ainakin kokeilemaan jotain uutta, vaikkakaan valmista ei tullut. 

Seuraavalle kerralle olin kuitenkin tehnyt hieman uusia suunnitelmia. Yksi äidin hiihtokilpailusta voittama lusikka pääsi uudistumaan. 

Siitä tehtiin riipus lusikka osasta.

 

Ja sormus.

Sormusta ei ollutkaan niin helppo tehdä. Pieneksi ongelmaksi muotoutui heti kärkeen, että alpakka on aika jäykkää, eihän sitä jaksanut vääntää paksusta kohtaa. Nooh, opettajat pääsi jeesimään. Ei meinannu ees aikuiset miehet hakkaa tätä pyöreeks. Sitten huijattiin ja puristettiin se ruuvipenkillä. Ihan sillai oikeaoppisesti. Vähän tämän toimenpiteen ansiosta tuli rasittumaa pariin kohtaan, hyvä ettei katkennu. Sitä en tahdo ajatella, mitä olisin tehnyt jos se olisi katkennut. Mutta hyvähän siitä loppujen lopuksi tuli. 

-Miia

Voitto!

Jees! Tää ihminen voitti jotain aika mukavaa. Nimittäin I Love Me -messuilta Oriflamen järkkäämän arvonnan. Sen voitin ja sain kahden hengen leffalippupaketin Ainoat oikeat -elokuvan ennekkonäytökseen. Esitys pidetään Andorran Elokuvateatteri Kinossa 10.12. Vielä pitäisi houkutella joku kaveri sinne mukaan. Ketähöhän vois kiinnostaa? Elitys on kyllä jo klo 17 ja näyttää osuvan tiistaille, eli ehkä joutuu poistumaan koulusta hieman etuajassa. 
   Ja hitsin vitsi ku sattuu vielä olemaan tiistai, niin ei pääse ratsastamaan. Ehkä sen voi siirtää? Tuli mieleeni, että ehkä täällä voisi hieman enemmän kertoa tuosta ratsastus harrastuksesta. Täällä kun ei pahemmin ole niistä asiaa. Ainakaan tunneista en ole tainnut sanoa sanaakaan. Ehkä joskus avaudun niistäkin. Sen näkee sitten.

-Miia

Teatteri elämää

Ajattelin nyt pitkästä aikaa kertoa teatteri kuulumisia. Nyt ollaan aika monessa mukana, mutta vain jotain pientä ja mukavaa. Pitkä päivitys tästä ei siis tule, mutta kuitenkin. Ensimmäisenä olen nyt mukana Hyppeli Hiiri Myökkipyökkimetsässä -nukketeatterissa. Esitys on esitetty aikaisemminkin ihmisillä, tosin itse en ollut siinä mukana. Ja kerran aikaisemmin nukeilla. Nyt on kuitenkin tullut vielä uusia nukkeja, joten pääsin nyt mukaan. Siihen tehtiin samalla muutamia muutoksia ja karsittiin turhaa jaarittelua, että lapset jaksaa keskittyä. Hyppeliä esitetään Jokelan Karkki ja Kepponen -tapahtumassa 2.11.

Samaan tapahtumaan tulee vielä toinen esitys tosi pienille lapsille, jossa olen mukana nimittäi Wautsiwauwa. Sen olen ollut tekemässä viimevuonnakin, ja mukavaa oli. Siinä haluamme tarjota lapsille katsottavaa, kuunneltavaa ja koskettavaa illuusion omaisesti. 

Lisäksi käyn sanomassa yhden lauseen aikuisten tekemässä Metsätähdessä, jota sitäkin on esitetty jo viimevuonna, mutta hyvän vastaanoton ansiosta tulee nyt lisää esityksiä. Kyllä teen siellä lavalla hieman muutakin, kuin vain sanon lauseeni, jota ei ole edes vielä sovittu. 

Metsätähti - nainen valokeilassa Jokela-talolla marraskuussa:
La 9.11 klo 19
Su 10.11 klo 15
La 16.11 klo 19
Su 17.11 klo 15
La 23.11 klo 19
Su 24.11 klo 15
Liput kannattaa varata ennakkoon teatterisisar@gmail.com tai 040-8686 393. Saliin mahtuu vain 60 henkilöä per esitys!

Eikä siinä vielä kaikki! Olemme perustamassa nyt uutta keikkailevaa teatteriryhmää. Tarkoitus olisi lähteä vetämään keikkaa kahviloihin, ravintoloihin, baareihin ja mihin meitä nyt haluttaisiin. Tarkoituksena olisi kasata muutama setti, joissa olisi erillaisia improvisaatioita ja ehkä jotain valmiita sketsejä, joita kuka tahansa voisi mennä vetämään. Mitäköhän siitäkin tulee? Impro voi joskus olla todella pelottavaa, varsinkin jos jäätyy, kun pitäisi sanoa jotain. Toivotaan, että se menee hyvin.

-Miia  

Joke-LAN Reborn

Vähäuniset terveiset jokelan laneilta! Hetkeen tapahtumaa ei ole järjestetty, mutta nyt oli taas aika herättää se eloon. Perjantaina klo 16 ovet aukesivat, ja konepaikan varanneet sankarit pääsivät valmistautumaan viikonlopun lanitukseen. 

(https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10151964207924243&set=gm.222336414596260&type=1&theater)

Itse saavuin paikalle siinä joskus ennen seitsemää, sillä en konetta sinne raahannut. Eihän siitä mitään iloa olisikaan, kun en edes omista omaa konetta. Äidin kannettavaa käyttelen, kun se on vapaa. Ja mistään peleistä en tiedä mitään. Minä kuitenkin halusin olla siellä kamujen kanssa. Kaikki muut olivat siellä tosin töissä paitsi yksi. 

Laneilla oli tuttuun tapaan erillaisia comboja eli kilpailuja, joihin en kyllä itse edes osallistunut. Mitäköhän mä sitten oikeastaan edes tein? Siellä oli tanssipeli, jossa mun hermot petti heti ja luovutin. Ei oikein ollu motivaatiota opetella tanssimaan ilman, että jalat menee umpisolmuun. Oli siellä Wii u, vaikkakin siinä vain pari demoa, eli ei niistäkää erityisemmin iloa koko viikonlopuks riittäny. 

Eli kun paikalle järjestetyistä peleistä ja vehkeistä ei ollut meikäläiselle suuremmin iloa, piti kehitellä jotain kavereiden kanssa. Naurua ainakin riitti parien energiajuomien jälkeen, ja sittenkös tulikin hyviä ideoita. Nää kaks lasta lähti viereiseen leikkipuistoon vähän apinoimaan. Todettiin, että mun pää kestää paremmin pyöritystä, ja että jotkut pienten lasten kiikuista voi olla todella vaarallisia. Samalla ihmeteltiin, kuinka huonoja kiipeilytelineitä nykyään tehdään. Nykyään ne ovat matalia, todella pieniä ja äärettömän turvallisia. Vain aasi voisi teloa itsensä siten, miten itse joskus pentuna. Eli ei edes pahasti. 

Ensimmäisenä yönä onnistuin väkipakolla nukkumaan juuri ja juuri puolituntia. Vaikka kuinka yritin, niin uni ei vain tullut. Nukkuminenhan on kyllä joskus todella yliarvostettua. Miksi nukkua, jos ei yhtään väsytä? (Ehkä energiajuomilla oli jotain tekemistä asian kanssa...)

Ja mitä ihmettä? Yöllä satoi ensilumi, ja se vieläpä pysyi maassa. Tämä tekee elämästä tosin hieman vaarallisempaa. Lähdin aamulla käymään kotona, sillä muuten olisin joutunut hengailemaan aivan yksin. Kaikki muut kaverini olivat päättäneet paeta kotiin nukkumaan, tai olivat töissä infotiskin takana. No, voitte kuvitella mitä tapahtuu, kun pääsen hyvinkäälle ja lähden polkemaan kotiin. Tää kaatuu ensimmäiseen mutkaan niin täydellisesti, että Huh Huh. Kirosin vain ja salamana matka jatkui. Jalka kiittää muutaman uuden mustelman kanssa ja kieltää nukkumisen oikealla kyljellä. Ja minä kun yleensä nukun nimenomaan sillä oikealla kyljellä. Nyyh. 

Ei talvi tuonut onnettomuutta vain minulle. Lauantai iltana, kun kaverini oli tullut kolmanneksi tanssi -combossa lähdimme käymään kaupassa, kun ruokaa piti saada. Koulun parkkipaikka on aivan mainio paikka vetää vähän rallia. Vaikkapa mopoautolla. Musta jää kuitenkin pääsi yllättämään. Mauto lähtee sivuluisuun, eikä kuski pahemmin ilmeisesti edes yrittänyt pysäyttää sitä. Ainakaan mitään ei kuulunut ja mauto vain liukui kauniisti. Sitten. PAM! Kanttikivi tuli vastaan. Rengas vääntyi mukavasti mauton alle, eli todennäköisesti koko taka-akseli päreinä. Ei kävis kateeksi, mutta kuten Apulanta laulaa: ''Vahingonilo on iloa puhtaimmillaan.'' Ehkä ei ihan, mutta melkein. 

Loppuilta oli hyvin samankaltainen kuin edellinenkin. Kaverini lähti kotiin nukkumaan jo joskus kahdelta yöllä, että pääsee sitten aamulla tallille. Mua ei vieläkään innostanut nukkua, joten yritin kovasti pysyä hereillä. Ei se kuitenkaan ole kovin kivaa, kun muut tekee töitä. Menin sitten suosiolla kolmelta nukkumaan. 

Eräät mestarit kuitenkin olivat päättäneet tehdä nukkumisesta mahdollisimman vaikeaa. Nukkumahuoneessa pitäisi kaiken maalaisjärjen mukaan olla ihan hissukseen, että halukkaat saavat nukkua. Nämä, ah niin ihanat ihmiset kuitenkaan eivät tätä yksinkertaista toivetta voineet kuunnella. He paukkasivat kauhealla metelillä sisään, osoittelivat puhelimen valolla suoraan naamaan ja pitivät muuta elämää. Nämä sankarit menivät nukkumaan ja kuorsasivat/haukottelivat/ihan mitä vaan aivan naurettavan kovaa. Mieleni kuitenkaan ei pahemmin tehnyt mieli nauraa, päin vastoin yksi jos toinenkin olisi voinut tirvasta ääntelijöitä päin näköä. Josko se olisi jätkät hiljentänyt. Sanottiin toki nätisti, että olisivat hiljaa. Tähän he kuitenkin alkoivat marmattaa jotain muuta äärimmäisen kypsää. 

   Siinä ne sitten ravasi pois ja takasin hyvän aikaa, kunnes - ylläri ylläri - osasivat itsekkin nukkua. Tosin kaikkien piti päästä nukkumaan juurikin sille patjalle, jolla itse olin. Olihan se sellainen kunnon paksu pehmeä patja. Siinä me oltiin ku sillit purkissa limittäin ja lomittain ja päällekkäin. Joku ihan väkisin halus nukkua mun jalkojen päällä. Voi olla, että ne paino mukavasti selkää, mutta ainaki pysy varpaa lämpiminä. Nukkumahuoneessa oli meinaan pikkasen kylmä. Siellä kai oli ajateltu, että ihmiset kyllä itse lämmittää sen kivasti. Onhan siellä muutama ihminen suljetussa tilassa. Ei riittänyt minulle, kun ei ollut edes peittoa. 

Herätys oli klo 9, eli kaksi tuntia ennen kävijöiden potkimista pihalle. Piti sitten itsekkin odotella ihan sinne yhteentoista ennen kuin viitsi lähteä tarpomaan kotiin. Edellisen päivän pyöräily onnettomuuden johdosta olin päättänyt mennä takaisin laneille bussilla ja junalla, joten bussin mukaan piti myös kotia päin mennä. 

-Miia

 

Valkoiset omenat - Jonathan Carroll

Tää oli taas aivan mahtava kirja. Todella hyvin kirjoitettu ja täynnä mielenkiintoisia kohtauksia. Osa ei ollut erityisen nautittavaa luettavaa, vaan ennemminkin ällöttävää. No, vain yksi paha kohtaus, muuten parhautta.  

Kirjass Vincent Ettrich huomaa kuolleensa ja palanneensa takaisin elävien kirjoihin. Hänellä ei ole aavistustakaan miki tai miten. Kukaan ei edes muista hänen olleen sairaalassa saati kuolleen. 

   Outojen hahmojen ja erikoisten tapahtumien johdattelemana hän alkaa ymmärtää, että hänet on herättänyt henkiin hänen ainoa todellinen rakastettunsa Isabelle, joka odottaa heidän yhteistä lasta - universumin mahdollista pelastajaa. Mutta vain oikein kasvatettuna lapsi voi saavuttaa kohtalonsa. Hänen pitää tulla isänsä opettamaksi, erityisesti siitä, mitä tämä näki ja oppi tuonpuoleisessa. Ettrich ei vain voi muistaa mitään siitä ajasta. 

''Jonathan Carrollia on kutsuttu maagis-realistisen unimaan taikuriksi, puhuvien koirien parhaaksi ystäväksi ja aikuisten satukirjailijaksi. Mikään yksittäinen titteli ei kuitenkaan riitä kuvaamaan Carrolin kirjojen mielikuvituksellisia maisemia tai rakastettavia henkilöhahmoja.'' Kauppalehti Presso

Itse pidin nimen omaan erillaisista henkilöhahmoista. Vincent on kummallinen mies, joka rakastaa ja ihailee naisia. Hänellä on myös kummallisia tapoja. Hän ostelee merkkilaukkuja, mutta ei koskaan käytä niitä, vaan sulloo taskut täyteen tavaraa. Mukaanlukien punainen muovilusikka kulkee aina hänen mukanaan muistona yhdestä parhaasta hetkestä Isabellen kanssa. 

   Myöskään Isabelle ei ole ihan se kaikkein tavanomaisin hahmo. Hän on hurmaava kaunis nainen. Isabelle on kuitenkin hyvin arka ja pelokas pakenija. Jos kaikki ei vastaa hänen odotuksiaan, hän katoaa selittelemättä. Hänellä on tapana lähettää kirjeitä, joissa kertoo hienosti tunteistaan.  

Lukunäyte:

   Vuosien ajan, melkein koko avioliittonsa ajan Vinsent Ettrich oli käyttäytynyt kuin koira keskittyessään naisten jahtaamiseen. Ei sillä, että hän olisi kohdellut heitä huonosti. Päin vastoin, hän oli naissydämmen kuningas ja siinä ongelma olikin. Hän palvoi naisia. Hän jumaloi kaikkea heissä ja naiset vaistosivat sen heti. Monet naiset sanoivat ihastuneensa häneen niin valtavasti siksi, että hän usein ymmärsi sekä naisen sydäntä että naisen tapaa hahmottaa asioita. Se oli kohtalokas yhdistelmä miehelle, joka ei voinut saada naisista tarpeekseen. Etterichin paras ystävä Leah Maddox, jonka kanssa hänellä oli ollut rakkaussuhde kauan sitten, kutsui Etterichiä parhaaksi tyttöystäväkseen ja sanoi sen täysin vakavissaan. Hän oli sellainen harvinaislaatuinen mies, joka saattoi istua tuntikausia täysin tyytyväisenä kuunnellen naisen puhetta mistä tahansa, mikä naiselle oli tärkeää. Se ei ollut mikään temppu, ei juoni, jonka avulla hän olisi yrittänyt huijata naisen uskomaan, että tämä kiinnosti häntä. Hänen mielenkiintonsa oli aitoa ja mielenkiintonsa käsin kosketeltavaa. Se, että hän yleensä halusi myös naida joka ainoaa naista, jota kuunteli, oli taas toinen asia. Useimmille hänen tuntemilleen miehille naiset olivat haasteita, hänen silmissään nainen oli ihme.

-Miia

Hotelli Paradiso

Käytiin äidin ja sen työkavereiden kanssa katsomassa lauantaina 12.10. Hotelli Paradiso Helsingin kaupungin teatterilla. 

(http://helsinki.kohokohdat.fi/hotelli-paradiso-on-lemmekas-komedia-tunnelmallisten-syysiltojen-iloksi/)

Päätettiin lähteä bussilla, niin ei tarvinnut itse ajaa. Ja sillä kun pääsee niin kätevästi. Jäätiin pois jo kansallismuseolla ja siitä käveltiin eka rautatie asemalle, missä tämän reissun järjestäneen Annen tytär odotti meitä. Siitä jatkettiin teatterille päin. Subilla tavattiin Anne ja syötiin. Tunsin itseni taas kunnon porsaaksi syödessäni järkyttävän kokoista sämpylää, joka mureni käsiin. Meikä siis onnistui sotkemaan naaman varmasti korviin asti. Niin mua sillo ku pitäis ainaki yrittää olla nätisti. Siltikin hotkasin kokonaisen sämpylän ennätys ajassa. Mikä mua vaivaa? Aina hotkimassa. Ihan niinkuin en olisi ikinä saanut ruokaa. 

Teatteri päästiin sitten kuitenkin ihan siisteinä. Ehkä olin jälleen hieman alipukeutunut teatteriin, mutta ehkä kukaan ei katsonut. Itse kyllä aina katson muiden vaatteita. Nykyään vielä enemmän kiinnitän kaikkeen huomiota, kun opiskelen vaatetusta. Ei kannata säikähtää sillä en arvostele ketään, sillä siihen mulla ei oikein ole varaa.

Mutta se esitys. Oli kyllä aivan tajuttoman hyvä! Nauroin koko esityksen läpi. Yleensä en ole tämän kaltaisten sähellys-kohellus-farssi -esitysten suurin ystävä. Varsinkin sellaisia elokuvia en koskaan katso, mutta teatterissa fiilis on niin eri. Siellä on se tietynlainen energia, joka huokuu suoraan näyttelijöistä ja muista katsojista. Ei täydessä salissa nauravia ihmisiä voi mököttää. 

Benoit Pinglet (Santeri Kinnunen) on vaimoonsa Angéliqueen (Tiina Lymi) kyllästynyt insinööri, joka on salaa rakastunut naapurin Henri Paillardinin (Iikka Forss) vaimoon Marcelleen (Susanna-June Hyde). Naapurin turhantärkeä arkkitehti Paillardin on jo pitkään laiminlyönyt vaimoaan, eikä Pingletin ole vaikea saada houkuteltua naista hieman epämääräisessä maineessa olevaan hotelli Paradisoon, jossa romantiikka on kaukana. 

”Se, että hienot porvarit siirtyvät kauniista, valoisista kodeistaan hämärään, nuhjuiseen, tylyyn hotelliin – jossa kaiken lisäksi vielä kummittelee – tarkoituksenaan pettää puolisoaan ja pilata elämänsä, vain lisää traagisuutta eli komiikkaa!” 

Jos tähän mennessä kaikki on vaikuttanut helpolta, alkaa hotellissa todella tapahtumaan. Sattumalta kaikki tutut päätyvät yöpymään samaiseen hotelliin Pingletin ja Paillardinin kanssa. Mukaan lukien Henri Paillardini. Ja koska kyseessä on farssi, ei koskaan voi tietää kuka sattuu tulemaan ovesta - joita hotellissa riittää. Ja niin farssissa tulaan ovesta täsmälleen väärällä helkellä - farssi on täsmällinen laji - ja juostaan väärinkäsityksestä toiseen. Varsinkin ihmisten identiteetit käsitetään väärin ja sotketaan toisiinsa. 

Roolisuoritukset oli jotain aivan mahtavaa. Mitä heittäytymistä! Kaikki hahmot olivat omalla tavallaan aivan mahtavia. Varsinkin hotellissa vasta uransa aloittanut Boulot (Sauli Suonpää) on järjettömän suloinen. Hieman avuton mammanpoika. Beulot kertoo järkyttyneenä yön tapahtumien alkaneen jo varhain shokilla, jonka hän koki eräässä huonepalvelun tilanneessa huoneessa. Huoneessa oli alaston nainen. ''Onko se muka luonnollista?'' hän hokee edelleen silminnähden järkyttyneenä soperrellen, että tuo näky oli hänelle aivan liikaa. 

RooleissaSanteri Kinnunen, Tiina Lymi, Iikka Forss, Sanna-June Hyde, Antti Lang, Nelly Hristova, Jari Pehkonen, Risto Kaskilahti, Sauli Suonpää, Matti Olavi Ranin, Rauno Ahonen, Kari Mattila, Katiana Chatta, Coco Eräkangas, Asta Friman, Rosa Herpiö, Aino Huttunen, Aino Isometsä, Unna Lauranto, Milla Peltonen, Valma Sipilä
Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Neil Hardwick
Lavastus Katariina Kirjavainen
Puvut Sari Salmela
Valosuunnittelu Markku Penttilä
Äänisuunnittelu Kirsi Peteri
Naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen

Kaupunginteatteri Suuri näyttämö
Eläintarhantie 5 
00530 Helsinki

Kesto 2 t 30 min

Liput 25 - 47 €

Esityksen jälkeen käveltiin taas keskustaan ja Kamppiin. Siihen jäi vielä reilu 30 min ennen bussin lähtöö joten äiti ehdotti että voitaisiin käydä baaris. No, ei se nii helppo tehtävä ollukkaa. Melkein kaikissa oli K20 sisäänpääsy, eli mun ikä ei iha vielä riitä. Vielä kaksi pitkää vuotta. Mutta, kun löydettiin hyvä baar niin äiti rupes pihiks, eikä halunnu maksaa sisäänpääsyä. Aivan mahtava kierros siis helsingin kapakoissa. Ja tippaakaan ei saatu alkoholia. Mutta ei se mitään. Hyvä päivä oli kuitenkin. Kiitos äiti.

-Miia

I Love Me

Messuille oli tarkoitus lähteä koko vaatetus osaston voimin. Mutta sitten kaikilla ei kuitenkaa ollut rahaa joten jäivät koululle tekemään töitä. Mielelläni itsekkin olisin tehnyt opinnäytetyötä, mutta kyllä messut sen voittaa. Eli meidän luokalta lähti vain 3 tyyppiä. Mutta mikäs siinä, me kierreltiin ja kateltiin. Varmasti ainakin melkein kaikilla pisteillä pysähdyttiin ihmettelemään ja kokeilemaan. Kilpailuihin tuli osallisuttua ja tuli jotai ostettuakin.

Tälläisiä mekkoja oli näytillä. Niistä kauneinta äänestämällä pääsi osallistumaan juhlakenkien arvontaan.

Oli siis aivan pakko ostaa tälläiset hienot kengät. Normaali hinta 70€ nyt sain ne 25€:lla. Oikeasti yksi pari olisi maksanut 30€ ja kaksi paria 50€, mutta ostettiin sitten kaverin kanssa samanlaiset toinen vain päätyi mustiin, jolloin saatiin omat hintaan 25€. Kätevää. 

Ja kaks euron kynsilakkaa, joista tajusin vasta kotona niiden olevan lohkeilumaalia, kun kokeilin kultaista. Ehkä tuo ei haittaa pahemmin. No, ei  tää kyllä erityisen hyvin kynnessä pysy. Lohkeili jo saman illan aikana, kun en laittanut läpinäkyvää päälle. Korjailin ne, ja tänään ne lohkeili lisää pois suihkussa. Sitä saa just sitä mistä maksaa. Yrittää säästää, ni saa ö-luokkaa. Lisäksi vielä parin euron hopeinen karhea pintainen lakka. Jos se olisi hieman parempi.
 
Pari muotinäytöstä käytiin katsomassa. Kuvia yritin räpsiä, mutta eihän niistä mitää hyviä tullu. Enkä valitettavasti pysty ihmeisiin koneella. Mutta oli kyllä hienoja pukuja juhlanäytöksessä. Harmittaa kyllä kun ei kuvissa näy mitää yksityiskohtia. Tässä kuitenkin parhaimmistoa.

Ja vähän lisää toisesta näytöksestä.

 

 

 

Näissä ihmiset hohtaa kaikkein vähiten, niin että ehkä jotain erottaakin.

-Miia

Sukat, jotka haluaisin myydä

Nämä olivat tälläiset ''pakko tehä jotain'' sukat. Kesällä löysin lankakätköstä ihanan nallen paksuisen mysteerilangan. Lanka oli tuttu jo lapsuudesta, mutta siitä ei koskaan oltu tehty mitään, muuta kuin pikku Miian virkkaus kokeiluja. Se on sääli näin hienolla langalla. Se selkeästi halusi tulla pitsisukiksi. Kesällä sitten aloin niitä neulomaan, ja nyt eilen sain ne viimein valmiiksi. Epäonneksi lanka ei kuitenkaan riittänyt loppuun asti. Toista sukkaa jouduinkin sitten jatkamaan Valkoisella nallella, mutta eipä tuota kuvasta erota. 

Toinen harmin paikka tuli, kun tein vain jonkinmoiset sukat, miettimättä pahemmin pituutta. En alunperin nimittäin halunnut niitä itselle, niin teinpä hieman liian lyhyet. Kyllä ne siis jalkaan menee, kuten kuvasta näkyy, mutta pian kantapää jo vetäytyi kohti varpaita. Sen pari senttiä kun olisi jaksanut neuloa lisää, niin sitten olisi sopivat. Mutta nyt joku ihana ihminen pääsee nauttimaan näistä hienoista.

Tarvitset: Novita nallea tai muuta saman paksuista lankaa
           numero 3 sukkapuikot

Tee näin:

Luo 56 s ja jaa ne tasaisesti 14 s jokaiselle puikolle. Neulo 1 oikein, 1 nurin resoria 5 kerrosta.

Aloita pitsikuvio kahdella ensimmäisellä puikolla, ja jatka resoria lopuilla.

1.krs: 3o, lk (langan kierto), 2o, yliv.kav. (nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 1 oikein, nosta nostettu neulotun yli), 3n, 2n yht., 2o, lk, 1o, lk, 2o, yliv.kav., 3n, 2n yht., 2o, lk,  2o 
2.krs ja muut parilliset kerrokset: oikein
3.krs: 4o, lk, 2o, yliv.kav., 1n, 2n yht., 2o, lk, 3o, lk, 2o, yliv.kav., 1n, 2n yht., 2o, lk, 3o
5.krs: 5o, lk, 2o, 3n yht., 2o, lk, 5o, lk, 2o, 3n yht., 2o, lk, 4o
7.krs: 2o, 2n, 2n yht., 2o, lk, 1o, lk, 2o, yliv.kav., 3n, 2n yht., 2o, lk, 1o, lk, 2o, yliv.kav., 2n, 1o
9.krs: 2o, 1n, 2n yht., 2o, lk, 3o, lk, 2o, yliv.kav., 1n, 2n yht., 2o, lk, 3o, lk, 2o, yliv.kav., 1n, 1o,
11.krs: 2o, 2n yht., 2o, lk, 5o, lk, 2o, 3n yht., 2o, lk, 5o, lk, 2o, yliv.kav., 1o
12.krs

Toista haluamasi pituus ennen kantapään aloittamista.

Aloita kantatilkku neulomalla 1. puikon s:t 4.puikolle (=28s.) Jätä muut silmukat odottamaan. Käännä työ, nosta 1.s neulomatta ja neulo muut s:t nurin. Käännä työ, *nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein*, toista *_* vielä 13 kertaa. Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 15 kertaa (=30 krs.).

Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapään kavennukset: jatka samaa vahvennettua neuletta kuin aijemmin. Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 10 silmukkaa. Tee yliveto kavennus ja käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo 8s nurin ja neulo 2 seuraavaa s:aa nurin yhteen, käännä työ. Nosta 1.s neulomatta, neulo kunnes on jäljelä 9s, tee yliveto kavennus. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän s:t pysyvät samana eli 10 s. Kun sivus:t loppuvat, jaa kantalapun s:t 2 puikolle (5,5).

Poimi sitten vapaalle puilolle kantalapun vasemmasta reunasta 16 s. Neulo poimitut s:t kiertäen oikein 1. puikolle. Neulo 2. ja 3. puikon silmukat pitsineuleena. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 16 s ja neulo poimitut s:t kiertäen oikein 4. puikolle. Jatka 2. ja 3. puikolla pitsineuletta ja 1. ja 4. puikolla sileää ja tee kiilakavennukset: neulo 1. puikon lopussa 2 viimeistä s:aa oikein yhteen ja 4. puikon 2 ensimmäistä s ylivetäen oikei yhteen. Neulo kavennukset joka toinen kierros. Kun kaikilla puikoilla on 14 s lopeta kavennukset. Jatka kunnes pikkuvarvas peitty.

Neulo sileää kaikilla puikoilla. Aloita sitten kärkikavennukset: neulo 1. ja 3. puikon lopussa 2 s oikein yhteen, ja 2. ja 4. puikon alussa ylivetokavennus. Tee kavennukset kuten edellä joka 2.krs kunnes puikoilla on 7 s. Tee sen jälkeen kavennukset joka krs:lla. Kun jäljellä on 8 s, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi ja päättele hyvin.

-Miia