Mitäköhän taas? En tiedä. Kyllä mulla oikeesti olikin jotain järjellistä kerrottavaa, mutta empäs mie nyt enää mitään muista, joten taitaakin olla parasta vain hehkuttaa Kansallisteatterin Frankensteiniä, joka saa ensi-iltansa 23.1.2013.
Eilen oli teatterin kevätkauden avajaiset ja siinä samalla lehdistötilaisuus, johon minäkin menin istumaan. Siellä sitten vedettiin alku frankensteinisa, ja aah ku mä olin innoissani.
Tänään käytiin porukalla katsomassa ensimmäisen osan harjoituksia ja meikäläisen innostus vain kasvoi tätä näytelmää kohtaan. Lavastus oli aivan upea ja nähtävää riitti vaikka kuinka. En mie osaa nyt edes kuvailla kuinka hieno se oli, niin hieno se oli. Oli käytetty hienosti valoja ja erityisen mukavaa oli nähdä lavalla tulta. Kynttilöitä ja tulitikuilla leikittelyä ja jossain vaiheessa näyttämön poikki heilui metallinen maapallo, jonka sisällä roihusi suhteellisen iso liekki. Upeeta, harvemmin tulta nimittäin ei uskalleta käyttää turvallisuus syistä. Ja pakko sanoa, että kyllä siinä itselläkin käväisi mielessä, että kohta joku oikeesti polttaa hiuksensa rullaluistellessaan kyntteliköt käsissä.
Useampaan otteeseen mietin nimenomaan lavasteista, että vau, olispa meijäki teatterilla tollasia. Kuten esimerkiksi äärimmäisen hieno idea käyttää pyörivää lavaa, jolla saadaan vain pyöritettyä uudet lavasteet paikoilleen ja edelliset menevät samalla taakse piiloon. Samalla kohtaukset vaihtuvat mukavan sulavasti, eikä tule niitä perinteisiä lavalle kävelyitä. Hienoa oli kun ihmiset vain seisoivat stilleissä ja liukuivat paikoilleen.
Näyttelijät tekivät myös todella hyvää työtä. Yritin joissain kohdissa etsiä edes pientä virhettä kun näyttelijät seisoivat stilleissä. Yritin nähdä edes pientä juojumista, naaman liikuttelua, edes räpäytystä. Mitään en kuitenkaan löytänyt. Tietenkin kun näytelmä ei ole vielä valmis, niin ei ilman keskeytyksiä ja korjailuja päästy menemään. Eniten kuitenkin häiritsi kun eivät muistaneet vuorosanoja, kun ensi-iltaan on vain 2 viikkoa. Tosin kun miettii, miten Sisaren treenit ovat menneet samassa vaiheessa. Niin se aina menee, vielä juuri ennen kenraalia ihmiset tuskailevat tiettyjen kohtien kanssa ja sitten kuin ihmeen kaupalla esityksessä kaikki menee niin kuin pitääkin. Ja se on tilanne ainakin meidän teatterissa. Joku kuitenkin miettii, että missä ihmeen teatterissa olen mukana, kun vasta viimeisinä päivinä saadaan paketti kasaan.
Mutta todellakin, olen aivan innoissani tästä näytelmästä ja todellakin aijon mennä katsomaan valmiin esityksen. Niin hieno se on, että tämän kerran voin ehkä hieman sijoittaa rahaa teatteriin. Usein olen päässyt Sisaren kanssa ilmaiseksi erinäisiin esityksiin, usein nekin ovat olleet harjoituksia, mahdollisine keskeytyksineen. Nyt jos en käy katsomassa sitä 2. osan harjoituksi, niin jää jotain ihmeteltävää vielä varsinaiseen esitykseenkin. Tosin en kyllä tänäänkään aluksi ajatellut mennä katsomaan, mutta sinne sitä sitten vähän niinkun joutu menemään ku kaikki - melkein ainakin - meni. Mitä muut edellä niin minä perässä. Niin se menee.
Meikäläinen on ehkä hieman turhan innoissaan tästä näytelmästä, mutta ehkä se toisaanta kertoo jotain. Paikkani on selkeästi teatterin ihmeellisessä maailmassa. Sinne mä kuulun, tai ainakin tällä hetkellä mun sydän mua sinne kovasti vetää. Kuten jo aikaisemminkin kerroin niin hain kesätöitä kiertävistä teattereista ja sirkuksesta, ja nytkin olen kansallisteatterilla töissä, niin eiköhän se kerro jotain. Ehkäpä haen valmistuttuani vaatetusompelijaksi, teatterikorkeesee. Tiedän, tiedän, sinne on äärimmäisen vaikea päästä, mutta jos innostusta löytyy ei saa tilastojen masentaa ennen kui on edes kerran yrittänyt.
Niin ja vielä niistä kesätyö hakemuksista. Hain päätavoitteena mukaan teatteri Puskan kiertueelle, nutta kaikki paikat oli jo täytetty, edes bussiin ei mahtunut enemää porukkaa rekisteröintien puitteissa. Sanoivat, että ehkä saatetaan tarvita apuani vaatetuksessa. Siitä pitää vielä odottaa vastausta ensiviikkoon, sillä pukuvastaava on matkoilla. Sitä innolla odottaessa. Yritän ensivuodeksi uudestaan, mutta vähän myöhemmin.
Laitoin viestiä, myös sirkus finlandialle. Sinne hain vähän siinä mielessä, että tahtoo matkaan. Jos järkevästi ajatteli, se ei ehkä edes olisi ollut järkevä veto. Kiertue kestää kuitenkin 7 kuukautta, joka tarkoittaisi sitä, että joutuisin kuitenkin selvittää itse tieni takaisin eteläsuomeen ennen koulujen alkamista. Lisäksi ongelmaksi muodostui, että eihän meikäläisellä ole edes ajokorttia, vaikka se juuri olisi vaatimuksena.
Laitoin tässä äsken viestiä muihinkin teattereihin. Pidetään mieli avoinna niin ehkä pääsen johonkin tekemään edes jotain mielenkiintoista. Kesätöitä kuitenkin pitäisi saada, että saisi edes hieman rahaa. Kaupan kassalle en meinaan todellakaan halua, sillä se ei minun paikkani ole. Sillä selvä, minusta tulee teatterin super ammattilainen. Heh... Just nii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti