Mustanmeren pohja. Mittaamattoman arvokkaita laivanhylkyjä keskellä pimeää tyhjyyttä. Kuoleman maailma, joka päivänvaloon noustessaan tuhoaisi ympäriltään kaiken elämän.
Yleensä en scifiä lue, mutta tästä kiinnostuin heti kun bongasin tämän jostain lehdestä. Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, jolloin Mustallamerellä on tapahtumassa äärimmäinen ja nopea ekologinen muutos, jonka ei laskelmien mukaan pitänyt olla mahdollista. Pahimmassa tapauksessa se uhkaa miljoonien ihmisten henkeä satojen kilometrien säteellä Mustastamerestä. Kuinka se on mahdollista? Ja ennen kaikkea kuinka se voidaan pysäyttää, niin että mahdollisimman monet säästyisivät?
Meribiologi Irina Tšerkassov on miehensä Alexin kanssa argeologisilla kaivauksilla lähellä Rostovia. Alexin ryhmä tutkii muinaisia hautakumpuja, kurganeja, varmana siitä, että alueella on vielä koskematon hauta. Irina saa kuitenkin pian hätäviestin kollegaltaan Jurilta: ''Callaon maalari on tullut kylään.''
Henkeään uhmaten Irina ja Juri lähtevät merelle tutkimaan arvoitusta. Kumpikaan ei kuitenkaan olisi voinut aavistaakkaan kuinka vaaralliseksi matka voikaan käydä...
Erityisen jännittävän kirjasta tekee se, että tämä kaikki voi oikeasti tapahtua hyvinkin pian, jos Mustanmeren tilaan ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Ja niin on tapahtunutkin.
Lukunäyte:
Hän antoi katseensa kiertää ympäri asuntoa ja sen tuttuja huonekaluja. Vaikka eloon jääminen ei ollut kovin todennäköistä, hän ei voinut olla miettimättä, olisiko heidän asuntonsa vielä olemassa jos hän joskus palaisi takaisin? Ehkä, ehkä ei. Ne ovat vain esineitä, ajatteli Irina. Pelkkää tavaraa. Niillä ei ole sielua eikä tunteita. Miksi minun on niin vaikea luopua niistä?
Ihmisellä on outo taipumus kiintyä esineisiin. Ne antoivat turvallisuuden tunnetta. Illuusion pysyvyydestä. Tunteen siitä, ettei maailmassa oikeasti ollut nälänhätää, sotia tai muuta pahaa. Tai että kaikki maailman paha vähintäänkin pysytteli turvallisen kaukana kodista.
-Miia
Yleensä en scifiä lue, mutta tästä kiinnostuin heti kun bongasin tämän jostain lehdestä. Tarina sijoittuu lähitulevaisuuteen, jolloin Mustallamerellä on tapahtumassa äärimmäinen ja nopea ekologinen muutos, jonka ei laskelmien mukaan pitänyt olla mahdollista. Pahimmassa tapauksessa se uhkaa miljoonien ihmisten henkeä satojen kilometrien säteellä Mustastamerestä. Kuinka se on mahdollista? Ja ennen kaikkea kuinka se voidaan pysäyttää, niin että mahdollisimman monet säästyisivät?
Meribiologi Irina Tšerkassov on miehensä Alexin kanssa argeologisilla kaivauksilla lähellä Rostovia. Alexin ryhmä tutkii muinaisia hautakumpuja, kurganeja, varmana siitä, että alueella on vielä koskematon hauta. Irina saa kuitenkin pian hätäviestin kollegaltaan Jurilta: ''Callaon maalari on tullut kylään.''
Henkeään uhmaten Irina ja Juri lähtevät merelle tutkimaan arvoitusta. Kumpikaan ei kuitenkaan olisi voinut aavistaakkaan kuinka vaaralliseksi matka voikaan käydä...
Erityisen jännittävän kirjasta tekee se, että tämä kaikki voi oikeasti tapahtua hyvinkin pian, jos Mustanmeren tilaan ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Ja niin on tapahtunutkin.
Lukunäyte:
Hän antoi katseensa kiertää ympäri asuntoa ja sen tuttuja huonekaluja. Vaikka eloon jääminen ei ollut kovin todennäköistä, hän ei voinut olla miettimättä, olisiko heidän asuntonsa vielä olemassa jos hän joskus palaisi takaisin? Ehkä, ehkä ei. Ne ovat vain esineitä, ajatteli Irina. Pelkkää tavaraa. Niillä ei ole sielua eikä tunteita. Miksi minun on niin vaikea luopua niistä?
Ihmisellä on outo taipumus kiintyä esineisiin. Ne antoivat turvallisuuden tunnetta. Illuusion pysyvyydestä. Tunteen siitä, ettei maailmassa oikeasti ollut nälänhätää, sotia tai muuta pahaa. Tai että kaikki maailman paha vähintäänkin pysytteli turvallisen kaukana kodista.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti