Pidin tästä kirjasta oikein paljon sen persoonallisuuden takia. Kaikkihan haluavat välillä palata ajassa taaksepäin, vaikka se on täysin mahdotonta. Näin ei kuitenkaan on Henrylle, hän pystyy kulkemaan ajassa molempiin suuntiin, mutta yleensä vain menneisyyteen. Henry ei sitä kuitenkaan pysty tekemään tahdonalaisesti, vaan hän tempautuu tahtomattaan mihin tahansa päivään, minne päin maailmaa tahansa. Yleensä paikkoihin, joissa hän on jo joskus käynyt. Siirtymän voi aiheuttaa stressi tai vilkkuvat valot. Se on kuin epilepsiaa, sairaus, virhe geeneissä.
Se ei ole läheskään aina helppoa saati mukavaa. Henry onnistuu usein joutumaan hankaluuksiin ilmestyttyään alastomana ties minne. Hän on joutunut opettelemaan varastamaan, tiirikoimista ja juoksemaan henkensä edestä. Hänet on useita kertoja jopa pidätetty, mutta onnekseen hän on aina kadonnut ennen kuin hänen henkilöllisyytensä on saatu selville.
Kirja ei kuitenkaan kerro vain Henrystä ja hänen vaikeuksistaan aikamatkaillessa. Se on ennen kaikkea tarina Henrystä ja Claresta, Henryn vaimosta. Clare oli 6 vuotiaas kun hän tapasi ensimmäisen kerran 36-vuotiaan Henryn. He menivät naimisiin, kun Clare oli 23 ja Henry 31. Tarinaa kerrotaan molempien näkökulmasta, mikä tuo hyvää vaihtelua, samoin kuin se, että se ei etene täysin kronologisesti. Ehkä aluksi kerrotaan Claren näkemys aiheesta, kun Henry on ollut hänen luonaan aikamatkalla, ja vuosien päästä kerrotaan kuinka Henry sen koki, ja mitä tapahtui matkan jälkeen. Luultavasti juuri tästä syystä kirja jakaa selkeästi mielipiteitä. Itseäni se ei häirinnyt.
Tarina etenee melko hitaasti ja Henryyn sekä Clareen tutustutaan pikku hiljaa. Se kertoo pariskunnan yrityksestä elää täysin normaalia elämää kaikkien vaikeuksien keskellä. Vaikka aikamatkailu tuottaa mielenkiintoisiakin kohtauksia, koituu siitä paljon huolta ja murhetta. Loppua kohden tarinasta tulee aina vain tummasävyisempi. Loppu oli melko yllätyksellinen, olisin ehkä halunnut sen loppuvan onnellisemmin. Yllätyin siitä, kuinka paljon kirjassa oli seksiä, ei siis mikään lasten kirja. Erityisesti hämmennyin melko alussa olevasta kohdasta, jossa Henry ajattelee peniksensä olevan niin pystyssä, että se pääsisi yksin huvipuiston laitteisiin, kun oli kiihottunut Claresta ''ensimmäisen'' kerran.
Lukunäyte:
Kauan sitten miehet lähtivät merille ja naiset jäivät odottamaan heitä. He seisoivat vesirajassa tähyilemässä taivaanrantaa siinä toivossa, että laiva ilmestyisi näkyviin. Nyt minä odotan Henryä. Hän katoaa tahtomattaan ja varoittamatta. Minä odotan otottamistani. Jokainen hetki tuntuu loputtomalta. Jokainen hetki on edessäni kristallin kirkkaana, ja lisää odotuksen hetkiä on niiden takana. Miksi hän on mennyt jonnekkin, minne en voi häntä seurata?
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti