Nonniih! Viimeksi ei onnistunut kuvien lataaminen, mutta onneksi nyt viimein. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän ihmiset aina sanoo.
Tein siis tässä huhtikuun aikana vielä yhdet villasukat tälle kaudelle. Siniset ruusut. En ole siis erityisen himoneuloja siinä suhteessa, että jaksaisin kesällä neuloa. Voihan sekin asia vielä muuttua, joten vielä en julkisesti hyvästele lankoja. Ainakaan ehkä ihan näin paksua työtä ei tule tehtyä.
Ja nämähän olivat meikäläisen ensimmäiset kirjoneulesukat, jotka olen ikinä tehnyt. Ihan mukavaahan tuo oli, mutta sen sanon että sydänkohtaus oli lähellä kun yritin sovittaa sukkaa kiilakavennusten jälkeen. Lukekaa ja ottakaa opiksi. Sukka ei sitten mennytkään jalkaan, kantapääni oli aivan liian suuri. Sukan venyvyys olematon. Miksikö? Lankajuoksut olivat aivan liian pitkiä ja ennenkaikkea kireitä kantapäänkohdalta, joten ei muuta kuin sakset käteen ja katkaisemaan niitä. Yhden vaivaisen sain katkaista, muut aivan liian lyhkäisiä katkottaviksi. Eli nyt toinen pari on melko tiukka, mutta kyllä sen jalkaan saa. Onneksi.
Ohje oli kopioitu suuren käsityö- lehden numerosta 10/2012, jossa ruusut olivat punaisia. Itseltäni ei löytynyt kahta punaista, joten päätin vaihtaa värin siniseksi. Oikein hienothan nuo noillakin väreillä on. Vihreän olisin toivonut olevan muutaman asteen vaaleampi.
Langat seiskaveikkaa. Pohja valkoinen 011, vihreä 391, toinen sininen 160 (joka alkuperäisessä ohjeessa tummempi punainen), jäljelle jäänyt sininen 187.
Puikot 3,5.
Ps. pahoittelen kuvanlaatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti