Eilen oli ensimmäiset Lumikin reenit. Lähinnä sellaista tutustumista ja vähän selvennettiin, millanen projekti tästä tulee. Pieni pettymys iski ku ei tehäkkään mitää päivitettyä versiota vähän vanhemmille. Ei, me tehään melko kirjaimellinen tulkinta disneyn versiosta. Ei siinä mitään, muuta ku että olin ajatellut, että ehkä voisin olla ihan nainen. Ehei, en saa olla. Minusta tehdään mies, jo toisen kerran näyttelijän ''urani'' aikana. Edellisellä kerralla esitin Peter Pania esityksessä Todella lapsellista. Nyt Peter on kasvanut aikuiseksi ja hänestä on tullut metsästäjä. Pistää vaan ajattelemaan, että: ''Oon varmaa oikeesti syntyny väärään kehoon ku tässä taas kävi näin.''
Ei siinä mitään, mä otan sen roolin vastaan selkäsuorana ja vedän sen niin hyvin kuin vain ikinä pystyn ja vielä enemmänkin.
Positiivista on se, että pääsen tekemään puvustusta ja mielelläni otan siitä mahdollisimman ison vastuun. Toistaiseksi tiedän saavani tehdä kuningattaren puvun ja vähän jotain muuta. Tahtoisin tehdä jotain todella häikäisevää, todellistä lavapuvustusta. Paljon eri tekstuureja, draamaa, Kimalletta, mahtipontista. Tosin ehkä meidän teatterin budjetti ei oikein riitä sellaiseen. Eikä ehkä erityisemmin mun taidot saati aika. Mutta ainahan saa haaveilla ja unelmoida upeista luomuksista, vaikka niitä ei koskaan saisikaan toteuttaa. Pidetään nyt kuitenkin mielessä myös se, että tästä tulee kuitenkin lasten satu. Ei lapsia saa pelotella jo vaatteilla. Jos ensivuonna hakisi kansallisoopperaan puvustajaksi, niin ehkä, ehkä saisin tehdä jotain vähän mielenkiintoisempaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti