Sain tossa aika tarkalleen viikko sitten luettua tämän hienon kirjan. Sehän oli tietenkin jatkoa Uniin piirretylle polulle. Kirja jatkoi samaan tuttuun tyyliin aikaisemmin alkanutta tarinaa. Nyt vain noin 20 vuoden kuluttua.
Troin ja Terihanin lapset, kaksoset ovat kasvaneet toisistaan erossa jo kymmenen vuoden ajan. Rokesta on tullut Mustarintalainen soturi, ja Karran on varttunut Luusuvannossa, kuolleidenmaan rajalla henteläksi nuorukaisseksi. Miesten kohtalot yhtyvät jälleen, kun heidän äitinsä löytyy surmattuna Mustarinnan kupeesta. Kaksoset päättävät lähteä noitasaarelle Vornanmutkaan hautaamaan äitinsä. Periltä he löytävät salaperäisen, ahdistuneen lapsen Sudenmarjan, jota kaksoset erehtyvät pitämään sisarenaan ja Vornanmutkan seuraavana hallitsijana. Esiäideiltä Karran saa kuitenkin kuulla totuuden Sudenmarjasta. Suurimpana yllätyksenä tulee kuitenkin, että Karranista on määrä tulla Vornanmutkan ensimmäinen miesnoita. Siitä alkaa Sudenlasten huima seikkailu.
Uskon, että kenen tahansa on helppo tempautua mukaan taikuuden, taisteluiden ja romantiikan täyteiseen seikkailuun. Itselleni tuotti valitettavasti ongelmia pysyä kärryillä lukuisista henkilöistä. Päähenkilöt pysyivät helposti ymmärrettävänä pakettina, mutta kaikki muut sukulaissuhteet tuntui menevän joskus hieman sekaisin. Tästä voisin kuitenkin syyttää keskittymiskykyä, ja melko samantyylisiä nimiä, jotka eivät muistuta nyky suomalaisia nimiä. Paljastettakoon vielä, että minulla on melko huono nimimuisti, että se ehkä suurimpana syynä sotki ajatuksia. Josko seuraavassa osassa olisi hieman vähemmän henkilöitä?
''Hän tiesi entuudestaan, kuinka markkinayö oli täynnä eloa, kaupunki kuin kuolleista herännytsuuri hengittävä eläin, joka sylki ympärilleen liekkejä, savua, tuoksuja ja ääniä. Villi syke tempaisi helposti mukaansa, mutta liian rennoksi ei kannattanut heittäytyä, se olisi Kietinkin pitänyt tajuta.'' sudenlapset
Koko sarja: Uniin piirretty polku
Suden lapset
Talviverinen
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti