Laini Taylorin yllätyksellinen tarina rakkaudesta ja kohtalosta, rinnakkaismaailmoista ja ikuisesta sodasta enkeleiden ja hirviöiden välillä. 17-vuotias Karou opiskelee Prahan taidekoulussa ja on kuin kukatahansa nuori. Mutta hän ei ole kukatahansa. Hän osaa puhua yli 20 kieltä sujuvasti, ja hänen luonnoslehtiönsä ovat täynnä hirviöiden kuvia. Kaikki tietävät Karoun piirrustuksista, mutta kukaan ei tiedä, että kimeerit ovat oikeasti Karoun ystäviä: Issa, joka on vyötäisistä alaspäin käärme ja nainen vyötäisistä ylöspäin, Yasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät. Ja Brimstone, oinaansarvinen toivomuskauppias, jonka salaperäinen kauppa on Karoun koti. Ihmiset näyttävät kimeerien silmissä vajavaisilta, sillä tavallinen keho ilman muilta lajeilta lainattuja ominaisuuksia on heidän mielestään hukkaan heitetty mahdollisuus.
Karou auttaa Brimstonea ja käy salaisilla - ja joskus vaarallisillakin - matkoilla ympäri maailmaa. Hän käy hakemassa hampaita. Eläinten ja ihmisten. Palkkioksi näistä matkoista Karou saa toivomuksia. Yhdellä näistä matkoista Karou kohtaa Akivan, enkelin. Akivan tarkoitus on surmata Karou, joka kuitenkin pääsee pakoon. Akiva lähtee etsimään häntä ja huomaa pian olevansa rakastunut palavasti.
Olen joskus aikaisemmin kertonut, että luku listallani on jo nyt aivan tajuttomasti kirjoja, jotka olisi vain luettava. No, tässä viimeksi kun kävin kirjastossa, siellä ei tietenkään taas vaihtelun vuoksi ollut kipeimmin haluamiani kirjoja, enkä sitten laikuuttani jaksanut tarkistaa muita. Sinne vain tutkimaan kirjahyllyjä, ja katsomaan, josko joku kirja löytyisi. Vaikka listalta tai joku uusikin kelpaa. Ajattelin, että jos vaikka ei sarjaa, että vain se yksi kirja, niin ei lista pitene. Ja minähän luulin sen olevan vain tuo yksi, ilman jatkoa. Kota minut kuitenkin valtasi tunne, että siitä on kuitenkin 10 jatko-osaa. Ei muuta kuin koneelle tarkistamaan asia. Siellähän oli vasta hankinnassa 2. osa ja tutkaillessani netin syövereitä tarkemmin tajusin sen olevan trilogia. Tässä taas pieni ikuisuus sarja, kun pitää odottaa vielä useampi vuosi, että viimeinen edes suomennetaan.
Oli kyllä tosi hyvä kirja. Luin sen varman ennätysajassa. Sivuja oli muistaakseni joku 545 ja luin sen tasan viikossa. Ihan mukava suoritus. Ehkä tuo kesä auttaa asiaa, kun ei ole muutakaan tekemistä. Ja telkkarista ei vahingossakaan tule mitään. Tai sitten kirja oli yksinkertaisesti niin hyvä, ettei sitä voinut jättää kesken.
Kirjassa oli jonkinverran takautumia, joita ei ihan heti ymmärrä, mutta lopussa kaikki loksahtaa kohdalleen ja mysteerit selviävät. Ja kirja sisälsi runsaasti salaisuuksia, joihin lukija haluaa kipeästi vastauksia: Kuka Karou on? Miksi hänellä on hamsatatuoinnit kämmenissään? Miksi hänestä tuntuu, että jossakin on toinen elämä, jota hänen kuuluisi elää? Mitä Brimstone tekee hampailla?
Kaikki hahmot oli selkeästi tarkkaan mietitty, niissä oli syvyyttä ja eloa. Karou oli sympaattinen outolintu, joka ei tiennyt elämästään oikeastaan mitään, Akivan ja Karoun suhde oli erikoislaatuinen, jokin näkymätön voima veti heitä puoleensa kuin magneetti. Kirjan lopussa selviää, missä Karoun ja Akivan rakkauden juuret ovat. Alussa pidin Bimstonea ärsyttävänä salailijana, kun hän ei kertonut Karoulle tämän elämästä. Lopussa kuitenkin kävi selväksi, että Brimstone yritti vain suojella Karouta menneisyydeltään, sillä se oli vaarallinen elämä.
Oli siinä tietenkin, myös pari oikeasti todella raivostuttavaa tyyppiä, muunmuassa Kaz, joka oli inhottava itsekeskeinen hurmuri, joka oli tottunut saavansa kaiken haluamansa, ja tästä syystä piiritti Karouta.
Kimeerit ja enkelit ovat olleet ikuisessa sodassa jo tuhansia vuosia. Lukian on vaikea asettua kummankaan rodun puolella olisi. Molemmilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Rauhasta ei ole tietoakaan vaikka muutamat siitä salaa haaveilevat. Ja sen takia joutuvat kuolemaan.
Lukunäyte:
Hän ei halunnut kaivata sitä. Rakkaudenkaipuu sai hänet tuntemaan itsensä kissaksi, joka kiehnäsi koko ajan nilkoissa naukuen: Silitä minua, katso minuun, rakasta minua.
Oli parempi olla kissa, joka katsoi viileästi ylhäältä muurin päältä, tulkitsematon ilme naamallaan. Se kissa kavahti paijaamista eikä tarvinnut ketään. Miksei Karou voisi olla sellainen kissa?
Ole se kissa!! hän kirjoitti ja piirsi kylmän ja etäisen otuksen paperin kulmaan.
Koko sarja:
Karou, Savun tytär
Karou, Savun tytär
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti