Elikkäs, tänään oli casting riihimäen nuorisoteatterilla näytelmään nimeltä Kaislikossa suhisee. Olin nähnyt heidän kotisivuilla ilmoituksen, jossa kerrottiin koe-esiintymisestä. Siitä tekstistä ymmärsin, että kaikki 15 vuotta ja yli ovat tervetulleita. Meikä sitten innostui ja meni tsiikaamaan paikan ja porukat.
Ihan mukavaahan siellä oli, tehtiin harjoituksia, joita ei ole oikeastaan Sisaressa tehty. Mielenkiintoisin oli ehdottomasti liikeanalyysi tai jokin vastaava, jossa on siis tarkoituksena liikkua tiettyjen teemojen perusteella. Yksi teemoista oli virtaava, joka jaettiin vielä kahtia vapaaseen ja kahlittuun. Vapaassa liikuttiin rennosti soljuvasti kun taas kahlitussa liikkeet olivat kovia ja tarkkaan harkittuja. Lisäksi oli kiire ja ikuisuus, sekä raskaus ja keveys. Yksistään yksi teema oli helppo toteuttaa, mutta kun siihen yhdisti vielä toisen teeman, tekeminen vaikeutui. Ei mikään mitenkään äärettömän vaikea ollut, mutta kun piti yhdistää raskaus, kiire ja soljuvuus, piti olla erityisen hereillä lihaksiensa kanssa. Harjoite oli kuitenkin todella mielenkiintoinen juurikin ruumiillisuutensa ansiosta, ja aijon kertoa siitä huomisissa harjoituksissa ohjaajille. Sitä tehdessäni unohdin hetkellisesti jopa kipeät jalkani.
Lisäksi tehtiin hieman kummallisempia harjoitteita. Kuten, kuvittele että aina kun kantapääsi irtoaa maasta, kantapääsi kohdalle kasvaa kukka. Siis täh? Miten siihen kukkaan pitäisi reagoida? Miten se vaikuttaa mihinkään? En oikein päässyt siitä jyvälle, mutta eipäs siinä mitään, tein jotenkin. Mutta vielä paljon hämärämpi tehtävä oli kun istuttiin ja kuviteltiin takaliston alle kasvavan kukan. En tiedä, mistä se ohjaaja oli niitä repinyt, jostain koulusta ilmeisesti, mutta ainakaan minulle ei ihan auennut tehtävän idea. Ehkä olen vain niin mielikuvitukseton olento.
Vielä oli joitain harjoituksia, joita ollaan myös Sisaressa tehty. Yhteisen pelleily session jälkeen oli yksilöhaastattelu, jossa sitten ihmeteltiin sitä, että kun en kuulu riihimäen nuorisoteatteriin. Vähän siinä jo puhuttiin, että tämä casting olisi pääsääntöisesti jäsenille. Vielä ei kuitenkaan sanottu mitään, ettenkö pääsisi mukaan kesäteatteria tekemään. Noin niikuin vierailevana tähtenä. Sanottiin kuitenkin, että jäsenet ovat pääosassa.
Vielä kun oli yhteinen lopetus ja avattiin vähän aikatauluja, niin tuli hieman lisää mutkia minun osalleni. Harjoituksen olisivat nimittäin aina tiistaisin, jolloin minulla on ratsastus. Ja kun minä en voi siirtää tuntiani, koska kaikki tunnit ovat ihan täynnä. Siitä ei sitten tosin jauhettu yhtään sen enempää. Vielä kun esityksiä olisi lähes jokapäivä koko kesän, vain parin viikon loma jäisi heinä-elokuuhun. Jos saan duunia sieltä sirkuksesta niin minulle ei kyllä mitään aikaa jää vielä tuohon. Joten kyllä minä jo rehellisesti ajattelin jättää leikin kesken, vaikka kuinka hieno kokemus se olisikin ollut. Porukat ainakin vaikuttivat todella mukavilta ja hyviltä näyttelijöiltä näin niinkuin ohimennen mainittuna. Ajattelin vielä kuitenkin jättää tilanteen auki ja katsoa ensin, että saanko duunia.
Nyt sitten kun olin kävelemässä kotiin, niin minulle soitettiin. Heitä oli jäänyt kaihertamaan se, etten ole jäsen. He olivat sitä mieltä, että eivät voi ottaa tuntematonta ei jäsentä mukaan edes kesäksi. Hän kuitenkin sanoi, että jos haluan mukaan, voisin maksaa jäsenmaksun ja liittyä riihimäen nuorisoteatteriin. Ei kiitos. Sisaressa pääsen nyt tekemään täysin ilmaiseksi, sillä Jonttejen ja aikuisten ei tarvitse maksaa jäsenmaksua. Tämä projektio siis arvatenkin kaatui juuri siihen, mihin olin pelännytkin: en ole jäsen. Mutta ei se nyt ehkä maailmaa kaada.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti