hiihtoloman kuulumiset

Viikko 8 oli täällä eteläsuomessa hiihtoloma, meillä oli ilokseni jo edellisen viikon perjantai vapaana. Loma tuli ja meni ja takaisin piti koulun penkille palata. Lomalla en saanut oikein mitään erityistä aikaiseksi. Aluksi vietin pitkää viikonloppua koneen kaverina ja tein ehkä jotain muutakin yhtä hyödyllistä.
   Torstaina tapahtui muutos, kun pakkasimme peugeutimme ja suuntasimme kolmistaan kohti joensuuta. Lähes joka loma pyrimme aina pääsemään sinne tuttumme luokse maalle. Siellä meitä odottamassa oli 3 aivan ihanaa hevosta, 2 koiraa, lukuisia lehmiä, ja taisi siellä pari ihmistäkin olla. Ja juuri nuo 3 hevosta ovat saaneet minut aina kaipaamaan sinne takaisin. Torstaina kuitenkaan vielä en päässyt häiriköimään rakkaitani, sillä kello oli jo niin paljon ja aurinko laskenut mailleen taas noustakseen uudelleen.
   Perjantaina herättyäni ja syötyäni aamupalan lähdimme Sarin kanssa sellaiseen käsityöpiiriin, johon otin mukaan oman neulomukseni: karkkivärjätyt kirjoneulelapaset, joista lisää myöhemmin. Siellä piirissä sitten kaikki tekivät vähän mitä nyt lystäsivät, kuten tämä aivan ihana kissin poikanen, joka olisi tahtonut lankani syödä. Anteeksi aivan kamalasti kuvan laadusta, mutta parempaakaan ei ole tarjota.
 

 Piirin jälkeen matka jatkui porukalla kohti kaupunkia, tarkoituksena vähän kierrellä kirppareilla ja kaupoilla. Ja ui ui, ku löysin ihanan arkun. Jossain kaupassa oli kaikki tuotteet -50%, jolloin hintaa arkulle jäi hieman alle 40€.  Aika makee. Siitä tuli lankojeni uusi koti, ja jo oli aikakin. Aikaisemmin lankani asustivat banaani laatikossa, joten oikeastaan mikä tahansa on parannus siihen nähden.

 Mutta kaupoillapas menikin sitten hieman suunniteltua kauemmin. Takaisin Sarille ajaessa tuillotin taivaanrantaan laskeutuvaa aurinkoa, ja ajattelin, älä laske aurinko.

Sinne se kuitenkin laski ennen kuin tallille pääsin, joten ei menty vieläkään ratsastamaan.

Sitten tuli lauantai, ja jee pääsin ratsastamaan. Tässä muutama oikein hieno puhelimella otettu kuva polleista, rakkaista. 

Iso Håki reunimmaisena vasemmalla, mamma eli Carita ja Leksa muru oikealla. <3

 

Hokkus pokkus sentään.

Mun muru, pikku Leksa 21-v.

Sunnuntaina koitti aika lähteä takaisin kohti etelää, mutta vielä ennen lähtöä oli aikaa käydä pienellä lenkillä. Ensimmäistä kertaa ikinä pääsin Håken selkään. Ja hui ku se oli korkea. Tarkoituksena oli tehdä ihan rauhallinen lenkki, mutta koirat olivat hieman eri mieltä tai oikeastaan vain Taru.

   Koira lähti kotiin tullessa ajamaan Håkea heti kun nostimme ravin ja sitten tätä tyttöä vietiin kuin märkää rättiä. Poika lähti laukkaamaan, enkä minä voinut muuta kuin roikkua kyydissä ja yrittää karjua koiraa lopettamaan. Onneksi ei tuo kauaa juossut, eikä edes niin kovaa kuin olisi ehkä päässyt. Tämä lyhyt kohtaus koettiin 3 kertaa. Että sellainen mukavan rauhallinen lenkki. Mikäs siinä.