Torstaina juttelin hyvän ystäväni Saanan kanssa facebookissa, ja taas saatiin todistaa kuinka tiettyjen ihmisten kanssa tulee vaan niin täydellisesti juttuun, koska sama kieroutunut huumorintaju. Jos joku väittää, että minä olisin jotenkin hiljainen ja ujo, niin tervetuloa vain katsomaan kuinka parhaat sekopää ystävääni pidetään hauskaa. Voisi kai sanoa, että porukassa tyhmyys tiivistyy ja huumori kukoistaa.
Kerrottakoon nyt keskustelusta facessa, jonka huumoripitoisuus nousi lopulta pilviin. Väsymyksellä saattoi tosin olla osaa, vitsien ja ideoiden laatuun, mutta itse ehkä kuitenkin uskon, että väsymys tuo ihmisen todellisen luonnon esille. Ainakin se kuulostaa täydelliseltä teorialta, johon haluaa uskoa. Keskustelu alkoi siis melko asiallisena kun pohdin, että mahtaa tulla kalliiksi, jos pääsen kesätöihin performance sirkukseen helsinkiin. Mietin, että voisinhan minä muuttaa helsinkiin johonkin kivaan tynnyriin asumaan. Mihin ystäväni totesi, että peikoksi sillan alle vaan. Ja mistä koko huumori lähti tosissaan liikkeelle oli meikän kommentti: ''Mutta miehän oon peikko. Pois puliukot mun sillan alta, meikä palaa kotiin.'' Kyllä, minä todellakin sanoin niin. En tiedä, mistä se oikein putkahti mieleeni, mutta eihän noista ajatuksista koskaan muutenkaan selvää ota.
Loppupeleissä keskustelu johti hyviin ideoihin kellariin muuttamisesta ja pankkiryöstöistä, niillä rahoilla olisimme sitten ostaneet hevoset kaikille kolmelle. Ai että, kun olen kaivannut meidän kolmen sekoiluja. Viimeksi synttäreilläni kesäkuun 30. olemme olleet kolmistaan, joten hulluja ajatuksia oli päässyt kerääntymään. Nyt oli kuitenkin taas aika päästää vähän höyryjä. Päätimme nähdä lauantaina ja yksinkertaisesti vain pitää hauskaa, katsoa mitä ilta tuo tullessaan.
Lauantai tuli ja minulla oli teatteri harkat jokelassa, jonka jälkeen pääsin viettämään aikaa frendien kanssa. Saana tuli kolmen junalla jokelan asemalle, josta jatkoimme yhdessä Meritalle. Merita kuitenkaan ollut kotona, kun me sinne päädyimme. Merita oli tietenkin lähtenyt koiran kanssa meitä vastaan, mutta menimmepähän arvatenkin ristiin. No, saatin sitten taas odottaa hetki ulkona, onneksi ei ollut kovin kylmä.
Loppuilta meni oikein mukavasti katsoessa elokuvia. Aluksi katsottiin Anastasian loppu. Olisin tahtonut nähdä koko leffan, mutta minkäs teet kun TV:stä katsoo, niin ei voi kelata takaisin. Sitten Leffalta tuli 3 Jurassic parkkia putkeen. Vähän jännitystä iltaan. On se jännä, kun niinkin vanhat dinoleffat (ensimmäinen 1993) on tehty jopa paremmin kuin jotkut uusimmista. Juonikin on pääpiirteittäin erittäin onnistunut. Joissain kohdissa oli melko erikoisia ratkaisuja, joista tyhmemmänkin luulisi tajuavan, ettei se ole mahdollista.
Ilta venähti vielä siihen kolmeen asti suunnilleen, ennen kuin mentiin nukkumaa, pitihän sitä vielä kertoa parhaimmat tarinat omasta elämästä. Ja mistäköhän johtuu, että kolmen heppatytön tarinat ajautuivat erittäin nopeasti tallille ja muistelemaan menneitä vuosia Rakella? Niin siinä kuitenkin kävi, niinkuin oikeastaan aina.
En voi valittaa. Eilinen meni juuri niin kuin oli suunniteltukkin, tosin melkein ehkä onnistuimme räjäyttämään blenderin kun teimme smoothieta. Ei siitä sen enemppää, kuin että hieman alkoi haisemaan kärähtäneeltä koko masiina. Ehkä se vielä jotenkin toimii. Toivoa sopii ainakin.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti