Noonni. Siinä se taas nähtiin, että aina kun pitää tehdä joku testi, jonka joku on linkannut faceen, niin sitten huomaakin tekevänsä testejä koko illan. Se on niin salakavalaa, kun tehtyäsi testin tulee alle loputon lista muita testejä - jotka on vain pakko tehdä. Mikä siinä on? Oke, ihminen on utelias ja onhan se hyvää ajanvietettäkin. Saa katsoa vähän millaisen kuvan antaa itsestään. Ainahan testit eivät ihan nappiin mene, mutta silloin lähinnä huvittaa.
Katsoin huvikseni, mihin ammattiin sopisin ja joku taiteellinen työ sieltä paljastui. Eli kai sitä ollaan jokseenkin oikealla alalla, suunta on ainakin erittäin lupaava. Sillä mikäs sen taiteellisempi työpaikka kuin teatteri?
Mutta mikä alkoi hieman ärsyttää oli, kun halusin tietää millaisen elämänmuutoksen tarvitsisin, ja testi kertoi että meikäläisen pitäisi ottaa rennosti ja suunnitella vähemmän tekemisiä. Nii, mitäköhän mä kauheesti olen viimeaikoina suunnitellut? Nii-in. Emmä mitää suunnittele, kalenteri huutaa tyhjyyttään paitsi silloin kun siellä on jonkun muun sanelemia menoja ja tapahtumia, joihin on pakko osallistua. Ainut aikataulullinen suunnitelma, joka itse olen viimeaikoina tehnyt koski frankensteinia. Se piti vain laittaa johonkin väliin, joka osuu vielä työssäoppimisen aikaan. Vaihtoehtoja ei kovin montaa silloin jäänytkään. Eli Frankensteinin menen katsomaan oikeaan esitykseen 26.1. joten siitä lisää luultavasti heti seuraavana päivänä.
Olen kuitenkin melko yllättynyt kuinka oikeaan etenkin horoskoopit ovat osuneet. Ja vielä kun testi kertoi luonteestani täysin samaa tarinaa. Tuntevatko testit minut paremmin kuin minä itse? Siltä joskus tuntuu. Jotkut testit ovat kuitenkin vaikeita täyttää. Minulla ei erityisemmin ole kokemusta esimerkiksi kuinka toimisin jos näkisin juopon katuojassa - niinkuin eräässäkin testissä kysyttiin. Tai mitä sanoisin jos kummilapseni ajaa irokeesin? Ne vastaukset eivät edes tuntuneet mitenkään luontevilta ''väärän'' iän takia. Niin, onneksi on keksitty termi nimeltä arvaaminen tai sokkoammunta. Mielenkiintoisiin sillä keinolla päästään, mutta ei se ole niin vakavaa.
Kuten eivät kaikki testitkään ole kovin vakavamielisiä - eivätkä edes yritä olla. Esimerkiksi: ''kuinka monta paketti saat jouluna?'', ''Mikä festari moka olet?'' Siis anteeksi mitä? Mitä ideaa? Kyllä kai mä tiedän olevani lukutoukka vaikken testiä tekisikään. Jotkut tietenkin tekevät niitä ehkä vain katsoakseen mitä testit tietävät - ja onhan se ihan hyvää ajankulua.
Nonni, kerrotaanpas sitten vähän tästä päivästä. Eli, tänään on ihan kohta Frankensteinin eni-ilta. Jehee! Miksköhän oon innoissani asiasta, vaikka se ei tavallaan koske ees mua? En ole menossa katsomaan sitä, enkä oikeastaan ole edes osallistunut sen tekemiseen - sen verta, mitä on annettu. Onhan se silti tosi hieni juttu, tänään se kuitenkin tavallaan vasta herää oikeasti henkiin kun maksavat ihmiset tulevat katsomaan sen. Ja etenkin kriitikot ovat liikenteessä. Tämä päivä ratkaisee, mitä ihmiset kirjoittavat, ja millaisen kuvan lukijat saavat. Kannattaako mennä katsomaan vaiko eikö? Nam, nam. Pystyn vieläkin melkein maistamaan sen ihanan enskari kakun, jonka pukusuunnittelija oli meille tänään tuonut. Mango, passion hyydykekakku. Olisi pitänyt ottaa tänne kuva teitä lukijoita kiusaamaan.
Tänään pääsin vielä tekemään pienen muutoksen koskien Minkan liiviä, joten kaikki ei todellakaan ole valmiina heti ja ajoissa. Mutta sellaista se elämä ja teatteri on.
Junassa oli tunnelmaa tullessa Hyvinkäälle. Lukemiseni keskeytettiin peräti 2 kertaa ihan tarkoituksella. Mur. Ensin pääsin täyttämään mukavan kyselyn koskien VR:ää ja HSL:ää. Jotain kyseltiin matkustus mukavuutesta ja helppoudesa sellaista normaalia. Tosin jos nyt rehellisiä ollaan, niin pariin kysymykseen taisin väärin vastata, koska ymmärsin vähän väärin aluksi. Aivan, pikkuvikoja.
Omasta kokemuksestani lipuntarkastajat ovat kovaäänistä porukkaa, jotka ilmoittavat tulostansa jo hyvissä ajoin - eivät tänään. Luin kaikessa rauhassa, mutta en mielestäni kuitenkaan niin keskittyneesti, että koko muu maailma olisi hiljentynyt ympäriltäni. En kuitenkaan kuullut mitään lipuntarkastajista, varsinkaan kun he eivät millään metelillä sieltä tulleet. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin, kun kaikki ympärillä alkoivat kaivaa lippujansa, mutta en siinä vaiheessa vielä tajunut kaivaa omaani repun syövereistä. Vasta siinä kun mun lippua olisi oikeesti kaivattu heräsin kirjakoomasta. Panikoiduin jo pelkästään lipuntarkastajan näkemisestä, sillä aikaisemmat kokemukset eivät ole olleet kovin miellyttäviä. Paniikissa kirja kiinni ja penkomaan reppua ja niitä lukuisia täysin turhia tavaroita, joita sieltä löytyy. No sieltä se lippu viimein löytyi ja sain huokaista helpotuksesta kun pääsin takaisin syventymään kirjaani.
Muut eivät olleet yhtä onnekkaita, kuulin kuinka kaksi toisilleen täysin tuntematonta nostivat melkein haloon kun liityntälippu ei kelvannukkaan. Molemmat kertoivat painaneensa oikeaa nappia, mutta siitä huolimatta kortti oli väärälle alueelle. Mikälie yleinen häiriö, mutta ei sille mitään siinä voinut. Sakot molemmille käpälään ja hyvätmielet. Sen pystyy onneksi selvittämään jostain, että mitä on painanut, joten jos selviää, että vika on ollut laitteissa niin silloin sakko tietenkin kumotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti