Eli tänään oli Lumikin ensimmäiset reenit, joissa tehtiin edes jotain näytelmän eteen. Eihän me tänäänkään muuta kuin luettu kässäri kerran läpi, mutta pitäähän sekin joskus tehdä. Ensikerralla päästään jo vihdoin aloittamaan työstäminen. Hieno siitä tulee, kyllä mä luulen. Alan pikkuhiljaa jopa alkaa oikeesti tykkää roolistanikin. Kun musta nyt ei oikeesti tuu sellainen nöhverö niinkö disnin leffassa, eikä musta edes tehdä miestä. Luojan kiitos. Oikeastaan yleisö saa päättää olenko nainen vai mies. Sillä ei meidän mielestä ole merkitystä, joten kumpaakaan ei korosteta. Olen vain metsästäjä.
Reenejen loputtua ulkona oli jo alkanut hieman hämärtää ja aurinko värjäsi taivaanrannan kauniilla väreillänsä ja pitihän ne tallentaa. Vaikka eiväthän ne puhelimeen yhtä kauniina kopioituneet.
Jokela
Hyvinkää
Ihan mukava päivä oli vaikka mitään erikoista en tehnytkään, mutta ehkä juuri se piti mielialan sopivalla tasolla niin ei tarvinnut pettyä ja hermostua. Okei tosta hermostumisesta en oo niinkää varma. Kun pääsin kotiin meni lopullisesti hermo takkiin ku se ei voinu lähtee pois päältä ilman, että kaikki paidat läks kanssa. Sitte lopulta vaa revin sen pois ja heitin lattialle. Oke, oli jo nälkäki, mutta onneks äiti oli tehny hyvää keittoa ja mahti pannaria. Nyt tutustumista uusiin rentoihin bändeihin. Merkintä loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti