Tää oli taas aivan mahtava kirja. Todella hyvin kirjoitettu ja täynnä mielenkiintoisia kohtauksia. Osa ei ollut erityisen nautittavaa luettavaa, vaan ennemminkin ällöttävää. No, vain yksi paha kohtaus, muuten parhautta.
Kirjass Vincent Ettrich huomaa kuolleensa ja palanneensa takaisin elävien kirjoihin. Hänellä ei ole aavistustakaan miki tai miten. Kukaan ei edes muista hänen olleen sairaalassa saati kuolleen.
Outojen hahmojen ja erikoisten tapahtumien johdattelemana hän alkaa ymmärtää, että hänet on herättänyt henkiin hänen ainoa todellinen rakastettunsa Isabelle, joka odottaa heidän yhteistä lasta - universumin mahdollista pelastajaa. Mutta vain oikein kasvatettuna lapsi voi saavuttaa kohtalonsa. Hänen pitää tulla isänsä opettamaksi, erityisesti siitä, mitä tämä näki ja oppi tuonpuoleisessa. Ettrich ei vain voi muistaa mitään siitä ajasta.
''Jonathan Carrollia on kutsuttu maagis-realistisen unimaan taikuriksi, puhuvien koirien parhaaksi ystäväksi ja aikuisten satukirjailijaksi. Mikään yksittäinen titteli ei kuitenkaan riitä kuvaamaan Carrolin kirjojen mielikuvituksellisia maisemia tai rakastettavia henkilöhahmoja.'' Kauppalehti Presso
Itse pidin nimen omaan erillaisista henkilöhahmoista. Vincent on kummallinen mies, joka rakastaa ja ihailee naisia. Hänellä on myös kummallisia tapoja. Hän ostelee merkkilaukkuja, mutta ei koskaan käytä niitä, vaan sulloo taskut täyteen tavaraa. Mukaanlukien punainen muovilusikka kulkee aina hänen mukanaan muistona yhdestä parhaasta hetkestä Isabellen kanssa.
Myöskään Isabelle ei ole ihan se kaikkein tavanomaisin hahmo. Hän on hurmaava kaunis nainen. Isabelle on kuitenkin hyvin arka ja pelokas pakenija. Jos kaikki ei vastaa hänen odotuksiaan, hän katoaa selittelemättä. Hänellä on tapana lähettää kirjeitä, joissa kertoo hienosti tunteistaan.
Lukunäyte:
Vuosien ajan, melkein koko avioliittonsa ajan Vinsent Ettrich oli käyttäytynyt kuin koira keskittyessään naisten jahtaamiseen. Ei sillä, että hän olisi kohdellut heitä huonosti. Päin vastoin, hän oli naissydämmen kuningas ja siinä ongelma olikin. Hän palvoi naisia. Hän jumaloi kaikkea heissä ja naiset vaistosivat sen heti. Monet naiset sanoivat ihastuneensa häneen niin valtavasti siksi, että hän usein ymmärsi sekä naisen sydäntä että naisen tapaa hahmottaa asioita. Se oli kohtalokas yhdistelmä miehelle, joka ei voinut saada naisista tarpeekseen. Etterichin paras ystävä Leah Maddox, jonka kanssa hänellä oli ollut rakkaussuhde kauan sitten, kutsui Etterichiä parhaaksi tyttöystäväkseen ja sanoi sen täysin vakavissaan. Hän oli sellainen harvinaislaatuinen mies, joka saattoi istua tuntikausia täysin tyytyväisenä kuunnellen naisen puhetta mistä tahansa, mikä naiselle oli tärkeää. Se ei ollut mikään temppu, ei juoni, jonka avulla hän olisi yrittänyt huijata naisen uskomaan, että tämä kiinnosti häntä. Hänen mielenkiintonsa oli aitoa ja mielenkiintonsa käsin kosketeltavaa. Se, että hän yleensä halusi myös naida joka ainoaa naista, jota kuunteli, oli taas toinen asia. Useimmille hänen tuntemilleen miehille naiset olivat haasteita, hänen silmissään nainen oli ihme.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti