Aloitin tekemällä messingistä maailman yksinkertaisimman muinaisketjun. Siinä oppi hyvin tekniikan, eikä todellakaan tarvinnut nyrjäyttää aivoja. Parasta tässä kuitenkin oli se, ettei messingistä tarvinnut maksaa mitään.
Seuraavaksi kaverille tehtiin kuningasketju ihan oikeasta hopeasta. Siihen menikkin sitten hieman enemmän aikaa ja materiaalia. melkein 3 metriä millin paksuista hopealankaa. Hintaa korulle tuli 21€, mikä ei todellakaan ole paljoa. Itselleni pyysin siihen vielä lisäksi 9€ tekopalkkaa.
Sitten päästiinkin mielenkiintoiseen osuuteen. Piti alkaa sormusta tehdä hopealevystä. Ensimmäiseksi hopealevystä leikattiin sopivan kokoinen liuska, jota sitten lähdetään työstämään sormukseksi. Itse halusin tehdä sormukseen läpi sahatun sydämmen. Käytin siihen paljon aikaa, että sahasin ja hioin sen.
Tästä se lähti
Tietenkin tähän liittyy taas se mutta. Kun mentiin viimein juottamaan huolella tehty alku sormukseksi, niin sehän suli. Suli aivan muodottomaksi ja pelastuskelvottomaksi. Hieman kyllä ketutti, kun kaikki työ oli turhaa. Tai no, eikai se sentään aivan turhaa ollut. Pääsinpähän ainakin kokeilemaan jotain uutta, vaikkakaan valmista ei tullut.
Seuraavalle kerralle olin kuitenkin tehnyt hieman uusia suunnitelmia. Yksi äidin hiihtokilpailusta voittama lusikka pääsi uudistumaan.
Siitä tehtiin riipus lusikka osasta.
Ja sormus.
Sormusta ei ollutkaan niin helppo tehdä. Pieneksi ongelmaksi muotoutui heti kärkeen, että alpakka on aika jäykkää, eihän sitä jaksanut vääntää paksusta kohtaa. Nooh, opettajat pääsi jeesimään. Ei meinannu ees aikuiset miehet hakkaa tätä pyöreeks. Sitten huijattiin ja puristettiin se ruuvipenkillä. Ihan sillai oikeaoppisesti. Vähän tämän toimenpiteen ansiosta tuli rasittumaa pariin kohtaan, hyvä ettei katkennu. Sitä en tahdo ajatella, mitä olisin tehnyt jos se olisi katkennut. Mutta hyvähän siitä loppujen lopuksi tuli.
-Miia
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti