Hotelli Paradiso

Käytiin äidin ja sen työkavereiden kanssa katsomassa lauantaina 12.10. Hotelli Paradiso Helsingin kaupungin teatterilla. 

(http://helsinki.kohokohdat.fi/hotelli-paradiso-on-lemmekas-komedia-tunnelmallisten-syysiltojen-iloksi/)

Päätettiin lähteä bussilla, niin ei tarvinnut itse ajaa. Ja sillä kun pääsee niin kätevästi. Jäätiin pois jo kansallismuseolla ja siitä käveltiin eka rautatie asemalle, missä tämän reissun järjestäneen Annen tytär odotti meitä. Siitä jatkettiin teatterille päin. Subilla tavattiin Anne ja syötiin. Tunsin itseni taas kunnon porsaaksi syödessäni järkyttävän kokoista sämpylää, joka mureni käsiin. Meikä siis onnistui sotkemaan naaman varmasti korviin asti. Niin mua sillo ku pitäis ainaki yrittää olla nätisti. Siltikin hotkasin kokonaisen sämpylän ennätys ajassa. Mikä mua vaivaa? Aina hotkimassa. Ihan niinkuin en olisi ikinä saanut ruokaa. 

Teatteri päästiin sitten kuitenkin ihan siisteinä. Ehkä olin jälleen hieman alipukeutunut teatteriin, mutta ehkä kukaan ei katsonut. Itse kyllä aina katson muiden vaatteita. Nykyään vielä enemmän kiinnitän kaikkeen huomiota, kun opiskelen vaatetusta. Ei kannata säikähtää sillä en arvostele ketään, sillä siihen mulla ei oikein ole varaa.

Mutta se esitys. Oli kyllä aivan tajuttoman hyvä! Nauroin koko esityksen läpi. Yleensä en ole tämän kaltaisten sähellys-kohellus-farssi -esitysten suurin ystävä. Varsinkin sellaisia elokuvia en koskaan katso, mutta teatterissa fiilis on niin eri. Siellä on se tietynlainen energia, joka huokuu suoraan näyttelijöistä ja muista katsojista. Ei täydessä salissa nauravia ihmisiä voi mököttää. 

Benoit Pinglet (Santeri Kinnunen) on vaimoonsa Angéliqueen (Tiina Lymi) kyllästynyt insinööri, joka on salaa rakastunut naapurin Henri Paillardinin (Iikka Forss) vaimoon Marcelleen (Susanna-June Hyde). Naapurin turhantärkeä arkkitehti Paillardin on jo pitkään laiminlyönyt vaimoaan, eikä Pingletin ole vaikea saada houkuteltua naista hieman epämääräisessä maineessa olevaan hotelli Paradisoon, jossa romantiikka on kaukana. 

”Se, että hienot porvarit siirtyvät kauniista, valoisista kodeistaan hämärään, nuhjuiseen, tylyyn hotelliin – jossa kaiken lisäksi vielä kummittelee – tarkoituksenaan pettää puolisoaan ja pilata elämänsä, vain lisää traagisuutta eli komiikkaa!” 

Jos tähän mennessä kaikki on vaikuttanut helpolta, alkaa hotellissa todella tapahtumaan. Sattumalta kaikki tutut päätyvät yöpymään samaiseen hotelliin Pingletin ja Paillardinin kanssa. Mukaan lukien Henri Paillardini. Ja koska kyseessä on farssi, ei koskaan voi tietää kuka sattuu tulemaan ovesta - joita hotellissa riittää. Ja niin farssissa tulaan ovesta täsmälleen väärällä helkellä - farssi on täsmällinen laji - ja juostaan väärinkäsityksestä toiseen. Varsinkin ihmisten identiteetit käsitetään väärin ja sotketaan toisiinsa. 

Roolisuoritukset oli jotain aivan mahtavaa. Mitä heittäytymistä! Kaikki hahmot olivat omalla tavallaan aivan mahtavia. Varsinkin hotellissa vasta uransa aloittanut Boulot (Sauli Suonpää) on järjettömän suloinen. Hieman avuton mammanpoika. Beulot kertoo järkyttyneenä yön tapahtumien alkaneen jo varhain shokilla, jonka hän koki eräässä huonepalvelun tilanneessa huoneessa. Huoneessa oli alaston nainen. ''Onko se muka luonnollista?'' hän hokee edelleen silminnähden järkyttyneenä soperrellen, että tuo näky oli hänelle aivan liikaa. 

RooleissaSanteri Kinnunen, Tiina Lymi, Iikka Forss, Sanna-June Hyde, Antti Lang, Nelly Hristova, Jari Pehkonen, Risto Kaskilahti, Sauli Suonpää, Matti Olavi Ranin, Rauno Ahonen, Kari Mattila, Katiana Chatta, Coco Eräkangas, Asta Friman, Rosa Herpiö, Aino Huttunen, Aino Isometsä, Unna Lauranto, Milla Peltonen, Valma Sipilä
Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Neil Hardwick
Lavastus Katariina Kirjavainen
Puvut Sari Salmela
Valosuunnittelu Markku Penttilä
Äänisuunnittelu Kirsi Peteri
Naamiointi ja kampaukset Henri Karjalainen

Kaupunginteatteri Suuri näyttämö
Eläintarhantie 5 
00530 Helsinki

Kesto 2 t 30 min

Liput 25 - 47 €

Esityksen jälkeen käveltiin taas keskustaan ja Kamppiin. Siihen jäi vielä reilu 30 min ennen bussin lähtöö joten äiti ehdotti että voitaisiin käydä baaris. No, ei se nii helppo tehtävä ollukkaa. Melkein kaikissa oli K20 sisäänpääsy, eli mun ikä ei iha vielä riitä. Vielä kaksi pitkää vuotta. Mutta, kun löydettiin hyvä baar niin äiti rupes pihiks, eikä halunnu maksaa sisäänpääsyä. Aivan mahtava kierros siis helsingin kapakoissa. Ja tippaakaan ei saatu alkoholia. Mutta ei se mitään. Hyvä päivä oli kuitenkin. Kiitos äiti.

-Miia