Tänään on satanut koko päivän lunta. Johan tuota onkin odotettu, mutta miksi sen kaiken pitää tulla kerralla. Tai niin no ei kai tämä ole talven ainut lumisadepäivä. Minulla ei siis ihan oikeasti ole mitään talvea ja lunta vastaan. Se vaan, ettei missään osata varautua lumentuloon vaikka siitä on tiedetty jo useita päiviä. Ja koska missään ei varauduta niin ei kenenkään tarvitse olla ajoissa työpaikoilla ja kouluissa.
Pitäisikö siis meidän, jotka kuljemme julkisilla, laskea jonkun monimutkaisen kaavan mukaa kuinka aikaisin meidän pitäisi lähteä, jotta raideviat eivät ehtisi vaikuttaa meihin ja pääsisimme juuri ajoissa töihin? Meidän varmaan oletetaan osaavan nähdä tulevaisuuteen ja nähdä mahdolliset ja mahdottomat ongelmat vain jotta pääsisimme tekemään työtä, jossa emme viihdy ja mistä maksetaan huonoa palkkaa.
Tämähän luisuu täysin pois raiteiltaan ja karkaa asiasta, josta todellisuudessa halusin keroa eli minun elämästäni, mutta antaa nyt mennä ku kerta alotettiinki. Kerron teille nyt siis myös hieman päänsisäisestäkin elämästä. Eli.
Minulla ei ole ongelmaa työpaikan suhteen sillä sellaista ei edes ole. Ehkä ajatus pääsi karkaamaan tälle uralle, kun eilen juuri radiossa keskusteltiin tästä aiheesta. Nimittäin siis se, että monet suomalaiset tekevät sellaista työtä, josta eivät alkuunkaan pidä. Tälle on yksinkertainen ja oikeastaan aika surullinenkin selitys nimittäin raha. Rahan takia ihmiset tekevät jotain äärimmäisen puuduttavaa työtä sen sijaan, että toteuttaisivat unelmansa.
Siihenhän tämä maailma on mennyt. Jos ei ole rahaa, ei voi elää kuten haluaa. Paitsi toki jos haluaa elää kerjäläisenä katuojassa. Se tuskin kuitenkaan on kovinkaan monen suomalaisen ihmisen haave. Kaikki haluavat aina parasta hinnalla millä hyvänsä. Halutaan matkustaa jokaisena mahdollisena hetkenä johonkin todella kauas luultavasti siinä toivossa, että voi karistaa todellisuuden kannoiltaan.Sittenhän vielä jokaisessa huoneistossa pitää olla se seinänkokoinen kotiteatteri kaikkine peleine ja hilavitkuttimineen. Ja tietenkin ne kaikki 2000000 maksukanavaa, joista ei koskaan ehditä katsomaan enintään kuin ehkä hyvällä tuurilla kuutta kanavaa. Sitten nitistään ja natistaan kun saadaan vain toiseksi parasta. Mikä ongelma ihmiset??
Itseäni houkuttaisi muuttaa keskelle ei yhtään mitään ja elellä siellä täysin tietämättömänä maailman päättömästä meiningistä. Kuinka turhauttavaa. Haluaisin takaisin aikaa, jolloin rehellisesti ainoa ongelani oli barbien vaatteiden valitseminen. Nyt en kuitenkaan enään jaksa purkaa ajatuksiani ulos päästäni kun en ole niitä vielä kunnolla muutenkaan käynyt läpi päässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti