Onneks jäljellä oli vielä toinen luokka, western pleasure, jossa kaikki ratsukot ratsastivat saman aikaisesti. Sitä oli hieman hankala seurata lähinnä, kun ei voinut keskittyä vain yhteen ratsukkoon kerralla vaan piti jakaa huomio 15 ratsukon kesken. Mitään kovin monimutkaista siellä ei kyllä tehty, mikä ei edes ole ideana, kuhan laukkailtiin ja ravattiin uraa pitkin ja pakitettiin yksitellen. Tarkoituksena siinä onkin seurata hevosen liikkeitä, askellusta ja yleisilmettä.
Sitten kilpailut jo loppuivatkin ja pääsin takaisin kotiin. Hieman oli tylsän puoleinen reissu, mutta ainakin pääsin hieman näkemään millaista se lännenratsastus on livenä. Jos totta puhutaan niin olin kyllä hieman pettynyt kun en nähnyt hienoja liukupysähdyksiä tai esteratsastusta. Ehkä seuraavalla kerralla jos menisi ajallaan paikalle niin pääsisin näkemään niitäkin lajeja, joissa niitä tehdään eli reiningiä ja trailia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti