Huoh oikeesti. Tänään oli koe esiintyminen lumikkiin ja seitttemään kääpiöön. Menin jokelaan ihan innoissani ja valmiina tekemään vaikutuksen ja saamaan jonku kunnon roolin. No, kerrottii sitte, että mihin rooliin haetaan ensisijaisesti ja saatiin laput, joista harjotellaan lyhyt kohtaus. Meikä haki kuningattaren rooliin ja mielestäni harjoitteluni meni ihan mukavasti.
Sitten kun olisin ollut valmis esiintymään en päässytkään, sillä siihen väliin päätettiin ottaa tanssi osuus. Sinne siis kivasti pomppimaan ihan miten sattuu. Olen siis erittäin huono tanssimaan, sillä mulla on erittäin pitkät piuhat ja oppiminen on hidasta. Asiaa ei tietenkään auta mun surkea koordinaatio kyky pitkien raajojeni kanssa. Tanssit tuli tanssittua siinä toivossa, että kukaan ei nähny mitää, ja tietenki näki ku tällänen hujoppi niihin muihin verrattuna hyppii täysin eri aikaa kuin muut.
Kivasti sitten heti tanssien jälkeen oli mun vuoro esiintyä. Ehkä olis ollu kiva rauhottua ensin. Heti ku aloitin puhumisen, mun kieli meni kunnon umpisolmuun ja mun suusta ei tullu ulos muutaku epätoivoista ölinää. Tosi kiva. Sitte vielä se laulu...
Yritin siinä sitte laulaa päivänsädettä ja menninkäistä. Ei olikein onnistunu. Ääni käheenä ja ihan totaalisesti nuotin vierestä. Niin kaukaa ohi, ettei mitää rajaa. Vaikka kuinka yritin ni en saanu sitä ees kuulostamaan hyvältä väärästä sävellajista huolimatta. Kyllä mä oikeesti osaan laulaa, mut ku ei onnistunu mikää muukaa, miksipä laulukaan olisi halunnut onnistua.
Saan siis varmasti heittää unelmani isommista rooleista romukoppaan enhän mä niillä mitään tee. Kunhan masennun, ku ne ei kuitenkaan suostu toteutumaan. Minkäs teet, pitäis varmaa toivoa pääsevänsä seinäruusuks ni ei voi pettyä, jos vaan pääsee lavalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti