vuodatus ohi aiheen

Tänään on satanut koko päivän lunta. Johan tuota onkin odotettu, mutta miksi sen kaiken pitää tulla kerralla. Tai niin no ei kai tämä ole talven ainut lumisadepäivä. Minulla ei siis ihan oikeasti ole mitään talvea ja lunta vastaan. Se vaan, ettei missään osata varautua lumentuloon vaikka siitä on tiedetty jo useita päiviä. Ja koska missään ei varauduta niin ei kenenkään tarvitse olla ajoissa työpaikoilla ja kouluissa. 

   Pitäisikö siis meidän, jotka kuljemme julkisilla, laskea jonkun monimutkaisen kaavan mukaa kuinka aikaisin meidän pitäisi lähteä, jotta raideviat eivät ehtisi vaikuttaa meihin ja pääsisimme juuri ajoissa töihin? Meidän varmaan oletetaan osaavan nähdä tulevaisuuteen ja nähdä mahdolliset ja mahdottomat ongelmat vain jotta pääsisimme tekemään työtä, jossa emme viihdy ja mistä maksetaan huonoa palkkaa. 

   Tämähän luisuu täysin pois raiteiltaan ja karkaa asiasta, josta todellisuudessa halusin keroa eli minun elämästäni, mutta antaa nyt mennä ku kerta alotettiinki. Kerron teille nyt siis myös hieman päänsisäisestäkin elämästä. Eli. 

   Minulla ei ole ongelmaa työpaikan suhteen sillä sellaista ei edes ole. Ehkä ajatus pääsi karkaamaan tälle uralle, kun eilen juuri radiossa keskusteltiin tästä aiheesta. Nimittäin siis se, että monet suomalaiset tekevät sellaista työtä, josta eivät alkuunkaan pidä. Tälle on yksinkertainen ja oikeastaan aika surullinenkin selitys nimittäin raha. Rahan takia ihmiset tekevät jotain äärimmäisen puuduttavaa työtä sen sijaan, että toteuttaisivat unelmansa. 

   Siihenhän tämä maailma on mennyt. Jos ei ole rahaa, ei voi elää kuten haluaa. Paitsi toki jos haluaa elää kerjäläisenä katuojassa. Se tuskin kuitenkaan on kovinkaan monen suomalaisen ihmisen haave. Kaikki haluavat aina parasta hinnalla millä hyvänsä. Halutaan matkustaa jokaisena mahdollisena hetkenä johonkin todella kauas luultavasti siinä toivossa, että voi karistaa todellisuuden kannoiltaan.Sittenhän vielä jokaisessa huoneistossa pitää olla se seinänkokoinen kotiteatteri kaikkine peleine ja hilavitkuttimineen. Ja tietenkin ne kaikki 2000000 maksukanavaa, joista ei koskaan ehditä katsomaan enintään kuin ehkä hyvällä tuurilla kuutta kanavaa.  Sitten nitistään ja natistaan kun saadaan vain toiseksi parasta. Mikä ongelma ihmiset??

   Itseäni houkuttaisi muuttaa keskelle ei yhtään mitään ja elellä siellä täysin tietämättömänä maailman päättömästä meiningistä. Kuinka turhauttavaa. Haluaisin takaisin aikaa, jolloin rehellisesti ainoa ongelani oli barbien vaatteiden valitseminen. Nyt en kuitenkaan enään jaksa purkaa ajatuksiani ulos päästäni kun en ole niitä vielä kunnolla muutenkaan käynyt läpi päässäni. 

   

  

elämää kulissien takana

Töitä, töitä. Oli aika rankka päivä puvustamolla. Haba kasvaa ja kilot lähtee ku päivät pitkät kanniskelee ja nostelee pukuja ympäri puvustamon ahtaita käytäviä. Ja lisäksi kun joutuu vielä ravaamaan rappuria ylös alas 4.kerrokseen. Palkaksi saa vain mustelmia kylkiin ja kipeät jalat.
   Tänään nimittäin järjestelimme hieman sitä pienen pientä varastoa parempaan kuosiin. Ehkä yksi viidesosa puvuista laitettiin koko järjestykseen samoin aika suuri osa housuista. Toiset laitto kravaatteja järjestykseen. Varmaa loppu harjotteluaika menisi kevyesti järjestäessä kaikki vaatteet koon mukaan. Onneks (toivottavasti) mun ei tarvi sentään sellasta koko aikaa tehä. No, pääsin mä tänää vähän ompelemaanki, korjasin housut ja yhen paijan. Mitäköhän sitä huomenna?

ensimmäinen päivä töissä

Elikkäs tänään aloitin työssäoppimis jakson. Tietenkin kansallisteatterilla helsingissä. 
   Jos ihan oikeesti puhutaan totta, ni ei se niin hohdokasta ollu ku olin ehkä yli suurissa unissani kuvitellut. Aika perus juttuja siellä ainaki tänää kehtii. Itse pääsin ainakin tekemään tosi huikeita vaatepusseja. Malliksi annettii vaa valmis pussi ja sanottii että kato tosta mallii. Jos et osaa, ni pyydä apua. Kilttinä tyttönä tein ne ja kokeilemalla opin, mikä olisi paras työjärjestys. 
   Lisäksi sain tehdä johonkin alushameeseen sellasen jutun, mistä mulla ei oo mitään käsitystä mikskä sitä pitäis nimittää. Selitän nyt kuitenki mahdollisimman helposti, jotta kukatahansa sen ymmärtää. Eli on alushame, johon halutaan runsas helma. Otetaan kangasta toosi pitkä suikale, joka on noin 40cm leveä. Tehdään siitä putki ja huolitellaan saumat ja reunat. Sitten tehdään laskoksia yläreunaan siten, että sen ympäryys on sama kuin hameen helman. Sitten sain ommellaan tämä ihme laskos juttu kiinni siihen hameen alareunaan. Ja siinä on haluamammelainen alushame. Saa kertoa jos tietää, mikä sen nimitys on, sillä nyt ei todellakaan tule mieleen mitään nimitystä. 
   Kivaa siellä, jokatapauksessa oli ja ryhmähenki tuntui olevan erittäin hyvä kaikkien puvuston tyypien kesken. Läppä lensi ja keskustelua riitti. Ruokaki oli tosi hyvää, vaikka jouduinki maksaa riitä huimat 5.60€, josta saan koululta takaisin 3.50€. Ei mitenkään reilu yhdistelmä, mutta minkäs teet. Junassaki saa istua enemmän ku tarpeeks. Toivottavasti pääsen kattoo noita esityksiä, mitä tällä työssäoppimis aikana siellä on ohjelmistossa. Kuten esimerkkinä Frankenstein, Saiturin joulu ja Lunta! Sen näkee sitten, mutta ainakin muut ajattelivat kysyä pääsisivätkö he katsomaan Frankensteinia jokupäivä.
    

sekalaisia käsitöitä

Ajattelin nyt kertoa teille hieman vanhoista käsitöistäni, joita olen tehnyt ennen tämän blogin perustamista. 

 Kuten esimerkiksi tämä villakangastakki jonka tein koulussa tänävuonna. Se oli oikeastaan ensimmäinen isompi työ, minkä olen tehnyt ja olenkin siitä melko ylpeä, onnistuihan se kuitenkin juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Säät ovat kuitenkin onnistuneet rajoittamaan takin käyttöä toistaiseksi merkittävästi. Sitä ei nimittäin saa ollenkaan vesipestä, ja tietenkin valmistumisen jälkeen on sataut lähes joka päivä. Parempia säitä odotellessa. 

Merkkilaukku sai alkunsa kun opettajani oli jostain hommannut itsellensä laukkukirjan ja sieltä bongasin tälläaisen vaatelapuista tehdyn laukun. Kirjan laukku oli paljon pienempi ja merkit peittivät koko etupuolen. Itse halusin kuitenkin hieman tilavamman laukun, mihin mahtuu kaikki tarpeellinen. Kun pääsin kotiin, suuntasin ensimmäisenä vaatekaapilleni ja leikkasin lähes kaikista vaatteistani. No, eipähän enään ole kutittavia lappuja niskassa.

Tein näin:

1. Suunnittelin, miten merkit tulevat laukkuun ja nupitin ne paikoilleen.
2. Ompelin merkit paikoilleen mahdollisimman läheltä reunaa. 
3. Taitoin kappaleen pohjasta siten, että nurjat puolet ovat vastakkain ja ompelin edestakaisin sauman. Eli ensin nurjatpuolet varstakkain sentin päästä reunasta ja käänsin työn, ompelin 1,5 cm päästä niin, että saumanvara jää piiloon.
4. Ompelin reilun metrin mittaisen ja 14cm leveän kappaleen putkeksi ja käänsin sen oikein päin.
5. Silitin litteäksi ja tillasin reunoista.
6. Tein päärmeen yläreunaan ja laitoin äsken valmistamani hihnan päärmeen väliin ja ompelin päärmeen ylä- ja alareunastaan.  

Ja siinä on valmis merkkilaukku. 

 Nämä betoniset tuikuinjalat tai miksi niitä nyt haluaakaan nimittää, olen tehnyt arviolta joskus vuonna 2008. 

Tarvitset:

• jonkin astian muotiksi esimerkiksi prinkles purkin kuten näissä
• muovisen pitsiliinan
• betonia
• sekoitusastian betonille
• vettä 
• kauhan
• sakset
• liimaa
• tuikkuja
• maalarinteippiä

Tee näin:

• Leikkaa muovisesta pitsiliinasta kuvioita ja liimaa ne muotin sisäpuolelle haluamaasi kohtiin.
• Teippaa tuikkujen ympärille reilusti teippiä. 
• Valmista betonia pakkauksen ohjeen mukaan.
• Kun betoni on sopivan paksua laita sitä muottiin. Varmista ensin, että pitsit ovat kunnolla kiinnittyneet.
• Kannattaa koputella täytettyä astiaa reilusti maahan, jotta ilmakuplat nousisivat pintaan. Varo kuitenkin, ettei betonia lennä ympäriinsä. 
• Upota teipatut tuikut betoniin. 
• Anna kuivua rauhassa pari päivää, jotta betoni on varmasti kuivunut
• Irrota tuikku ja muotti ympäriltä. Jos pitsit jää kiinni betoniin voit sepiä ne irti. 

 Massasta valmistetut korvikset. 

Tarsitset: 

• itsestään kovettuvaa askartelumassaa
• veitsi jai muuita apuvälineitä muotoiluun
• helmiä
• vettä
• korviskoukkuja
• metallilenkit
• lakkaa 
• Sivellin

Tee näin:

• Muotoile massasta haluamasi muotoiset kappaleet. Älä päästä massaa kuivumaan, joten kostuta sitä tarvittaessa vedellä.
• Upota massaan varovast haluamiasi helmiä ja yläreunaan metallilenkit, joissa korviskoukut. Jos kappaleiden muoto kärsii, voit vielä yrittää parannella sitä.
• Anna korvisten kuivua rauhassa.
• Kun ne ovat kuivuneet, levitä lakkaa pari kerrosta. 

ystävä vuosien takaa

Sunnuntaina kun olin menossa nukkumaan, mieleeni tuli muistoja noin kymmenen vuoden takaa. Erityisesti mieleeni tuli Viivi, joka aina lomilla tuli käymään naapurissani mummonsa luona. Meistä tuli hyvät ystävät, mutta kun muutin toiseen osoitteeseen, ystävyys jäi. Olimmehan me kuitenkin aika pieniä pitämään itse yhteyttä toisiimme. 
   Kun sain näitä muistojani mieleeni, en voinut olla ajattelematta; olisikohan hän facebookissa. Ehkä meistä voisi vielä tulla yhtähyviä ystäviä, kuin mitä olimme silloin pentuina. Löysin hänet helposti, sillä muita saman nimisiä ei edes ollut. Olin heti melko varma, että löytämäni henkilö tosiaan oli lapsuuteni ystävä, sillä jos tottapuhutaan hänessä oli paljon samaa kuin olin muistanutkin. Ei muutakuin kaveripyyntöä menemään.
   Seuraavana päivänä Viivi jo hyväksyi kaveripyyntöni ja sama kyllä, kyllä hän oli se joksi luulinkin. Toivottavasti tästä alkaisi uusi jakso ystävyydessämme. 

lännenratsastusta katsomassa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa lännenratsastus kilpailuja. Fiksuna tyttönä olin järkeillyt, että kisat alkaa varmaan kolmelta, sillä aina ennenkin kaikki kisat sillä tallilla ovat alkaneet siihen aikaan. Olin tallilla sitten siinä vähän kolmen jälkeen. Piha oli täynnä autoja, mutta ketään ei näkynyt missään. Suuntasin suoraan maneesille ja siellä juuri jaettiin palkinnot ensimmäisestä luokasta. 
   Onneks jäljellä oli vielä toinen luokka, western pleasure, jossa kaikki ratsukot ratsastivat saman aikaisesti. Sitä oli hieman hankala seurata lähinnä, kun ei voinut keskittyä vain yhteen ratsukkoon kerralla vaan piti jakaa huomio 15 ratsukon kesken. Mitään kovin monimutkaista siellä ei kyllä tehty, mikä ei edes ole ideana, kuhan laukkailtiin ja ravattiin uraa pitkin ja pakitettiin yksitellen. Tarkoituksena siinä onkin seurata hevosen liikkeitä, askellusta ja yleisilmettä.
   Sitten kilpailut jo loppuivatkin ja pääsin takaisin kotiin. Hieman oli tylsän puoleinen reissu, mutta ainakin pääsin hieman näkemään millaista se lännenratsastus on livenä. Jos totta puhutaan niin olin kyllä hieman pettynyt kun en nähnyt hienoja liukupysähdyksiä tai esteratsastusta. Ehkä seuraavalla kerralla jos menisi ajallaan paikalle niin pääsisin näkemään niitäkin lajeja, joissa niitä tehdään eli reiningiä ja trailia.

paljastuksia minusta

Muutama paljastus minusta kuvien muodossa:

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

koe esiintyminen

Varoitus!! Sisältää masentavaa tilitystä elämän epäoikeuden mukaisuudesta. Ei sovellu herkkänahkaisille masentujille.

Huoh oikeesti. Tänään oli koe esiintyminen lumikkiin ja seitttemään kääpiöön. Menin jokelaan ihan innoissani ja valmiina tekemään vaikutuksen ja saamaan jonku kunnon roolin. No, kerrottii sitte, että mihin rooliin haetaan ensisijaisesti ja saatiin laput, joista harjotellaan lyhyt kohtaus. Meikä haki kuningattaren rooliin ja mielestäni harjoitteluni meni ihan mukavasti. 
   Sitten kun olisin ollut valmis esiintymään en päässytkään, sillä siihen väliin päätettiin ottaa tanssi osuus. Sinne siis kivasti pomppimaan ihan miten sattuu. Olen siis erittäin huono tanssimaan, sillä mulla on erittäin pitkät piuhat ja oppiminen on hidasta. Asiaa ei tietenkään auta mun surkea koordinaatio kyky pitkien raajojeni kanssa. Tanssit tuli tanssittua siinä toivossa, että kukaan ei nähny mitää, ja tietenki näki ku tällänen hujoppi niihin muihin verrattuna hyppii täysin eri aikaa kuin muut.
   Kivasti sitten heti tanssien jälkeen oli mun vuoro esiintyä. Ehkä olis ollu kiva rauhottua ensin. Heti ku aloitin puhumisen, mun kieli meni kunnon umpisolmuun ja mun suusta ei tullu ulos muutaku epätoivoista ölinää. Tosi kiva. Sitte vielä se laulu...
   Yritin siinä sitte laulaa päivänsädettä ja menninkäistä. Ei olikein onnistunu. Ääni käheenä ja ihan totaalisesti nuotin vierestä. Niin kaukaa ohi, ettei mitää rajaa. Vaikka kuinka yritin ni en saanu sitä ees kuulostamaan hyvältä väärästä sävellajista huolimatta. Kyllä mä oikeesti osaan laulaa, mut ku ei onnistunu mikää muukaa, miksipä laulukaan olisi halunnut onnistua.
   Saan siis varmasti heittää unelmani isommista rooleista romukoppaan enhän mä niillä mitään tee. Kunhan masennun, ku ne ei kuitenkaan suostu toteutumaan. Minkäs teet, pitäis varmaa toivoa pääsevänsä seinäruusuks ni ei voi pettyä, jos vaan pääsee lavalle. 

           

pojat, ei näin

Voi ei!! kuinka vaikee voi olla pitää pokkaa ku koulussa jotkut toista alaa opiskelevat kolme poikaa tuli aluks meijän osaston aulaan ihmettelemään keskenään, että tekiskö noi meille villapaidat. Niitten keskustelut kuulu meinaa ihan selkeesti sinne muihin luokkiin. Aikansa siinä pyörittyään ja ihmeteltyään yks niistä rohkaistu tulee sinne luokkaan, missä minä ja mun pari kaveria oltiin. Siitä ovelta se sitte vaa sano että moi. Me odotettiin jatkoa, mutta mitää ei kuulunu ja sit se vaa läks frendejensä kanssa. Kuultii vaa ku ne oli sillee, et ei ne oikee tainnu lämpee. Siis mitä hittoa???!!

   Meni hetki ja ne samat jätkät tuli takas siihen aulaan pyörii. Nyt ne oli keränny vähän rohkeutta ja tuli sinne luokkaan ihan kunnolla kysyy, että tehtäiskö me niille ne villapaidat. Vastattii kohteliaasti, että ei koska se ei kuulu meijän toimenkuvaan. Ne ei kuitenkaa luovuttanu vaa alko selittää jotai epämäärästä. Ja ehdottipa nuo, että tehtäiskö me niille villapaidat niistä ompelulangoista. Ei oo todellista... Tuli vähän sellanen fiilis, että yrittääkö ne iskee meitä. Ihan ei toiminu niillä jutuilla, eikä asiaa kauheesti auttanu se axen lemahdus. 
   No ne siitä sitte taas läks johonki ja tuli tietenki takasin, mutta ei onneks enää häiriköimää meitä, tälläkertaa ne meni kysymään opettajalta niitä villapaitoja. Ja kun ne ei edelleenkää saanu villapaitoja tuli ehdotus, että jos tehtäis niille t-paidat. Opettaja ei oikein jaksanu sitä pelleilyä, vaan sanoi suoraan, että nää ei ainakaa tee mitää t-paitoja, että menkää häiriköimään kolmosia kun niillä on asiakaspalvelua. Että katotaan nyt vaa, millon ne tulee taas härnäämään. Toivottavasti ei ikinä.

teatteripuku

On tää koulussa oleminen helppoo varsinki näin loppu jaksosta. Tänään oli koulua 8-12 eikä sinäkään aikana tarvinnut tehdä mitään kovin erikoista. Oikeastaan en muuta tehnytkään kuin muutamat poikkileikkaus kuvat portfolioon, mutta ei kerrota kenellekkään.

Tässä jaksossa tein sitten tälläsen juhlapuvun Teatteri Sisarelle. Teatteri Sisar on Jokelassa toimiva nuoriso teatteri, jolla on ainakin viisi eri-ikäisille nuorille tarkoitettua ryhmää sekä aikuisten ryhmä. Itse olen ollut mukana teatterin toiminnassa ainakin 6 vuotta. Oikeastaan vain näyttämöllä pienissä rooleissa. Tänä syksynä tein kuitenkin ensimmäinen kunnon työn tilaus työnä, ja kyllä tuli hieno - vaikka itse sanonkin. Ja kyllä taisi opettajatkin tykätä kun kerta kolmosen sain (asteikko 1-3)

   Kaavoja en tähän työhön piirtänyt alusta asti itse sillä siinä ei olisi ollut oikeastaan järkeä, koska se ei kuitenkaan tule kenellekään erityisesti. Käytin valmiita taulukkomitoille tehtyjä yläosan kaavoja koossa 38, joista sitten kaavoitin prinsessaleikkauksellisen korsetin olkaimilla. Hameen kaava oli helppo piirtää kun vain valitsi mitta taulukosta sopivan vyötärön ympäryyden ja hameen pituuden.   

   Kankaana on käytetty valkoista lakanakangasta, josta keittovärjäämällä tein oranssin. Korsetti ja hame ovat irralliset samoin huivi, jota voi halutessaan käyttää myös hartiahuivina. Mielestäni oli tärkeää, että puku olisi mahdollisimman helposti muokattavissa onhan kyseessä kuitenkin teatteripuku.  

Jatkossakin saan varmaankin tehdä Teatteri Sisarelle erilaisia vaatteita arkisemmista hieman monimutkaisempiin ja satumaisempiin. Tämä oli vasta alku soittoa sille, mitä jatkossa on luvassa. Jotain ainakin pääsen tekemään seuraavaan isompaan esitykseen, joka on tulossa ensi-iltaan joskus toukokuussa 2013. Vielä minulle ei ole siitä erityisemmin mitään paljastettu, mutta enköhän pian pääse ideoimaan ja ennenkaikkea toteuttamaan. Siitä lisää sitten, kun se on hieman ajankohtaisempaa. 

baletissa

 

Tänään käytiin teatteri porukalla katsomassa Lumikuningatar baletti helsingissä oopperatalolla. Oli aika hienoo, vaikka kyllä noita virheitäki selkeästi tehtiin ja aika reilustikkin. Eihän tua vielä ollut varsinainen näytös vaan vasta kenraali. Tosin ei se saisi olla selitys, sillä muutaman päivän päästä ihmiset tulevat katsomaan sitä ja odottavat näkevänsä laadukasta balettia. 

   Tarina oli oikein hyvä ja helposti seurattava - tosin tässä auttoi kertoja. Kertojaa ei yleensä baletissa nähdä ja mielestäni sitä ei nytkään ehkä olisi tarvittu. Varsinkin kun kerronta ei ollut kovin innostavaa, ja siitä tulikin hieman sellainen fiilis ettei hän ehkä ihan muistanut mitä piti sanoa. 

   Myös tanssien kanssa oli ongelmaa ja ainakin minua pisti silmään se, ettei liikkeet tapahtuneet juuri samaan aikaan. Tätä ongelmaa huomasi kaikissa tansseissa. Yleisesti ottaen tanssit olivat kyllä ihan hienoja, ne vain olisi vaatinut heman enemmän hiomista. Jostain syystä mielestäni miesten tanssi onnistui paremmin kuin naisten.

   Lavastuksesta ja puvustuksesta on kyllä annettava iso plussa. Usein aloin varsinkin vaatteita katsomaan hieman tarkemmin tanssien aikana. Sen jälkeen kun aloitin opiskelun vaatetusompelijaksi, olen alkanut kiinnittämään yhä enemmän huomiota vaatteisiin, etenkin teatterissa. Onhan siitä toivottavasti tulossa ammattini. Osa vaatteista oli erittäin mielenkiintoisen näköisiä ja yritin parhaani mukaan zoomata yksityiskohtiin ja selvittää miten se on ehkä tehty ja millaisesta materiaalista. Hieman heikoin tuloksin sillä ensimmäiseltä parvelta ei kovin pieniä yksityiskohtia erottanut. 

   Lavastus oli kokonaisuudessaan erittäin mielenkiintoinen. Hienosti oli käytetty erillaisia videoita ja siirrelväviä elementtejä. Hieman ärsyttävä oli joissain kohtauksissa takana roikkuva peili. Ideana erittäin mielenkiintoinen, mutta kun se laskettiin alas se jäi häiritsevästi heilumaan. Ehkä sen olisi voinut suunnitella hieman paremmin. Erityisen hieno ja yllättävä oli lavan alta nouseva sauna. 

   Oli kyllä hieno ja inspiroiva kokemus monella eri osa-alueella.

Heippa!

Loin sitten pitkän pähkäilyn jälkeen itselleni blogin sitä sen kummemmin ajattelematta. Pitkään olen halunnut sen tehdä, mutta en ole sitten viitsinyt. Aikaisemmin mietin vain, että eihän mulla sinne mitään kirjoitettavaa kuitenkaan ole. No, tänään en sitä ajatellut vaan kävin suoraan tuumasta toimeen. Aika saa näyttää kuinka paljon tänne kirjoittelen ja kuinka mielenkiintoista se jokin tulee olemaan. Luultavasti saatte lukea paljon siitä, mitä koulussa olen tekemässä ja mitä suuruudenhulluissa haaveissani tulen joskus tekemään. 

      Tällä viikolla ohjelmistossa olisi huominen Lumikuningatar baletin harjoitusten katsastaminen ja ehkäpä tällä viikolla saatte nähdä uusimman ylpeydenaiheeni koulunsaralta - itse valmistettu juhlapuku teatterilavalle. Siitä saatte tietää lisää kunhan saan siitä hieman kuvia tänne laitettavaksi.

      Elämäni tärkeimmät asiat ovatkin käsityöt ja teatteri. erityisesti teatterissa pidän näyttelemisestä mutta unelma-ammattini onnistui yhdistämään nämä molemmat kulttuurialat ja lopputulokseksi tuli teatteripuvustaja. Esimakua olen saanut toistaiseksi vain edellä mainitusta juhlapuvusta, jonka tein jokelalaiselle nuorisoteatterille Teatteri Sisarelle,  mutta jatkossa pääsen tutustumaan siihen hieman konkreettisemmin, lupaan, mutta vielä en halua aiheesta enempää paljastaa, jotta minulla olisi jotain yllättävää kirjoitettavaa kun sen aika tulee. Ja pianhan se sieltä tulee.