joulusta

Joulu tuli ja meni mutta lahjat sentään jäi. Ruokaakin vielä kaapit täynnä. Mutta tässä pieni yhteenveto joulun lahjoista. Aloitetaan lahjoista minulta muille.

Lapaset minun veljelleni. Lanka novita 7veljestä polkka.

Raita sukat Ennille. Lanka 7veljestä.

Sormikkaat äiteelle. Lanka 7veljestä.

Itse sidottu reseptivihko reseptejä maailmalta kuoreen äiteelle.

Idea on siinä, että se on tehty kierrätetyistä kirjekuorista, joihin voi säilöä kätevästi mm. lehtileikkeet. 

Jokaiseen kuoreen saa kätevästi kirjoitettua, mitä ne sisältävät, sekä hieman huomioita kuten esimerkiksi mihin sen on ensimmäisen kerran tehnyt.

Mukaan pääsi kuoret kuin kuoret kokoon tai väriin katsomatta. Lisäksi jokaiseen kuoreen liimattiin jokin pieni kuva.

ps. Työvaiheista ei ole kuvia enkä ala niitä selittämään sillä muuten saisin vielä jonkun kirjansitojan vihat niskoilleni. Netistä olen jotenkin oppinut tämän taidon, joten se ei ole täydellinen. Suosittelen kirjansidonta kursseja jos haluaa oppia oikeasti sitomaan kirjoja.

pps. pahoittelen vihkokuvien laatua.

Sitten vielä muutama kuva omista lahjoistani. 

 Suomalaiset käsityöaarteet 1 ja 2 kertovat suomalaisista käsitöistä ja niiden eri vaiheista erittäin monipuolisesti. Kirjoissa tietenkin jo tahmatassun jälkiä.

Iki-ihanat käsityöaarteet paljastaa hieman, miten näitä suomalaisia perinnekäsitöitä, joita on edellä mainituissa kirjoissa tehdään. 

Yritin sieltä kokeilla ihan uutta tekniikka itselleni eli neulausta. En tosin tuota kuvassa näkyvää koria vaan seuraavalla aukeamalla olevia lapasia. En kyllä oikein ymmärtänyt muuta kuin tuon aloitus nauhan tekemisen. Netistä löytää onneksi videoita joten täytyy perehtyä niihin hieman.

Nyt joku tosin kiinnittää huomiota neulaan, jolla yritin neulata. Tavallinen harsinneulahan se siellä. Vaikka oikeaoppisesti kai pitäisi käyttää ihan oikeata neulaus neulaa. Hommaan sellaisen varmasti jos ensin pääsen hieman kärryille, ja alan oikeasti tekemään niitä lapasia.

Sitten vielä muutama novitan 7veljestä lankaa: keltainen, peippo ja talitintti. Taas on hetkeksi lankaa niin voi tehdä muutamat sukat ja ehkä lapasetkin.

Muuta kuvauksen tai kertomisen arvoista en sitten tainnut saada. Mitä nyt piparisuklaa levyn ja s-marketin lahjakortin.

Se on joulu!

En tiedä kuinka olen jo nyt koneella, sillä vasta vajaa tunti sitten olen herännyt, mutta tässä mä vaan istun yöpaidassa, ja kirjoitan blogia. Mikäs siinä. Viimeinkin joulufiilis iski ihan kunnolla. Eikä yhtään viimetipassa, sillä tänään on jouluaatto. Eilen tosiaan minun piti - huom piti - siivota oma huoneeni, mutta ei siitä oikein tullut mitään sillä kuitenkin sotken siellä taas parin päivän päästä ja se näyttää taas ihan samalta. Joten mitä suotta ottamaan turhaa joulutressiä siivouksesta huoneessa, jota kukaan muu ei tule näkemään? Mielestäni joulusiivouksen voi hyvin rajata alueelle, jonka vieraat näkevät ja missä perheen kesken vietetään aikaa. 
   Ainakin alakerrassa on kunnon joulu meininki. Joulupuuro porisee liedellä, radiosta kuunnellaan joululauluja ja äiti leipoo kakkua. Itse pitäisi kohta alkaa väsäämään joulutorttuja, jahka taikina hieman sulaisi.
   Suunnitelmissa tälle päivälle on varmaan vain kotona oleilua perheen kesken jos aikuiset ei ole juonineet mitään kyläilyjä. Huomenna mummille joulunviettoon ja samalla mummin synttäreitä juhlimaan. Perinteinen, rauhallinen joulu siis tiedossa.

MAHTAVAA JOULUA KAIKILLE! 

töissä taas

Päivä käynnistyi normaaliin tapaan siellä mittaillessa vähän pukuja ja housuja, sain mä yhden kankaanki siinä välissä silittää. Mutta sitten, vähän ennen ruokkista alkaa palokellot soida. Meikä hyvä, ettei saanu paskahalvausta, ku rauhassa istuin siinä alapuolella. Yksin siellä tietenki vielä. Hetken kelasin, että mitäs himputtia mun nyt pitäis tehä; juostakko ensimmäisenä ulos paleltumaan vai jäädä sinne vaa odottelemaan, että koko paikka palaa. Joo-o kyllä meinasin, että mielummin palan sinne ku palellun ulos. No, menin sitte sinne ylävarastolle, ni siellä Riitta ja Marika kaikessa rauhassa teki jotai omiaan. Olivat sitä mieltä, että ihan rauhassa vaa, ei tarvi tehä mitää. Mie vaa, että juupa juu, mutta olkoon. Joku kuulutus sieltä tuli, mutta tietenkää mitää kuullu sen pirinän seasta. 
   Yksi vaattureista (en muista nimeä) tulee sinne varastolle vaa jotta pois sieltä varastosta, että ovet kiinni ettei palo leviä kalliisiin vaatteisiin, jotka melkein just ollaan saatu järjestettyä. Mentii sitte alas selvittämään tilannetta. Joku soitti keskukseen, jotta mikä siellä palaa. Siinäkös riemu repes ku missää ei oikeesti palanu, ja jouduttii sitte vaa odottaa, jotta palomiehet tulee sammuttaa sen hälytyksen. 
   Ai, mikäkö sen oli laukaissut? Vesihöyry hemmetti soikoon. Siellä ne oli koko aamun jo sulatellu jotai rännejä, ni siitä tuli kivasti sitä vesihöyryä, joka jostain sitte oli päässy johonki hälyttimeen ja siinä se soppa oliki jo valmiina. Mutta eipäs siinä mitään Ihan kivan näkösiä palomiehiä tuli sitte sammuttamaan sen hemmetin pärinän. Ja ihanaa, ku korvat sai taas vähän levätä. Ja sitten VR:lle syömään.

VR:llä oli tänään jouluruoka. Oli kyllä hyvää verrattuna eiliseen teatterin versioon. Eilinen oli meinaan täys katastrofi, tosin niin taitaa olla kaikki, mitä siinä keittiössä tehään. Jotenkin kuviteltiin, että kai ne nyt sentää jouluruokaa osaa tehä, mutta hitot. Lanttulaatikko synneisä pahin oli niin kamalaa, että pahaa tekee enää ees ajatella. Se oli kirjaimellisesti soseutettua lanttua ja vettä. Vähän sitä oli ehkä uunissa käytetty, mutta siihen se sitten oli jäänyt. Miltään se ei maistunut ja koostumus oli aivan järkyttävä. Porkkanalaatikko vähän sama vika. Sen sentään tunnisti porkkanaksi. Perunalaatikko oli ihan syötävää. Ja se kinkku, uh, se oli ihan keinotekoisen makuista. Semmosta keittokinkkua, jota mielummin välttelee viimeseen asti ku oikeesti käyttää ruuanlaittoon. Voisivat laittaa koko teatterin ruokalan kiinni, korkeintaan voisivat myydä kahvia ja pakastepullaa. Sillä ehdolla, että ne olisi asiallisesti paistettu. 

Mustesydän - Cornelia Funke

Muistatteko vielä tämän kirjan? Sehän on tietenkin Cornelia Funken kirjoittama Mustesydän. Nyt se on luettu ja ei voi muuta sanoa, että vau. Oli meinaan todella hyvä ja mielenkiintoinen. Ehdottomasti suosittelen kaikille, jotka fantasiasta pitävät. Tarina ei ollut liian väkivaltainen tai ahdistava, vaan juuri sopiva näin joulunalla. Juoni oli todella hyvin rakennettu ja siinä oli paljon käänteitä, jotka koukuttivat lukemaan ja lukemaan. 
   Joskus veri kihahti päähän, kun hahmot tekivät, jotai mistä ei ollut mitään hyötyä, mutta he tekivät sen vain joutuakseen pahempaan pulaan. Sellaiset kuitenkin kantoivat hyvin tarinaa, sillä eihän kukaan oikeastikkaan toimi niinkun ehkä pitäisi. Ja kirjoistahan, ainakin niistä joita luemme huviksemme, pitäisi tulla mahdollisimman aito fiilis, jotta siihen voi samaistua ja uppoutua syvälle sen jokaiseen yksityiskohtaan. 
   Kerronta oli erittäin elävää ja pystyin helposti kuvittelemaan miljöön ja hahmot mielessäni. Tosin kannesta jo näkee muutamat hahmoista. Tosin ihan samanlaisiksi en kuvitellut ennenkaikkea Mota. En tiedä mitä tarkalleen ajattelin, mutta en kuitenkaan ihan tuollaista.
   Kirjassa oli mieleenpainuvia pohdintoja kirjoista ja kirjailijoista, pyörihän sen juoni oikeastaan vain kirjojen ympärillä, huumorilla ja jännitksellä höystettynä. Eräs niistä, johon jäin kiinni ja lopulta minun oli kirjoitettava se ylös. ''Onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin kirjaimet? Taikamerkit, vainajien äänet, rakennuskivet ihmeellisiin maailmoihin, parempiin kuin tämä, ne luovat lohtua, ne karkottavat yksinäisyyden. Ne kantavat salaisuuksia, ne julistavat totuutta...'' Ja niinhän se on. Ainakin minun, intoimoisen kirjatoukan, näkökulmasta tämä pätkä on täyttä totta, ja siinä on ajattelemisen aihetta niillekkin joita eivät kirjat kiinnosta.
   Tänään kun pääsin Hyvinkäälle suuntasin ensimmäiseksi kirjastoon ja olin jo selailemassa muita kirjoja innoissani siitä, että mihin tarinaan saisin seuraavaksi uppoutua, kunnes se iski. Muistin, että tästä kirjasta on tehty jatko-osa Musteloitsu. Pakkohan se oli lainata ties vaikka se olisi vielä parempi kuin edeltäjänsä. Minulle ei kyllä jäänyt sellaista tunnetta kun Mustesydän loppui, että haluaisin välttämättä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Mielestäni on hyvä jättää lukijalle hieman avoimia kysymyksiä, jättää taustalle kyteviä pelkoja, kuten Mustesydämmessä. Aina ei tarvitse urkkia henkilöhahmojen yksityisyyttä liian tarkkaan, kuten joku joskus jossain sanoi. Ovathan hekin vain ihmisiä. Paperista ja painomusteesta muovattuja, mutta siitähuolimatta. Toivottavasti tämä seuraava kirja ei sitten tyhjennä ajatuksia kokonaan, vaan jättää myös juuri sopivasti ajattelemista. Pitäähän lukijan saada käyttää omaa mielikuvitustansa. 

Koko sarja: Mustesydän
            Musteloitsu 
            Mustemaailma 

Lumikista

Eilen oli ensimmäiset Lumikin reenit. Lähinnä sellaista tutustumista ja vähän selvennettiin, millanen projekti tästä tulee. Pieni pettymys iski ku ei tehäkkään mitää päivitettyä versiota vähän vanhemmille. Ei, me tehään melko kirjaimellinen tulkinta disneyn versiosta. Ei siinä mitään, muuta ku että olin ajatellut, että ehkä voisin olla ihan nainen. Ehei, en saa olla. Minusta tehdään mies, jo toisen kerran näyttelijän ''urani'' aikana. Edellisellä kerralla esitin Peter Pania esityksessä Todella lapsellista. Nyt Peter on kasvanut aikuiseksi ja hänestä on tullut metsästäjä. Pistää vaan ajattelemaan, että: ''Oon varmaa oikeesti syntyny väärään kehoon ku tässä taas kävi näin.''
Ei siinä mitään, mä otan sen roolin vastaan selkäsuorana ja vedän sen niin hyvin kuin vain ikinä pystyn ja vielä enemmänkin.
   Positiivista on se, että pääsen tekemään puvustusta ja mielelläni otan siitä mahdollisimman ison vastuun. Toistaiseksi tiedän saavani tehdä kuningattaren puvun ja vähän jotain muuta. Tahtoisin tehdä jotain todella häikäisevää, todellistä lavapuvustusta. Paljon eri tekstuureja, draamaa, Kimalletta, mahtipontista. Tosin ehkä meidän teatterin budjetti ei oikein riitä sellaiseen. Eikä ehkä erityisemmin mun taidot saati aika. Mutta ainahan saa haaveilla ja unelmoida upeista luomuksista, vaikka niitä ei koskaan saisikaan toteuttaa. Pidetään nyt kuitenkin mielessä myös se, että tästä tulee kuitenkin lasten satu. Ei lapsia saa pelotella jo vaatteilla. Jos ensivuonna hakisi kansallisoopperaan puvustajaksi, niin ehkä, ehkä saisin tehdä jotain vähän mielenkiintoisempaa...   

Herkkupäivä

Tänään äiti innostu ihan tosissaan leipomaan, minä vihän autoin.

Eli taustalla pari kuivakakkua, joissa rommirusina -rahkaa. 

Edessä hieman pikapipareita.

Sitten tietenkin kasa perinteisiä korvapuusteja ilman kynsiä.

Eräänlainen versio rahkapullasta. Pyöreään pullaan painettiin lasilla kuoppa keskelle ja siihen vähän omenahilloa ja ripaus kanelia. Nam.

Lisäksi äiti teki vielä omenapiirakan, josta nyt en kuvaa ottanut. Mutta eiköhän näillä pääse jo pitkälle joulunvietossa? Tosin luulen, että kaikki ei jää meidän perheen syötäväksi, osa lähtee varmaan lahjaksi sukulaisille ja ystäville.

muutama pipo

Sateenkaari pipo

Ohje: Suurikäsityö -lehti 2/2008, ohje 9

Tykkään tästä piposta todella paljon, vaikka tupsu onkin melko painava ja vetää pipoa pois päästä varsinkin jos juoksee ei oikein pysy paikoillaan. 

Ompelin pipon reunaan fleece kaitaleen, sillä tuuli meni ikävästi läpi ja palellutti korvat.

Perus pipo ja lapaset

Lanka: TicoTico valkoinen + siniruskea

Pipon ohje: Suurikäsityö -lehti 9/2011 ohje 7

Tykkään katsoa pipon ohjeen aina jostain lehdestä, sillä muuten niistä tulee aina vähän mitä sattuu. Tästä tuli hieman löysä, mutta kyllä se päässä pysyy.

''Pitsibatetti''

 Ohje: Suurikäsityö -lehti 2/2008 ohje 7 

Lanka: 7Veljestä Polkka

Puikot: 4

Fiksuna en tehnyt ihan niin kuin ohjeessa käskettiin joten tästä ei oikein tullut barettia saati kuviosta kovin pitsinen. En meinaan muitanut vaihtaa työhön resorin jälkeen isompia puikkoja, mutta hyvä tästä silti tuli. Rehellisesti varmaan paras pipo, jonka olen tehnyt.

Kirjoneule pipo, johon piti tulla korvaläpät

Ohje: Suurikäsityö -lehti 2/2012 ohje 49 + 11-12/2012 ohje 39

Lanka: 7Veljestä harmaa ja keltainen kaksinkertaisena

Puikot: 3,5 pyöröpuikot 60cm ja sukkapuikot

 Eli aloin tekee tolla 2/-12 ojheella, mutta siitä ei näyttäny tulevan mitää ku se aloitettiin ylhäältä.

Etsin sitten uuden ohjeen, johon tuo kuvio menee tasan ja löysin sen 11-12/-12 lehdesä, jossa neulotaan resorista alkaen.

Neuloin ohjeen mukaan ruutupiirrosta kavennuksiin asti, jolloin osa kuviosta jäi tekemättä. 

Laiskana en sitten enää jaksanut tehdä läppiä, onhan tämä näinkin ihan hyvä. Ehkä joskus toiste teen läppäpipon tai jos innostus iskee, teen ne alkuperäisen suunnitelman mukaan tähän. 

Tupsuun tein vielä keltasen täplän, josta tosin tuli vähän räjähtäneen näkönen.

elämää

Sain pitää tänään vapaapäivän hammaslääkärin takia, sillä en olisi ehtinyt muuta kuin käydä kääntymässä helsingissä. Siinä samalla oli hyvä sitten käydä hoitamassa muitakin asioita
   Ensimmäisenä suunta kohti kirjastoa. Mukaan tarttui Cornelia Funken Mustesydän. Vielä en paljoa ole sitä ehtinyt lukemaan mutta ensimmäisten parin luvun perusteella erittäin mielenkiintoinen. Toivottavasti tästä riittää hieman pidemmäksi aikaa luettavaa kuin edellisestä Siiri Enorannan Painajaisten lintukodosta, jonka luin viikossa junassa istuessani. 
   Sitten hammaslääkäriin suuhygienistille hammaskiven poistoon. Siinä meni hieman pidempään kuin olin ajatellut, kun piti vielä ehtiä kampaajalle. No, onneksi hammaslääkäriltä ei kävele kuin pari minuuttia kampaajalle, joten ehdin juuri ajallaan. 
   Hiuksista huonot latvat pois ja kyllähän sieltä jostain silmätki taas löyty. Voisin harkita käyväni kanpaajalla hieman useammin, alkoi hieman jo ärsyttämään kun hiukset olivat jatkuvasti silmillä. Itse jos niitä lähtisin nirhimään, no, siitä ei tulisi välttämättä kovin kaunista. Tosin täytyy kai tunnustaa, että olen joskus siihen rikokseen tosin sortunut. Ei siitä sen enempää.
   Ja juuri sopivasti ehdin käydä kaupasta ostamassa purkkaa ja sitten sainkin jo hypätä linjabussiin ja pääsin takaisin kotiin lukemaan.  

tuunattu kuori

Pitäisi saada lähetettyä hyvän ystävän joulu-/ synttärilahja postissa. Meikä ajatteli, että voisin käyttää vanhaa kirjekuorta, sillä se oli ainut, johon lahja mahtui. Se vain vaati hieman tuunausta, sillä eviran tekstit eivät olleet kovin kauniit. 
   Etsin juliste kokoelmastani sopivan jouluisen hevosjulisteen ja leikkasin sen sopivan kokoiseksi, niin että se peittää koko etupuolen ja läpän. Lisäksi tarvitsin vielä pienemmän kuvan peittämään taustan tekstit. 
   Kirjoitin joulu toivotukset paperipussille ja liimasin sen ja julisteet paikoilleen. Lisäksi hieman pitsinauhaa pienemmän kuvan ympärille ja etupuolelle lyhyille sivuille.

Sitten vain osoite ja postimerkki kuoreen, lahja sisälle, kuori kiinni ja postiin. Helppoa, nopeaa ja ekologista. Varmista vain, että lahja mahtuu postiluukusta, jos saajalla ei ole postilaatikkoa nostettavalla kannella. 

lapasia

Elämäni ensimmäiset kirjoneule lapaset tein pikkuserkulleni Hennalle joululahjaksi. Taisivat olla erittäin mieluisat, tai sitten hän on vain äärimmäisen hyvä näyttelenään. Mutta tulihan näistä kyllä hienot.

Ohje suuressa käsityölehdessä 11-12/2012.

Lankana käytin keltaista 7veljestä ja pohjassa erivärisiä vihreitä ja ruskeita jämälankoja.

 Tälläset peruslapaset löyty arkistojen kätköistä. En kyllä tiedä, missä ne tätänykyä ovat. Ei ole ainakaan tullut vastaan missään pitkään aikaan. 

 

 Viimevuonna tein kaverille lapaset jämälangoista. Nykyään niille ei kuullemma kuulu kovin hyvää, sillä nero ystäväni iski ne kuivausrumpuun ajattelematta sen pidemmälle seurauksia. Kutistui kuullemma hieman, mutta ehkä venyttäminen auttaa...

Viimejouluna sain veikalta lahjaksi tyyhdin luonnonvärjättyä lankaa. Värjäyksessä käytetty variksenmarja + niittynätkelmä. Siitä tuli sitten tälläiset lapaiset, jotka saivat koristukseksi pitsit. 

Sitten vielä tälläiset kaksinkertaisella novitan ticoticolla neulotut lapaset. Oikeastaan ensimmäiset lapaset, jotka olen ikinä tehnyt, mutta sehän ei mitään tarkoita. Nää on ihan hienot ja onnistuneet.

tilannepäivitys

Tänään saatiin tietää roolit Lumikkiin. Olin hakenut kuningattereksi. Koe-esiintyminen oli oikeesti mennyt todella huonosti ja olin loppu päivän erittäin vihainen itselleni, koska tiesin pilanneeni mahdollisuuteni siihen rooliin. Sitten aloin ajatella, onko se oikeasti juuri minulle sopiva rooli. En kuitenkaan tiennyt mikä muu voisi olla sopivampi.
   Oona sitten soitti tänään vielä kun olin nukkumassa, ja kertoi päätöksestä. Kyllähän mä tiesin mitä sieltä tulisi ja olin niin helpottunu niistä uutisista. En siis saanut kuningattaren roolia, mutta sen sijaan ehdotettiin toista roolia, joka sopisi minulle paljon paremmin. Eli metsästäjän roolia. Innoistuin heti siitä uutisesta. Samalla mä tajusin jotain itsestäni, nimittäin sen että mä oon varmaa oikeesti aika kovis myös muiden silmissä, jos kerran saan aina sellaiset roolit. 
   En tiedä kuitenkaan kuinka hyvä asia se on. En nimittäin ehkä haluaisi jäädä jumiin omiin raameihini näyttelijänä. Tosin musta oo mitää oikeeta näyttelijää koskaan varmaa tulossa, mutta silti olisi ehkä kiva näyttä itsestä myös hieman sitä herkempää puolta. En tiedä kuinka siinä onnistuisin, mutta saisin ainakin kokeiltua rajoja ja ehkä jos voimat riittää niin venyttää niiden rajoja. 
   Jokatapauksessa teatterilla on aina tietynlainen terapeuttinen vaikutus minuun. Luulen, että se tulee olemaan elämässäni. 

Puvustamolla on alkanu työt loppumaan joten minut on heitetty varastolle järjestämään kauluspaitoja kokojärjestykseen. Samoin puvut ja housut on päässyt järjestettäväksi. Se jos mikä on puuduttavaa. Kädet on ihan sairaan kipeet niitten pukujen nostelemisesta rekiltä toiselle ja ylätangoille. Tahtoisin päästä ompelemaan sillä sitä mä luulin pääseväni tekemään, mutta ei ainakaan vielä ole kauheasti tarvinnut ompelukoneeseen koskea. Parit housut ja paidat olen saanut paikata viimeisimmän päivityksen jälkeen. Pidetään toivo yllä ja uskotaan, että seuraavana päivänä tulisi jotain ommeltavaa. 

Niin ja erittäin hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille suomalaisille! <3

Villasukkia

Siksat sukat SuurenKäsityö- lehden 8/2009 ohjeen mukaan hieman eri langoilla. Näissä käytin ticoticoa. 

siksak kuvio suntyy kun tekee kavennuksia ja lisäyksiä vuorotellen.

Perus sukat novitan papukaija- langasta. Edessä resori.

Viimevuoden joululahja teatterin ohjaajalleni. Perus sukat novitan 7 veljestä langasta, harmaasta ja oranssista. Edessä resori.

 Synttärilahja isojalkaiselle ystävälleni tänävuonna. Novitan 7veljestä raita ja kantapää jostain jämälangasta.

 Samalle ystävälle tein myös viime jouluna sukat. Valkoinen mustalla pystyraidalla ja musta valkoisella pystyraidalla. 7veljestä.

 Sitten vielä yhdet perus sukat pitkillä raidoilla. 

Lanka 7veljestä.

pehmeä heijastinkukka

Bongasin tälläsen heijastin idean kotolivingin sivuilta joskus, mutta nyt sitä en enää löydä, mutta tässä vähän huonompilaatuista kuvaa ja selitystä. Vähän tosin muokkasin tuota Anun ohjetta lisäämällä vielä isoimman kukan reunaan heijastinnauhaa. En suosittele tekemään niin itse, ei meinaan tullut kovin siistiä jälkeä. Sitä en kuitenkaan ajatellut, sillä halusin niihin enemmän heijastin pinta-alaa. Itse olisin voinut haluta pitää keltaisen, mutta en saanut. Tein nämä meinaan koulussa arpajaisvoitoiksi.

 tarvitset:

• kukan kuvan, esim. kolmessa eri koossa
• tussin
• sakset
• puuvillakangasta
• levyvanua
• heijastinkangasta (tai leveää -nauhaa)
• ompelukoneen ja -lankaa
• tavallisen- tai rintakoruhakaneulan
• napin
• neulan ja kestävää lankaa käsin ompeluun

tee näin:

• Etsi sopiva kukan kuva netistä tai piirrä itse. (Esim.googlaamalla sanat ''retro flower'' löytyy hyviä tähän tarkoitukseen.) Tallenna kuva ja zoomaa sitä tietokoneella esim kolmeen eri kokoon. Jäljennä kuvat näytöltä tai printtaa.
• Piirrä erikokoisten kukkien ääriviivat puuvillakankaan nurjalle puolelle (yhtä monta kuin haluat kerroksia kukkaan). Pienimmän kukan ääriviivat jäljennetään heijastinkankaalle. Laita sitten pala levyvanua puuvillakangaspalan ja leikatun kukan väliin (kankaiden nurjat puolet vanua vasten). Ompele kahden millin päästä reunasta kukan ympäri. Leikkaa kukka irti. Tee kukkia haluamasi määrä, sinisessä käytetty 1 jokaista kokoa ja keltaisessa 2 isoa, 2 keskikokoista ja 1 pieni.
• Kiinnitä isoimman kukan reunaan heijastin nauhaa.
• Kiinnitä kukkaset päällekkäin ja päällimmäiseksi vielä kaunis nappi. Ompele sen jälkeen vielä hakaneula kiinni kukkasen nurjalle puolelle. 

vuodatus ohi aiheen

Tänään on satanut koko päivän lunta. Johan tuota onkin odotettu, mutta miksi sen kaiken pitää tulla kerralla. Tai niin no ei kai tämä ole talven ainut lumisadepäivä. Minulla ei siis ihan oikeasti ole mitään talvea ja lunta vastaan. Se vaan, ettei missään osata varautua lumentuloon vaikka siitä on tiedetty jo useita päiviä. Ja koska missään ei varauduta niin ei kenenkään tarvitse olla ajoissa työpaikoilla ja kouluissa. 

   Pitäisikö siis meidän, jotka kuljemme julkisilla, laskea jonkun monimutkaisen kaavan mukaa kuinka aikaisin meidän pitäisi lähteä, jotta raideviat eivät ehtisi vaikuttaa meihin ja pääsisimme juuri ajoissa töihin? Meidän varmaan oletetaan osaavan nähdä tulevaisuuteen ja nähdä mahdolliset ja mahdottomat ongelmat vain jotta pääsisimme tekemään työtä, jossa emme viihdy ja mistä maksetaan huonoa palkkaa. 

   Tämähän luisuu täysin pois raiteiltaan ja karkaa asiasta, josta todellisuudessa halusin keroa eli minun elämästäni, mutta antaa nyt mennä ku kerta alotettiinki. Kerron teille nyt siis myös hieman päänsisäisestäkin elämästä. Eli. 

   Minulla ei ole ongelmaa työpaikan suhteen sillä sellaista ei edes ole. Ehkä ajatus pääsi karkaamaan tälle uralle, kun eilen juuri radiossa keskusteltiin tästä aiheesta. Nimittäin siis se, että monet suomalaiset tekevät sellaista työtä, josta eivät alkuunkaan pidä. Tälle on yksinkertainen ja oikeastaan aika surullinenkin selitys nimittäin raha. Rahan takia ihmiset tekevät jotain äärimmäisen puuduttavaa työtä sen sijaan, että toteuttaisivat unelmansa. 

   Siihenhän tämä maailma on mennyt. Jos ei ole rahaa, ei voi elää kuten haluaa. Paitsi toki jos haluaa elää kerjäläisenä katuojassa. Se tuskin kuitenkaan on kovinkaan monen suomalaisen ihmisen haave. Kaikki haluavat aina parasta hinnalla millä hyvänsä. Halutaan matkustaa jokaisena mahdollisena hetkenä johonkin todella kauas luultavasti siinä toivossa, että voi karistaa todellisuuden kannoiltaan.Sittenhän vielä jokaisessa huoneistossa pitää olla se seinänkokoinen kotiteatteri kaikkine peleine ja hilavitkuttimineen. Ja tietenkin ne kaikki 2000000 maksukanavaa, joista ei koskaan ehditä katsomaan enintään kuin ehkä hyvällä tuurilla kuutta kanavaa.  Sitten nitistään ja natistaan kun saadaan vain toiseksi parasta. Mikä ongelma ihmiset??

   Itseäni houkuttaisi muuttaa keskelle ei yhtään mitään ja elellä siellä täysin tietämättömänä maailman päättömästä meiningistä. Kuinka turhauttavaa. Haluaisin takaisin aikaa, jolloin rehellisesti ainoa ongelani oli barbien vaatteiden valitseminen. Nyt en kuitenkaan enään jaksa purkaa ajatuksiani ulos päästäni kun en ole niitä vielä kunnolla muutenkaan käynyt läpi päässäni. 

   

  

elämää kulissien takana

Töitä, töitä. Oli aika rankka päivä puvustamolla. Haba kasvaa ja kilot lähtee ku päivät pitkät kanniskelee ja nostelee pukuja ympäri puvustamon ahtaita käytäviä. Ja lisäksi kun joutuu vielä ravaamaan rappuria ylös alas 4.kerrokseen. Palkaksi saa vain mustelmia kylkiin ja kipeät jalat.
   Tänään nimittäin järjestelimme hieman sitä pienen pientä varastoa parempaan kuosiin. Ehkä yksi viidesosa puvuista laitettiin koko järjestykseen samoin aika suuri osa housuista. Toiset laitto kravaatteja järjestykseen. Varmaa loppu harjotteluaika menisi kevyesti järjestäessä kaikki vaatteet koon mukaan. Onneks (toivottavasti) mun ei tarvi sentään sellasta koko aikaa tehä. No, pääsin mä tänää vähän ompelemaanki, korjasin housut ja yhen paijan. Mitäköhän sitä huomenna?

ensimmäinen päivä töissä

Elikkäs tänään aloitin työssäoppimis jakson. Tietenkin kansallisteatterilla helsingissä. 
   Jos ihan oikeesti puhutaan totta, ni ei se niin hohdokasta ollu ku olin ehkä yli suurissa unissani kuvitellut. Aika perus juttuja siellä ainaki tänää kehtii. Itse pääsin ainakin tekemään tosi huikeita vaatepusseja. Malliksi annettii vaa valmis pussi ja sanottii että kato tosta mallii. Jos et osaa, ni pyydä apua. Kilttinä tyttönä tein ne ja kokeilemalla opin, mikä olisi paras työjärjestys. 
   Lisäksi sain tehdä johonkin alushameeseen sellasen jutun, mistä mulla ei oo mitään käsitystä mikskä sitä pitäis nimittää. Selitän nyt kuitenki mahdollisimman helposti, jotta kukatahansa sen ymmärtää. Eli on alushame, johon halutaan runsas helma. Otetaan kangasta toosi pitkä suikale, joka on noin 40cm leveä. Tehdään siitä putki ja huolitellaan saumat ja reunat. Sitten tehdään laskoksia yläreunaan siten, että sen ympäryys on sama kuin hameen helman. Sitten sain ommellaan tämä ihme laskos juttu kiinni siihen hameen alareunaan. Ja siinä on haluamammelainen alushame. Saa kertoa jos tietää, mikä sen nimitys on, sillä nyt ei todellakaan tule mieleen mitään nimitystä. 
   Kivaa siellä, jokatapauksessa oli ja ryhmähenki tuntui olevan erittäin hyvä kaikkien puvuston tyypien kesken. Läppä lensi ja keskustelua riitti. Ruokaki oli tosi hyvää, vaikka jouduinki maksaa riitä huimat 5.60€, josta saan koululta takaisin 3.50€. Ei mitenkään reilu yhdistelmä, mutta minkäs teet. Junassaki saa istua enemmän ku tarpeeks. Toivottavasti pääsen kattoo noita esityksiä, mitä tällä työssäoppimis aikana siellä on ohjelmistossa. Kuten esimerkkinä Frankenstein, Saiturin joulu ja Lunta! Sen näkee sitten, mutta ainakin muut ajattelivat kysyä pääsisivätkö he katsomaan Frankensteinia jokupäivä.
    

sekalaisia käsitöitä

Ajattelin nyt kertoa teille hieman vanhoista käsitöistäni, joita olen tehnyt ennen tämän blogin perustamista. 

 Kuten esimerkiksi tämä villakangastakki jonka tein koulussa tänävuonna. Se oli oikeastaan ensimmäinen isompi työ, minkä olen tehnyt ja olenkin siitä melko ylpeä, onnistuihan se kuitenkin juuri niin kuin olin suunnitellutkin. Säät ovat kuitenkin onnistuneet rajoittamaan takin käyttöä toistaiseksi merkittävästi. Sitä ei nimittäin saa ollenkaan vesipestä, ja tietenkin valmistumisen jälkeen on sataut lähes joka päivä. Parempia säitä odotellessa. 

Merkkilaukku sai alkunsa kun opettajani oli jostain hommannut itsellensä laukkukirjan ja sieltä bongasin tälläaisen vaatelapuista tehdyn laukun. Kirjan laukku oli paljon pienempi ja merkit peittivät koko etupuolen. Itse halusin kuitenkin hieman tilavamman laukun, mihin mahtuu kaikki tarpeellinen. Kun pääsin kotiin, suuntasin ensimmäisenä vaatekaapilleni ja leikkasin lähes kaikista vaatteistani. No, eipähän enään ole kutittavia lappuja niskassa.

Tein näin:

1. Suunnittelin, miten merkit tulevat laukkuun ja nupitin ne paikoilleen.
2. Ompelin merkit paikoilleen mahdollisimman läheltä reunaa. 
3. Taitoin kappaleen pohjasta siten, että nurjat puolet ovat vastakkain ja ompelin edestakaisin sauman. Eli ensin nurjatpuolet varstakkain sentin päästä reunasta ja käänsin työn, ompelin 1,5 cm päästä niin, että saumanvara jää piiloon.
4. Ompelin reilun metrin mittaisen ja 14cm leveän kappaleen putkeksi ja käänsin sen oikein päin.
5. Silitin litteäksi ja tillasin reunoista.
6. Tein päärmeen yläreunaan ja laitoin äsken valmistamani hihnan päärmeen väliin ja ompelin päärmeen ylä- ja alareunastaan.  

Ja siinä on valmis merkkilaukku. 

 Nämä betoniset tuikuinjalat tai miksi niitä nyt haluaakaan nimittää, olen tehnyt arviolta joskus vuonna 2008. 

Tarvitset:

• jonkin astian muotiksi esimerkiksi prinkles purkin kuten näissä
• muovisen pitsiliinan
• betonia
• sekoitusastian betonille
• vettä 
• kauhan
• sakset
• liimaa
• tuikkuja
• maalarinteippiä

Tee näin:

• Leikkaa muovisesta pitsiliinasta kuvioita ja liimaa ne muotin sisäpuolelle haluamaasi kohtiin.
• Teippaa tuikkujen ympärille reilusti teippiä. 
• Valmista betonia pakkauksen ohjeen mukaan.
• Kun betoni on sopivan paksua laita sitä muottiin. Varmista ensin, että pitsit ovat kunnolla kiinnittyneet.
• Kannattaa koputella täytettyä astiaa reilusti maahan, jotta ilmakuplat nousisivat pintaan. Varo kuitenkin, ettei betonia lennä ympäriinsä. 
• Upota teipatut tuikut betoniin. 
• Anna kuivua rauhassa pari päivää, jotta betoni on varmasti kuivunut
• Irrota tuikku ja muotti ympäriltä. Jos pitsit jää kiinni betoniin voit sepiä ne irti. 

 Massasta valmistetut korvikset. 

Tarsitset: 

• itsestään kovettuvaa askartelumassaa
• veitsi jai muuita apuvälineitä muotoiluun
• helmiä
• vettä
• korviskoukkuja
• metallilenkit
• lakkaa 
• Sivellin

Tee näin:

• Muotoile massasta haluamasi muotoiset kappaleet. Älä päästä massaa kuivumaan, joten kostuta sitä tarvittaessa vedellä.
• Upota massaan varovast haluamiasi helmiä ja yläreunaan metallilenkit, joissa korviskoukut. Jos kappaleiden muoto kärsii, voit vielä yrittää parannella sitä.
• Anna korvisten kuivua rauhassa.
• Kun ne ovat kuivuneet, levitä lakkaa pari kerrosta. 

ystävä vuosien takaa

Sunnuntaina kun olin menossa nukkumaan, mieleeni tuli muistoja noin kymmenen vuoden takaa. Erityisesti mieleeni tuli Viivi, joka aina lomilla tuli käymään naapurissani mummonsa luona. Meistä tuli hyvät ystävät, mutta kun muutin toiseen osoitteeseen, ystävyys jäi. Olimmehan me kuitenkin aika pieniä pitämään itse yhteyttä toisiimme. 
   Kun sain näitä muistojani mieleeni, en voinut olla ajattelematta; olisikohan hän facebookissa. Ehkä meistä voisi vielä tulla yhtähyviä ystäviä, kuin mitä olimme silloin pentuina. Löysin hänet helposti, sillä muita saman nimisiä ei edes ollut. Olin heti melko varma, että löytämäni henkilö tosiaan oli lapsuuteni ystävä, sillä jos tottapuhutaan hänessä oli paljon samaa kuin olin muistanutkin. Ei muutakuin kaveripyyntöä menemään.
   Seuraavana päivänä Viivi jo hyväksyi kaveripyyntöni ja sama kyllä, kyllä hän oli se joksi luulinkin. Toivottavasti tästä alkaisi uusi jakso ystävyydessämme. 

lännenratsastusta katsomassa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa lännenratsastus kilpailuja. Fiksuna tyttönä olin järkeillyt, että kisat alkaa varmaan kolmelta, sillä aina ennenkin kaikki kisat sillä tallilla ovat alkaneet siihen aikaan. Olin tallilla sitten siinä vähän kolmen jälkeen. Piha oli täynnä autoja, mutta ketään ei näkynyt missään. Suuntasin suoraan maneesille ja siellä juuri jaettiin palkinnot ensimmäisestä luokasta. 
   Onneks jäljellä oli vielä toinen luokka, western pleasure, jossa kaikki ratsukot ratsastivat saman aikaisesti. Sitä oli hieman hankala seurata lähinnä, kun ei voinut keskittyä vain yhteen ratsukkoon kerralla vaan piti jakaa huomio 15 ratsukon kesken. Mitään kovin monimutkaista siellä ei kyllä tehty, mikä ei edes ole ideana, kuhan laukkailtiin ja ravattiin uraa pitkin ja pakitettiin yksitellen. Tarkoituksena siinä onkin seurata hevosen liikkeitä, askellusta ja yleisilmettä.
   Sitten kilpailut jo loppuivatkin ja pääsin takaisin kotiin. Hieman oli tylsän puoleinen reissu, mutta ainakin pääsin hieman näkemään millaista se lännenratsastus on livenä. Jos totta puhutaan niin olin kyllä hieman pettynyt kun en nähnyt hienoja liukupysähdyksiä tai esteratsastusta. Ehkä seuraavalla kerralla jos menisi ajallaan paikalle niin pääsisin näkemään niitäkin lajeja, joissa niitä tehdään eli reiningiä ja trailia.

paljastuksia minusta

Muutama paljastus minusta kuvien muodossa: