Nyt ei voi sanoa muuta ku, että wow. Oli meinaa iha tajuttoman hyvä kirja. Parhautta pitkästä aikaa. Tartuin kirjaan oikeastaan vain sen nimen perusteella, lisäksi halusin jotain hieman erillaista lukemista. Ajattelin tämän olevan melko realistinen kirja, jossa päähenkilö alkaa kirjoittamaan elämänkertaa sankaristaan, ja saa selville arkaluontoisia asioita, jotka olisi ollut parempi jättää piiloon. Ja niinhän se aluksi olikin, mutta sitten ihan lopussa paljastuu jotain hieman erillaista...
Thomas Abbey on opettaja ja filmitähden poika, joka ei tiedä mitä haluaa elämältä. Mutta sen hän tietää, ettei mikään ole koskettanut häntä niin syvästi kuin Marshall Francen lastenkirja Naurujen maa, ja että hän haluaa kirjoittaa Francen elämäkerran. Hän ottaa vapaavuoden töistä ja lähtee saman poltteen ajaman Saxony Gardnerin kanssa matkalle Amerikan keskilänteen tutkimaan idolinsa elämää. Vasten kaikkia odotuksia Galenin kaupunki sekä ennenkaikkea Francen kaunis tytär Anna ottavat heidät lämpimästi vastaan. Mutta kaikki ei Galenissa ei ole aivan sitä miltä näyttää. Marshall Francen tarinoiden taika ulottuu kauas kirjoitetun sanan ulkopuolelle. Oletko joskus rakastanut jotain kirjaa niin suuresti, että toivoisit sen taian käyvän toteen? Tervetuloa naurujen maahan. Se panee miettimään, mitä toivoo...
Mitäs tässä sanomaan? Lukekaa ja hämmentykää. Olen ihan fiiliksissä, tämä on kirjallisuuden helmi. Loistava, kauniisti kirjoitettu, seksikäs ja uskomattoman jännittävä. Mitä muuta voi toivoa? Lukija saa raapia päätänsä hämmennyksestä heti Tomin ja Saxin saapuessa Galleniin. Mikään siellä ei ole samoin, kuin heille oli kerrottu. Lopussa kaikki kuitenkin selviää, kaikelle on järkevä selitys.
Luku näyte:
''Kirjan lukeminen on ainakin minulle kuin matka jonkun toisen maailmaan. Jos kirja on hyvä, oloni on mukava ja samalla olen innokas näkemään, mitä tapahtuu ja mitä seuraavan kulman takaa paljastuu. Kehnon kirjan lukeminen on kuin ajaisi New Jerseyn Secaucuksen halki. Siellä haisee ja koko ajan toivoisi, että olisi jossain muualla, mutta koska on lähtenyt matkalle, kiertää ikkunat kiinni ja hengittää suun kautta kunnes on päässyt ulos kaupungista.''
Anna nauroi ja kumaryui silittämään Nuppua, joka oli laskenut päänsä hänen jalalleen. ''Tarkoitatko, että luet loppuun kaikki kirjat, jotka aloitat?''
''Kyllä, minulla on sellainen kauhea tapa. Vaikka kirja olisi huonointa, mitä koskaan on kirjoitettu, olen koukussa enkä voi jättää kirjaa ennen kuin saan selville, kuinka siinä käy.''
''Tuo on kiinnostavaa, koska isäni oli samanlainen. Jos hän alkoi lukea jotakin - vaikka puhelinluetteloa - hän luki sen katkeraan loppuun saakka.''
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti