Mä en kestä, mulla on iha super hyvä fiilis tästä päivästä. Ei täällä mitää suurta oo tapahtunu, mutta tarpeeksi hienoa kuitenkin fiilistelyyn. Tänään oli esitys, ja minä tietenkin Katina. Meni tosi hyvin, ja yleisö anto tosi paljon lisä energiaa, että jaksoi painaa siinä helteessä. Mitä nyt muutamia reploja jäi joiltain sanomatta. Minä kyllä muistin kaiken, mitä pitiki.
Parhautta oli kuitenkin se, että vanha lapsuuden aikainen ystäväni oli katsomassa äitinsä kanssa. Ja olihan siellä tietenkin myös minun äiti ja Matti. Mut oikeesti, en ollu nähny mun vanhaa naapuria melkein 10 vuotee. Okei, ehk seittemään. Tiedättekö sen tunteen? Ollanhan me toki facebookissa kavereina, oltu jonku aikaa, mutta ei siellä ikinä tuu mitää puhuttua. Kun ei toinen koskaan tunnu edes olevan paikalla samaan aikaan kuin itse. Nyt pitää kyllä ryhdistäytyä ja pitää paremmin yhteyttä vanhoihin tuttuihin. Tuntuu, että kaikki on karannu johonki.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti