Nyt oli kyllä hauska juttu. Vähän kyllä rupesi ärsyttämään kun tajuttiin, ja no okei vieläkin vähä tympii. Mutta siis, terveys tiedon tunnilla oli tarkoitus testata vähä meidän kuntoa pienellä juoksu lenkillä. Siinä sitte neljälle sankarille kiinnitettii mittarit. Kolme urheaa lähti oikeasti juoksemaan, mukaan lukien minä, loput vähän rauhallisemmin kävelemään. Ja kaksi tupakoitsijaa jäi koululle tekemään hapen otto -testiä.
Koskaan aikaisemmin en ollut rehellisesti varmasti juossut niin pitkää matkaa kävelemättä. Kyllä tuossa viimekesänä yritin juoksennella, mutta vähä se jäi vähäisen puoleiseksi. Tällä kertaa kuitenkin kanssa juoksijat hieman pidättelivät vauhtiani, joten jaksoin selkeästi paremmin. Takaisin tullessa en kyllä enää jaksanut himmailla sitä melkein kävelytahtista hölkkää. Vielä kun näillä pitkillä koivilla on vain niin paljon kivempi harppoa reippaasti. Taktiikka kyllä hieman kostautui enkä jaksanut enään juosta koululle. Pakko oli siirtyä hetkeksi kävely moodille.
Sitten se hullun hauska käänne. Kenenkään mittarit ei ollut ollut päällä. Se häpeän, turhautumisen ja kiukun määrä. Opettaja ei sitten sen verran olisi vielä voinut sanoa meille, koskaan sykemittaria edes nähneille torville. Ja rakas opettajamme vain nauroi. Eipäs siinä sitten mitään tuloksia saatu.
No, saatiin me nyt jotai tuloksia, nähtiin paljonko syke oli kun päätimme lenkin. Minä jätin sen vielä päälle kun vähä juteltiin siinä lopputunnista. En kyllä pahemmin muista mitä se opettaja selitti. Oho. Tuskin kauheen tärkeetä. Totesimme sitten opettajan kanssa, että eipä taida kyllä ne mittarit kovin tarkkoja olla. Ainakaan opettaja ei uskonut meikäläisen palautumis sykkeisiin sitten yhtään. Tullessa syke oli tosi korkee tai siinä jossa 150, oli kyl varmasti enemmän, en muista enää. Sitte siinä aikani istuskeltuani ja rauhotuttuni, syke laski alimmillaan siihen 107 ja kohta se taas näytti 144. Ei ehkä kauhean uskottavaa.
Tosin mitäpä jos mulla onkin oikeasti joku sydämmenrytmihäiriö, niin että se oikeasti voi olla mitä tahansa. Itse en erityisemmin tiedä miten tuollainen rytmihäiriö ilmene, tai miten se sen tarkemmin määritellään. Mutta eikös se jotain tuon suuntaista ole? Että sydämmen leposykekkään ei välttämättä pysy kovn tasaisena. Noh, ei siitä sen enempää. Ei minulla nyt oikeasti mitään sellaista voi olla. Ainakaan kukaan lääkäri ei ole mitään sydämmestäni sanonut. Viimeksi lääkärintarkastus vuosi takaperin mopo -korttia varten. Mittarit meillä vaan rikki on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti