Yksi sankareistamme oli pukeutunut taikapeiliksi, pinkki puolinaamio kunnon sulka koristeineen. Kunnon paraati tunnelman mukaisesti. Vielä kovassa käytössä ollut kaapu päälle, (Tajusin, ett niitä on käytetty ehkä kaikissa esityksissä teatterin historiassa.) Ja minä ja pelle ystäväni kannattelimme peilin kehyksiä. Tarkoituksena tässä hullunmyllyssä oli saada lapset juttelemaan peilin kanssa, saada heidät kysymään ennustuksia. ''Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin?'' ''Kerro kerro kuvastin, mitä huomenna tapahtuu?'' Vähä pelotti pieniä ihmisiä.
Se ei meidän menoa kuitenkaan pysäyttänyt, kun kerran vauhtiin päästiin. Jotai ruvettiin laulelemaan, jonka jälkeen meitä ainakin katsottiin kieroon. Laululistamme oli hieman suppea, Anssi Kelan Levoton tyttö ja meijän oma mä tiesin -biisi.
Nii, ja olihan siellä noita meijän kääpiöitäki, he saivat tehtäväkseen jakaa Lumikin flaijereita ihmisille. Heillä kaikilla päässään erikoisen väriset peruukit. Siis, kyllä olemme ihan järjissämme. Tai no... Ei kai kukaan näyttelijä täysin järjissään voi olla, ainakaa Sisaressa. Eihän mistään muuten mitään tulisi. Kaikella rakkaudella ystävät rakkaat.
Ja sitten vielä Lumikin läpimeno reenit. Vähän oli kyllä porukka ulkona, ku enää ei saatu ollenkaa katsoa kässäriä. Itsellä ainakin kielikin ihan solmussa, mutta no en tainnut olla ainut. Kyllä tuo tuosta vielä lähtee rullaamaan, nyt vaan pänttäämistä ja pänttäämistä. Treeniä ja lisää treeniä.

Tulkee kaikki katsomaan Lumikki ja seitsemän kääpiötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti