Kolmessa viikossa tämä lukutoukka sai luettua huikeasti hieman vajaa 200 sivua 794:stä sivusta. Eli viimeisen viikon sainkin omistaa lähes kokonaan lukemiselle. Ja kyllähän tuo tuli luetuksi, eikä loppujen lopuksi edes tuntunut pahalta. Mikäköhän siinä on, että aina aluksi lukeminen on kovin hidasta? Sitten kun tajuaa, että pitää stempata, niin sitten vasta alkaa kiinnostamaan?
Taistelut Kuningas Galbatorixia vastaan jatkuvat entistä kiivaampina. Vardenien kimppuun hyökkää Murtagh ja Thorn, apunaan kolmensadan kipuatuntemattoman, lähes kuolemattoman sotilaan joukko. Aryan ja kahdentoista haltian avulla Eragon ja Saphira onnistuvat lyömään Murtaghin ja Thornin, jotka kuitenkin pääsevät pakenemaan. Samaan aikaan muut Vardenit onnistuvat pysäyttämään sotilaiden etenemisen, mutta kärsien samalla itse suuria tappioita.
Taistelun jälkeen Eragonin on vastahakoissesti lähdettävä
Farthen Dûriin, kääpiöiden vuorensisäiseen kaupunkiin, edistääkseen kuninkaanvaalia, ja täten varmistettava, että Vardeneiden kannalta otollinen kääpiö astuu hallitsijaksi. Paras vaihtoehto olisi Eragonin ystävä Orik, joka varmasti tukisi Vardeneita parhaansa mukaan.
''Niin se on aina. Mielen hirviöt ovat paljon pahempia kuin todelliset. Pelko, epäilys ja viha ovat halvaannuttaneet paljon, paljon useampia kuin pedot koskaan.''
''Kuten myös rakkaus'', huomautti Eragon.
Koko sarja: Eragon
Brisingr
Perillinen-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti