(http://www.like.fi/kirjat/staalo)
Ihastuin tähän kirjaan kirjastossa sen mahtipontisen etukannen ja hyvän takakannen tekstin perusteella. ''Sttalo on fantastinen sanan jokaisessa merkityksessä.'' sanotaan etukannessa. Pakkohan sitä silloin on uskoa. Nyt sitten lainasin kirjastosta tämän tiiliskiven, ja aloin huolestua kun luin netistä kommentteja. Niiden mukaan kirja on vaikeaselkoinen lukuisten henkilöiden ja liian kuvailun takia. Alku ainakin oli hyvä, mitä kirjastossa aloitin. Katsotaan, olenko itse samoilla raiteilla.
Juuh... Näinhän siinä kävi, että innostus loppu kesken. Alusta asti tuli sellainen tunne, että tämä kirja on tarkoitettu pimeisiin syys iltoihin ja koviin paukkupakkasiin. Ei kevääseen ja positiiviseen fiilikseen. Ehkä vielä joskus tartun uudestaan tähän opukseen, ja luen sen kannesta kanteen. Nyt kun en jaksanut lukea kuin vain alta sata sivua.
Voi kuitenkin olla, että kirjan raskaus jäi vaivaamaan niin, etten koskaan saa tietää, mitä lopussa tapahtuu. Tai ylipäätään koko kirjassa. Jotenkin, en tiedä miksi, mutta kerronta tuntui todella vaikealta. Kuin jostain olisi puuttunut sana tai pilkku sivulauseiden välistä. Liian vaikeaa, kun haluaisi vain lukea. Ei lukea, lukea ja lukea uudestaan ja uudestaan. En selkeästi ollut valmis tälle kirjalle.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti