Kartanpiirtäjä - Kamila Samsie

 (http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2011/12/kamila-shamsie-kartanpiirtaja.html)

Kartanpiirtäjä kertoo Karimista ja Raheenista, jotka ovat olleet ystäviä aina, jo vauvana he jakoivat kehdon keskenään. Heidän välillään on sanoinkuvailematon yhteys, he puhuvat anagrammein ja täydentävät toistensa lauseita. Kuin veli ja sisar he ovat yhteydessä toisiinsa ja Karachiin,

kaupunkiin joka on väkivaltainen, likainen, korruptoitunut, elävä, rohkea ja ennen kaikkea koti. Lapsuuden leikit rannalla loppuvat lyhyeen, kun väkivallasta ja ammuskeluista tulee arkipäivää. Raheen ja Karin lähetetään kolmetoista kesäisinä maalle Laila-tädin luokse suojaan mellakoita. Siellä ystävykset ensimmäistä kertaa ottavat askeleen toisistaan poispäin. Karin kiinnostuu kartoista, eikä Raheen voi ymmärtää tätä. Kuinka hänen hengenheimolainen voi olla kiinnostunut jostain omasta?

Maalta palattuaan Karimin perhe päättää lähteä pakoon Karachin levottomuuksia kauas Lontooseen. Entiset sydän ystävät eivät näe toisiaan vuosikausiin, eivätkä kirjeet riitä kertomaan kuinka he toisiaan kaipaavat. Raheen yrittää kertoa kaikesta tapahtuneesta mahdollisimman tarkkaan, mutta ei mainitse sanallakaan Karachin tilannetta. Toisin kuin Karim, joka aina puhuu uutisista Karachista ja kartoista. Raheen ei voi ymmärtää, kuinka Karim on edelleen niin karttojen lumoissa. Vuosien jälkeen Karim palaa takaisin kotiin, ja aikuisiksi kasvaneet ystävykset tapaavat toisensa jälleen. Mutta ystävyys ei ole enään ennallaan. Ystävysten välillä on selvää kitkaa, jota muut eivät käsitä. 

Raheenin ja Karimin vanhemmat ovat ennen olleet kihloissa keskenään, mutta jokin sai heidät eroamaan juuri ennen häitä ja vaihtamaan pareja. Tästä, mikä on tullut alkuperäisten parien väliin ei koskaan puhuta. Vanhemmat olivat kaikesta huolimatta pysyneet hyvinä ystävinä, mutta Karachin uudelleen syttyneen levottomuudet saavat vanhat muistot pintaan. On kuin historia olisi toistamassa itseään. Onko menneisyyden haamuilla tosiaan näin suuri osa nykyisyytemme kanssa?

Kartanpiirtäjä on kiihkeä, koskettava ja riemukas rakkauslaulu Karachille. Kamila Shamsie osoittaa, että mitä tahansa maailmassa tapahtuukin, emme saa unohtaa sitä monimutkaista sotaa, jota käydään sydämissämme. 

Pidin todella paljon Kamilan kor´skettavasta kirjoitustyylistä. Mutta itselleni kirja oli ehkä hieman vaikea. Juonen ymmärsin hyvin, mutta siihen liittyvä poliittinen ja uskonnollinen vastakkainasettelu oli vaikeaselkoista, kun aiheesta en juurikaan tiedä. Aina en oikein tajunnut, miksi kaikki olivat niin kamalan äkkipikaisia ja herkästi hermostuvia. Kuinka kukaan voi suuttua niin voimakkaasti toisen ajattelemattomille sanoille, jotka on lausuttu jo ennen tämän syntymää? Kuinka kaikki aina käsittivät toisten sanat väärin ja monimutkaisesti? Vai venkö vain itse osannut lukea rivien välistä? Jäikö minulta jotain tajuamatta?  

Lukunäyte:

Aba oli aina sanonut, että oli helppo tuomita, mutta tuomitseminen on omahyväistä, eikö niin? Eikö se kumpuakkin varmuudesta, että et tekisi itse ikinä sellaista, mistä tuomitset jonkun toisen? Mutta kuinka kukaan voi arvostella toista - paitsi jos osaa livahtaa sisälle toisen ihmisen sieluun, katsella ympärilleen ja nähdä millaisia kavalia käärmeitä ja ammottavia kuiluja siellä piilee? Kuinka voi sanoa mitään, jollei tiedä, mistä käärmeet ja kuilut ovat syntyisin, ja millaista on elää niiden kanssa joka ainoa päivä? Eikö pitäisi vain olla kiitollinen, kun elämä tarjoaa tilaisuuden elää armossa tänä täivänä? Abalta se sujui luonnostaan - kyky olla kiitollinen elämästä, kyky seurata ymmärtäväisesti tämän maailman Runtyja - mutta minusta tuntui joskus, että yritin pakottaa luontoni sellaiseen muottiin, johon olisin halunnut mahtua, enkä sellaiseen, joka olisi sopinut persoonallisuuteni ääriviivoihin. s.141

Minusta on aina ollut ihanaa, että Karachissa neuvotaan tietä maamerkkien ja tarinoiden avulla: mene sukellusveneliikenneympyrään; käänny kujalle, jolla autovaras puhutteli Ziaa; aja kunnes tulet Sonian isän toimiston luo. s.379

Miettikää millaista olisi, jos tietä todella neuvottaisiin kuten Karachissa. Itse tosin harvemmin en käytä tien nimiä neuvoessani toisia perille, sillä en niitä itsekkään muista, mutta olisiko mahdollista neuvoa tapahtumien ja outojen maamerkkien mukaan?

-Miia