Olin voittanut muoti messuilta Oriflamen arvonnasta kahden hengen lippupaketin Ainoat oikeat -elokuvan ennakkonäytökseen Kino Andorraan. Myös eräs luokkalaiseni oli voittanut kyseisen kilpailun, joten lähdimme kohti helsinkiä heti koulun loputtua. Matkalta mukaan tuli molempien kaverit.
Läpi tuulen ja lumisateen navigoimme kaikille entuudestaan tuntemattomaan elokuvateatteria. Lopulta jotenkin onnistuimme löytämään etsimämme paikan Coronan alakerrasta. Alhaalta löytyi pieni, vanha studio. Andorra ei ole mikä tahansa elokuvateatteri, vaan siellä järjestetään juuri tämän kaltaisia ennakkonäytöksiä, kutsuvierastilaisuuksia ja yksityisiä juhlia.
Vaikka tämä oli jo tiedossa hyvissä ajoin, emme tulleet ajatelleeksi, että eihän sieltä saanut edes popparia. Leffa namitkin oli jäänyt kaupan hyllylle. Joten jouduimme istumaan ja katsomaan leffaa täysin ilman naposteltavaa. Ja kuuntelimme muiden rapistelua ja haistelimme raa-an sipulin hajuisia sipsejä. Tai sitten joku oikeasti rouskutti raakaa sipuli. Mistäs sitä koskaan tietää?
Elokuva oli aivan mahtava! Suosittelen siis kyllä kaikille, myös niille jotka normaalisti hieman vierastavat sanaa romanttinen komedia, ja vielä suomalainen sellainen. Mutta se ei ollut niin kuin kaikki muut. Se ei ollut täydellistä siirappia typerine kohelluksineen. Kohtalo vain punoi omia verkkojaan, jolloin kaikki muuttui huomattavasti vaikeammaksi. Ehkä sellaisessa tilanteessa voisi sanoa kaikille, kuinka asiat oikeasti ovat. Mutta kun ollaan liian syvällä suossa, ei tiedä kuinka sanoa ja mitä siitä seuraisi, joten suomalaiseen tapaan ei sanota mitään. Annetaan asioiden kulkea omalla painollaan, vaikka se pahentaisikin tilannetta. Lopulta kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin vaikkakin useamman juorun, draaman ja skandaalin kautta.
Juonesta ajattelin olla kertomatta sen enempää, kuin että käykää ihmeessä katsomassa. Ehkä en osaisi kertoa mitään tarpeaksi kauniisti, niin että mielenkiinto säilyy, mutten kerro myöskään liikaa.
Roolihahmot ovat mahtavia ja sopivat täydellisesti näyttelijälleen.
Jo leffaa odotellessa puhuimme, että voisi mennä sitten syömään johonkin. Heti olimme sitä mieltä, että läheinen kiinalainen on hyvä idea. Itse en ole vuosiin käynyt kiinalaisessa, vaikka tarkoitus on ollut. Yhdelle se oli ihka ensimmäinen kerta ja kaksi muuta olivat lähes konkareita. Sinne siis päädyimme vaikka ensin piti kävellä koko talo ympäri, vaikka helpommallakin olisi päässyt. Siinä vaiheessa lumisade oli jo vaihtunut vedeksi. Hyi. Mutta ruoka oli mitä parhainta! Miksen ole käynyt niin pitkään aikaan? Ei voi tietää, mutta voisi kyllä alkaa käymään useammin.
Kotona vasta siinä joskus kymmenen aikoihin. Edelleen täynnä kaikesta siitä ruoasta, joka jaettiin kaikkien kesken.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti