Lauantaina 30.11. vietimme hyvässä seurassa Teatteri Sisaren 10-vuotis syntymäpäiviä. Paikaksi valikoitui Jokelanportti -ravintola. Kutsussa luki pukukoodiksi jotain bling blingiä, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Itse kapinallisena toteutin vain nämä kaksi ensimmäistä. Onneksi ei sitä ei tarvinnut kenellekkään paljastaa. Olin pukeutunut itse tekemääni juhlapukuun, jota kukaan ei meinannut uskoa itse tehdyksi. Ja kun uskoivat, alkoi ensin valtava kehuminen ja sitten vitsailu, että siinähän on minulle hääpuvun tekijä. Vaikka häistä ei ole tietoakaan. Mutta hääpukuhan se tärkein onkin.
Ruoka oli mitä mainiointa. Oli alkupalaksi useampaa eri salaattia ja lohta sekä pariisinperunoita. Ja hyvää oli. Mutta meinasi mekko saumoista ratketa kun tämä taitava ompelijatar ei ollut osannut laittaa riittävästi väljyyksiä. Mutta onneksi vain melkein. Syötiin sitten vain vähän. Pääruokakin oli mitä mainiointa kermaperunoita ja possua sekä uunivihanneksia.
Kun pääsimme mansikkatäytekakkuun asti, niin paikalle saapui Impronautit eli Miska Kajanus ja Johanna Viksen. Tämä hupikaksikko esitti hauskoja sketsejä ja veti yleisön mukaan juoneen. Minut Miska otti silmätikuksi, josta olin hieman pettynyt. Hän sanoi, että olisin Cheek -fani, josta sain sitten kuulla loppuillan. Hän jopa räppäsi minulle sanoen, että ei se Cheekkiä korvaa, mutta on sekin tyhjää parempi. Valitettavasti en muista mistä tuo räppi kertoi. Myöhemmin Raine Heiskanen lauloi serenadin tiskirätille. Aivan mahtavaa settiä.
Mutta sitten kello 22 äiti laittoi viestiä, että hän on nyt ulkona, että lähdetäänpäs sitten kotiin. Ilonpilaajakyyti tuli juuri kun olisin päässyt laulamaan karaokea (eli Cheekin Timantit on ikuisia). Mutta kyllä sitä silloin pitää mennä, kun äiti tahtoo kotiin nukkumaan. Muut jäivät vielä kahteen asti bailaamaan ja laulamaan kauniisti.
-Miia
(Olen erittäin todella pahoillani, etten taaskaan ottanut yhtään kuvaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti