...Minun mielestäni, ja ilmeisesti useamman muunkin mielestä, olette nyt ylittäneet rajan eläinten ylisuojelussa. Niin, ennen luulin, ettei sellaista rajaa ole olemassakaan, että ei eläimistä voi pitää liian hyvää huolta, mutta näemmä olin väärässä... Kaverini jakoi tämän kirjoituksen facebookissa, ja kun luin sen vereni todella kiehahti. Mitä järkeä? Kysympähän vain. Olen aina sanonut, että kissat saavat mielestäni olla vapaana maalla, jossa niiden ei pahemmin tarvitse autoja pelätä. Siellä ne pitävät hiiret ja kaikenmaailman myyrät ojennuksessa poissa eläinten rehuista. Ja tiedoksi vain niin nuo niin söpöt jyrsiät levittävät tauteja. Oko se sitten parempi kuin pari kesyä kissaa?
Kaupungissa tilanne onkin sitten aivan eri juttu. Siellä saisi puolestani olla sääntöjä kissojen pitamiseen ulkona vapaana, sillä siellä niillä on paljon suurempi mahdollisuus jäädä auton alle. Mutta tuo, että omasta kissasta pitäisi pulittaa 100€, että saa sen takaisin. Lukekaa alla oleva teksti, siinä on ehkä hieman paremmin selitetty ja puolustettu kissojen oikeuksia. Itse olen nyt vain liian ärsyyntynyt ja hämmentynyt koko tilanteesta.
Nyt meni totaalisesti järki eläinsuojelijoihin ja löytöeläintaloihin.
Voiko tää enää olla tottakaan?!Sen viimesen 25 vuotta minkä minä
muistan, on porukoilla aina ollu elukoita, mukaan lukien kissoja ja
kissanpentuja. Niin tänäkii kesänä, viisi pientä kissanpentua. Mun
mielestä ne saa elää ihan normaalia kissan elämää,
olla ulkona tai sisällä oman mielensä mukaan. Maalla kun ovat, niin mun
mielestä se on ihan ok? Lähin naapuri puolen kilometrin päässä ja loput
kauempana, lähimpään kauppaankin vajaa 30km niin ei luulis ketään
häiritsevän?Normaali heinäkuinen ilta pari viikkoa sitten ja kissat oli
menossa yöks ulos. Pihasta löytyy aittoja, liitereitä ja latoja suojaks
sekä hevostallina toimivalla vanhalla navetalla niillä on ruokaa ja
vettä. Samoin kun sisälläkin! Seuraavana aamuna kissoja ei näkynytkään
missään. Ei vielä illallakaan. Harmi oli suuri kun niille kaikille, jo
lähes luovutusikäsille pennuille oli uudet kodit katottuna. Ehkä kettu
vei, niitähän maalla riittää...
sia alko kuitenkii selviämään
muutaman päivän päästä. Niin, Mikkelin kaupunkilehdestä, löytöeläintalon
kuulumisista. Kiitos jonkun ohikulkeneen mökkiläisen, oli kissat
toimitettu löytöeläintalolle. Jo heti seuraavana päivänä kun ne oli
kotoo lähteny. Ei tullu mieleen kysellä läheisistä taloista, että
kenenhän ne mahtaa olla. Ei varmasti ois ollu vaikee homma siellä
korvessa! Voisin lyödä pääni pantiks, et joka ainoa kyläläinen ois
tienny kenen kissat on kyseessä. Niitä kun on ollu porukoilla ainakin
sen viimesen 25 vuotta...Sittenpä alkoi soittelurumba kissojen perään,
vastapuolena löytöeläintalon "kissavastaava". Sen ihmisen mukaan kissat
oli löydettäessä todella huonokuntoisia, niitä ei muka ollu hoidettu.
Nälkäsiä, janosia ja kuulema matosiakin. He hoitaa kissat nyt jatkossa,
takasin niitä ei saa ennen kun on kuntoon hoidettu. Sittenkin hinta on
100e/kissa. Aika reilua! Ja jatkoahan seuraa... Kissoja ei saadakaan
takasin, ei edes rahalla. Miksikö? Siksi, kun ne meillä pääsee ulos.
Kyseisen kissavastaavan mielestä kissojen paikka ei ole ulkona.
Kissaahan ei kuulema saa päästää ulos, kai tiesitte? Koskapa meillä on
niin välinpitämätön asenne kissoja kohtaan, niin käskivät tuoda emonkin
heille ja leikattavaksi. Niin, emohan on vielä maalla. Lähes
luovutusikästen kissanpentujen emo... Onko oikein pitää pennut erossa
emostaan?
Kssavastaava kerto, että pennut löytävät heidän
kauttaan hyvän kodin. Kissojen ottajat haastatellaan ja valitaan
sopivimmat ottajat. Ihan kiva, kuulostaa ihan adoptiolapsen
hakuprosessilta. Koska kissoille oli ottajat meijä kautta, niin käskipä
kyseisten ottajien soitella suoraan heille ja osallistua tähän
"hakuprosessiin". Hinta sen 100e. Ilman leikkaustakin mahdollista saada,
mutta heille on toimitettava todistus leikkauksesta, niin hyvittäävät
hinnasta. Eräs nainen kissoista soittikin. Sai puhelimen päähän mukavan
ihmisen, joka oli todennut ettei kissat olleetkaan löydettäessä niin
huonokuntoisia kun oli annettu ymmärtää. Ja heti tulleetkin ihmisen luo.
Ei siis arkoja, vaan paljon käsiteltyjä pentuja! Näillä ihmisillä oli
juttu luistanut ja ainakin kissojen ottajalle jäänyt positiivinen mieli.
Menee hetki ja puhelin soi... Kissavastaava soittaa! Miksi? Koska
kissojen ottaja oli toisen naisen kanssa rupatellessaan maininnut, että
kyllähän kissojen olisi saatava maalla olla ulkonakin ja päästä
seikkailemaan. Se oli kissavastaavalle liikaa. Kissathan ei kuulu ulos!!
Nyt kissavastaava jäi pohtimaan onko soittanut nainen oikea ihminen
ottamaan kissoja.En voi käsittää tätä tilannetta! Mun järkeen ei mahdu,
et kissat kuuluu pelkästään sisälle. Ei varsinkaan missään maaseudun
rauhassa, 30km päässä taajama-alueelta. Kaupunkialueet on oma lukunsa,
ei siellä saa ja voikaan kissat liikkua vapaasti, mutta narussa
kuitenkin. Onko kellään muulla kokemuksia löytöeläintaloista tai
eläinsuojeluyhdistyksistä? Onko touhu AINA tällästä?! Nakkasin tän
päivityksen julkiseks, niin saa halukkaat jakaakin... Ois todella mukava
kuulla aiheesta muualtakin päin!
Sanottakoon nyt vielä, että omat kissamme ovat juurikin maalta, jossa ne saivat vaeltaa täysin vapaasti. Eivätkä koskaan olleet pitkiä aikoja maailmalla. Ne tulivat kotiin syömään, juomaan ja nukkumaan, joten ainakaan ne eivät joutuneet heitteille.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti