Marina - Carlos Ruiz Zafón

(lähde)

En oikein tiennyt mitä odottaa, kun tämän kirjan valitsin. Takakannessa sanotaan, että se on kuin Tuulen varjon nuorena nukkunut isosisko, josta ajattelee sen olevan jatkoa Tuulen varjolle. Sitä se ei kuitenkaan ole, kertaakaan ei edes mainita Unohdettujen kirjojen hautausmaata. Zafón kuitenkin kertoo tämänkin tarinan kiehtovaan tyyliin, jossa toistuu seikkailu, mysteerit ja Barcelona. Kun pääsee yli ajatuksesta, että tämä todella on irrallinen kertomus, vie se todella mukaansa aikaan, joka on jossain menneen ja nykyisen välissä.


Marina sanoi minulle kerran, että muistaisimme vain sen, mitä ei koskaan tapahtunut.

Eräänä päivänä Óscar Drai livahtaa sisäoppilaitoksesta vaeltamaan Barcelonan autioille kaduille. Hänen jalkansa kuljettavat hänet ränsistyneiden, hylättyjen, romahtamistaan odottavien kartanoiden välisille kujille. Óscar uskaltautuu kurkistamaan erään aidan sisäpuolelle.

Tuossa pahaenteisessä kartanossa asuu nuori Marina erakkoisänsä kanssa. Äiti on kuollut - tietenkin. Menneisyys ja synkät salaisuudet pitävät heitä vankeina tuossa ajan kaltoinkohdelleessa talossa, joka joskus on ollut näynnä iloa. 

Marinan ja Óscarin välille kehittyy erityinen ystävyys. Eräänä päivänä he lähtevät seuraamaan salaperäistä mustiin pukeutunutta naista, joka on kuin menneisyydestä eksynyt. Ennen kuin he ehtivät kunnolla tajuamaankaan he ovat keskellä kammottavien mysteerien, vakavien sairauksien, hulluuden ja jopa kuoleman pyörrettä. Miten mahtaa nuorten käydä?   

''Se on se nuoruuden polte. Ette uskokaan, miten kadehdin sitä. Nuoruus on oikukas morsian. Emme osaa ymmärtää emmekä arvostaa sitä ennen kuin se karkaa toisen matkaan eikä palaa enää koskaan... Oih! No niin, mistähän tuokin tuli.''

Lue myös: Tuulen varjo
          Enkelipeli
          Taivasten vanki 
          Marina 

-Miia

Wanhojen bileisiin

Koska eihän nyt enää illalla jaksa pitää runsashelmaista prinsessamekkoa, niin päälle vaihdetaan jotain hieman kevyempää ja helpompaa, mutta tyylikästä. 

Joten pääsin tekemään ensimmäisenä kunnon asiakastyönä serkulle mekon wanhojen jatkoille. Malli tuli serkulta, joten siihen ei minun tarvinnut puuttua. Kerroin vain, millaisista kankaista kannattaisi tehdä. 

Paperilla niin kovin yksinkertaiselta vaikuttava suunnitelma ei sitten kuitenkaan ollut niin yksinkertainen. Yläosan pitsi piti olla aluksi jotain muuta läpinäkyvää kangasta, vaikka sifonkia. Mutta koska eihän siitä mustasta sifongista mitään läpi näkynyt, kun sattui olemaan vain paksumpaa laatua. 
   Hankalinta oli kuitenkin kaavoittaa tuo selän pitsi. Kokeilussa tein sen sifongista, eikä lopputulos ollut kovin edustava, saati ammattiylpeydelle sopiva. Aikani sitä pohdin turhautumisen kera, kunnes vain uutta yritystä kehiin. Pitsi toimii tässä kyllä paljon paremmin, sillä se on kovempaa ja pysyy muodossansa, toisin kuin sifonki, joka on melko lörö-kangasta. Vielä nuo vinonauhat reunoissa varmasti lisää ryhdikkyyttä. 

Mutta hienohan siitä tuli, ja ennenkaikkea asiakas oli erittäin tyytyväinen. Taisi sanoakkin, että hänellä on nyt kyllä kaikista hienoin mekko. Siitä en tiedä, mutta ei ainakaan kenelläkään muulla ole samanlaista. 

-Miia

ps. pitäisi varmaan perustaa oma yhden naisen mekkotehdas yläkertaan, ja alkaa näitä kolttuja myymään. Muutaman kerran olen tämän idean kuullut muidenkin suusta, mutta mahtaisiko olla millään tasolla edes järkevää?  

Palmikko pipo

Pipo piti saada. Sellaisen sitten tein. Lanka löytyi kätköistä, enkä ohjettakaan jaksanut mistään tarkemmin etsimään. Vyötteen takaa katsoin aloitussilmukoiden määrän. Tästä syystä oma ohjeeni on ehkä hieman sekava, erityisesti kavennusten kohdalta, mutta yritän kertoa mahdollisimman selkeästi, juuri sellaisena kuin sen itse tein. Toivottavasti ymmärrätte. Tietenkin kavennukset voi tehdä niin kuin ne itse parhaaksi näkee. Itse koin, että näin tehtynä kavennukset saa tehtyä parhaiten.

Lanka: Novita Isoveli luonnonvalkoinen 
Puikot: 6 sukkapuikot

Ohje: Luo 80 s ja jaa ne tasan neljälle puikolle. Neulo *1 kiertäen oikein, 1n* resoria 4 cm. Lisää seuraavalla kerroksella 1 s jokaisen puikon alussa. Mallikerta on kerran puikolla.
  
Parittomat kerrokset: 4n, 9o, 4n, 4o
2.krs: 4n, ota 3 s apupuikolle työn eteen, neulo 3o, sitten apupuikon s:t, 3o, 4n, 2 x 2 ristiin o oikealle (neulo vasemmalta puikolta toinen s oikein, sitten ensimmäinen, pudota molemmat samaan aikaan, toista)
4.krs: 4n, 9o, 4n, 2 x 2 ristiin o oikealle
6.krs: 4n, 3o, ota 3 s apupuikolle työn taakse, 3o, apupuikon silmukat, 4n, 2 x 2 ristiin oikealle.

Toista palmikkoa 4 kertaa ja aloita kavennukset. Kavennusten aikana palmikko ja ristimiset neulotaan normaalisti niin kauan kuin se on mahdollista. Kavenna joka 2.krs nurjien kohtien 2 ensimmäistä n yhteen. Toista kavennukset, kunnes nurjat loppuu, jonka jälkeen työssä on 52 s.

Tehdään kavennukset edelleen samoissa kohdissa, mutta nyt joka kerros ja ylivetokavennuksena (nosta ensimmäinen s neulomatta, neulo 1 o, pudota nostettu neulotun yli), kunnes ristityt loppuu. Nyt kavennukset voidaan tehdä enään vain puikon alussa.

Kavennetaan loput 2o yhteen ylivetona (nosta 1 s neulomatta, 2o yhteen, pudota nostettu neulotun yli).

Kun työssä on 12 s katkaise lanka ja päättele hyvin. 

Tupsun halkaisija on 9 cm. 

Matto (osa 1)

Vaikka tämä on kyllä neljäs matto, jonka nyt olen tehnyt, niin esitellään se ensimmäisenä. Ensimmäiset 3 on vielä kuvaamatta, eivätkä ole edes käyttöön vielä päässeet. Tämänkin kuvasin vasta hetkeä ennen uuteen kotiin luovuttamista. 

Eli meillä on nykyään kangaspuut yläkerrassa. Tuossa melko kapeassa kolossa (,johon piti tulla minun ompelukoneet).

Mutta hyvinhän se siihen sopii, ja mattoa tulee.

Leveyttä noin 80 cm ja pituutta sellaiset pari metriä. 

Mustavalkoista ja hieman vaaleaa sinistä. Musta kude, joka kulkee koko matkan, sisältää hieman kultaa.

-Miia