Eragonin tarinan huikea päätös! Kuinka käy taistelussa Valtakuntaa vastaan? Saadaanko Galbatorix kukistettua? Mikä on tämä Sielujen Holvi, josta Eragon kuuli matkansa alussa ihmiskissa Solembumilta? Mitä sieltä voisikaan löytyä ja ennen kaikkea onko matka
Doru Araeban saarelle riskin arvoinen? Uusia mahdollisuuksia ei ole tarjolla, eikä takaisin ole paluuta.
''Galbatorix on mielipuoli ja sen tähden arvaamaton, mutta hänen järjenjuoksussaan on myös sellaisia aukkoja, joita tavallisella ihmisellä ei olisi. Jos saat ne selville, Eragon, niin ehkä sinä onnistut voittamaan hänet yhdessä Saphiran kanssa.''
Tämä oli kyllä hyvin kirjoitettu, vaikkakin pakko tunnustaa, että meinasi alkaa puuduttamaan jatkuva sotiminen. Olihan siinä toki paljon muutakin ja taisteluissakin tapahtui paljon, eikä jännitystä puuttunut.
En aijo nyt paljoa paljastaa juonta, sillä onhan tämä sarjan viimeinen osa, tulkoon se luetuksi, jotta voitte itse arvioida. Sanon kuitenkin, että loppuratkaisu on kovin odottamaton ja haikea. Fiilis on haikean pysyvä, paluuta entiseen ei ole, eikä kaikki päätökset ole helpoimmasta päästä. Asiat on kuitenkin järkevintä tehdä juuri näin, vaikka se olisikin vaikeata ja ehkä jopa epämiellyttävää. Tavallaan kirja loppuu niin, että jatkoa voisi kuvitella olevan tulossa, mutta se olisi kuitenkin aivan eri tarina, eikä välttämättä sopisi enään tämän sarjan jatkoksi. Joten kyllä näin on hyvä.
''Niin se on aina. Mielen hirviöt ovat paljon pahempia kuin todelliset. Pelko, epäilys ja viha ovat halvaannuttaneet paljon, paljon useampia kuin pedot koskaan.''
''Kuten myös rakkaus'', huomautti Eragon.
Koko sarja: Eragon
PerillinenDoru Araeban saarelle riskin arvoinen? Uusia mahdollisuuksia ei ole tarjolla, eikä takaisin ole paluuta.
''Galbatorix on mielipuoli ja sen tähden arvaamaton, mutta hänen järjenjuoksussaan on myös sellaisia aukkoja, joita tavallisella ihmisellä ei olisi. Jos saat ne selville, Eragon, niin ehkä sinä onnistut voittamaan hänet yhdessä Saphiran kanssa.''
Tämä oli kyllä hyvin kirjoitettu, vaikkakin pakko tunnustaa, että meinasi alkaa puuduttamaan jatkuva sotiminen. Olihan siinä toki paljon muutakin ja taisteluissakin tapahtui paljon, eikä jännitystä puuttunut.
En aijo nyt paljoa paljastaa juonta, sillä onhan tämä sarjan viimeinen osa, tulkoon se luetuksi, jotta voitte itse arvioida. Sanon kuitenkin, että loppuratkaisu on kovin odottamaton ja haikea. Fiilis on haikean pysyvä, paluuta entiseen ei ole, eikä kaikki päätökset ole helpoimmasta päästä. Asiat on kuitenkin järkevintä tehdä juuri näin, vaikka se olisikin vaikeata ja ehkä jopa epämiellyttävää. Tavallaan kirja loppuu niin, että jatkoa voisi kuvitella olevan tulossa, mutta se olisi kuitenkin aivan eri tarina, eikä välttämättä sopisi enään tämän sarjan jatkoksi. Joten kyllä näin on hyvä.
''Niin se on aina. Mielen hirviöt ovat paljon pahempia kuin todelliset. Pelko, epäilys ja viha ovat halvaannuttaneet paljon, paljon useampia kuin pedot koskaan.''
''Kuten myös rakkaus'', huomautti Eragon.
Koko sarja: Eragon
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti