Oltiin äitin kanssa perjantaina 7.11. katsomassa Ulla Tapanista Silkkisalissa. Aivan mahtavaa!
Ulla saapuu lavalle kuin olohuoneeseensa, ja ottaa kontaktin heti yleisöön - ainakin heti toisella tulemisella - ja haluaa jutella. On kuin olisi tullut oman mummon luokse kuuntelemaan kuulumisia ja ajatuksia nykymaailman menosta. On asiaa vanhenemisesta, ilmastonmuutoksesta ja ihan mistä vain ajankohtaisesta. Aiheet soljuvat hyvin eteenpäin, eikä siirtymiä välttämättä edes huomaa.
Vaikka aiheet ovat todella ajankohtaisia ja jopa vakavia, saa niistä silti kunnolla hauskuutta irti oikeanlaisella ilmaisulla ja huvittavine välikommentteineen. Pienenä esimerkkinä mainittakoon kuinka buranan mahdollisten haittavaikutusten lukeminen voi olla. Ensin aloitetaan hyvin asiallisesti ja rauhallisesti, mistä tahti ja hämmennyt kasvaa. Lopulta sanoista tuskin saa selvää ja lista vain jatkuu ja jatkuu. Juuri kun luullaan tekstin loppuneen tuleekin vielä lista niistä oireista, joiden ilmetessä mentävä heti lääkäriin.
Myös inspiraatiota ja apuja sai seuraavaan Sisaren projektiin, jossa tarkoituksena olisi kertoa vanhusten elämästä. Ulla kertoikin meille kuinka voi kotona helposti kokeilla miltä tuntuu vanheta. Mitä se oikeasti on kun ei näe, ei kuule, liikkuminen ja vähän kaikki muukin vaikeaa. Näiden ajatusten avulla ehkä onnistumme paremmin näyttelemään vanhoja ja raihnaisia.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti