Aika taistelun & tähtivalon - Laini Taylor

(http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513174576)

Minun piti lainata jotain ihan muuta, mutta kun menin kirjastoon, tämä kirja komeili siinä hyllyn päällä, enkä voinut olla lainaamatta sitä, sillä ensimmäinen os luettu kesäkuussa. Plussana sitä kirjaa, jota olin etsimässä, ei ollutkaan hyllyssä. Eli lainasin tämän, ja vasta sitten aloin miettimään, mitä edellisessä osassa oli tapahtunut. Ei paljoa mitään muistanut. Kuinka laho pää voi olla?

No, jokatapauksessa tajusin kyllä mitä tapahtui, ja kaikki viittaukset menneeseen ymmärsin ja muistin, mistä oli kyse. Eli ilmeisesti muistin kaiken, mitä pitikin.

Tässä kirjassa sota on näen näisesti loppunut. Mutta ei se ole. Molemmat kansat järjestävät edelleen hyökkäyksiä toistensa kimppuun. Nyt sotaa ei käydä avoimesti taistelukentillä, niin että viattomat siviilit saavat elää elämäänsä. Nyt serafit hyökkäävät suojaamattomiin kyliin, tappavat kaikki ja polttavat kaiken.
   Karou on ryhtynyt henkiinherättäjäksi. Hän luo yhä kauheampia ja voimakkaampia kimeerejä, jotta heidän sotapäällikkönsä voisi järjestä sotaretkiä. Karou tekee mitä tekee, mutta millä hinnalla. Mitä hyötyä tästä kaikesta on? Mihin katosi Karoun ja Akivan haave paremmasta maailmasta ilman sotaa, niin että kaikki voisivat elää rauhassa? Se kaikki on kaukana, eikä koskaan ehkä tule olemaan totta.

Akiva kuitenkin on valmis tekemään kaikkensa, jotta yhteisestä unelmasta voisi joskus tulla totta. Hän jopa vaarantaa oman henkensä todistaaksen sen ja auttaakseen Karouta. Hän turvautuu äärimmäisiin tekoihin, joita edes hän itse ei pysty täysin ymmärtämään. Hän on valmis tappamaan, vaikka se voikin pahentaa asiaa. Vaikka se johtaa toisten kuolemaan.

Tämä kirja oli jotenkin paljon synkempi, sodan ja kieroilun täyttämä. Välillä se yrittää luoda illuusion paremmasta tulevaisuudesta, joka olisi vain pienen matkan päässä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tule. Ei ainakaan tämän kirjan aikana. Ehkä viimeiseltä voidaan odottaa onnellista loppua. Ainakin tämä päättyi sen kaltaisiin tunnelmiin.

Lukunäyte:

 

 

''Mietin vain, mitä vuorten takana mahtaa olla'', Hazael sanoi.

   ''Ehkä siellä on vain tämän puolen peilikuva, ja sikäläiset serafit ovat ajaneet kimeerit tunneleihin. He tapaavat toisensa keskellä pimeässä ja huomaavat, että koko maailmassa ei ole yhtään turvallista paikkaa eikä mitään onnellista loppua.''

   Hazael vastasi liian pirteästi: ''Tai vuorten takana ei ole serafeja, ja onnellinen loppu on mahdollinen. Ilman meitä.''

   Liraz pyörähti äkisti ympäri. Hänen merkillinen poissaoleva äänensävynsä muuttui tiukaksi. ''Ette siis halua olla enää osa meitä, vai mitä?'' Liraz katsoi vuoroin Akivaa, vuoroin Hazaelia. ''Luuletteko, etten huomaa sitä?''

   Hazael mutristi huuliaan, katsoi Akivaan. ''Haluan edelleenkin kuulua meihin'', hän sanoi.

   ''Samat sanat'', Akiva sanoi. ''Aina.'' --- ''Mutta haluan, että meistä tulee parempia''

 

Koko sarja: Karou, savun tytär
            Aika taistelun ja tähtivalon
            Dreams of Gods and Monsters

-Miia

Terveisiä koulusta!

Mä en kestä! Täällä me katsotaan netistä Sami Hedberin sketsejä! Menee nää viimeset viikot näinki ku ei oo paljoo muuta tekemistä. Näytöt tehty, lopputyö esittämistä vailla valmis, ja yks portfolio kaipaa vähän hiomista. Kyllä tää tästä alkaa valmistumaan.  

 

-Miia

Kuuluuko?

Hetkeen en ole keksinyt mitään kertomisen arvoista, mutta nyt tuntuu, että voisi ollakkin jotain sanottavaa. Ei mitään suurta, ei pitkää postausta, mutta jotain nyt kuitenkin.

Aloitetaan järjestyksessä, eli torstaina 23.päivä kävin kampaajalla päivittämässä hiuksiani hieman pirteämmiksi. Sanoin vanhalle värille hei hei ja pyysin tilalle kirkasta kuparia. Ja sellaista sain. Ja vielä leikkaus päälle. Nololla ei edes ollut tarpeeksi rahaa mukana, niin jäin kampaamolle velkaa 13.10€. Aika hirvee tunne, mutta hiukset on nyt kivat.

Lauantaina sitten aamusta aikaisin piti herätä, että pääsi kampaajalle laittamaan hiukset nätisti juhlia varten. Eräs sukulaisista täytti 85-vuotta! Juhlat pidettiin Oitin työväentalolla, ja pääsin käyttämään edellisenä päivänä valmistunutta mekkoa. Tässä paras kuva siitä. Parempia luvassa koko mekosta joskus pian. Toivottavasti.

Tälläiset kivat kengät ostin H&M:ltä. Äidin reaktio kenkien korkeudesta oli melko huvittava.

Ainakin ihmiset juhlissa huomasi minun hiukset. Mekosta en maininnut mitään, muuta kuin mummille.

Eilen pidettiin impro treenit huikean kolmen ihmisen voimin. Kuinka kehittävää? Siinä ei paljoa treenailla, kun ei ole ketään yleisönä. Joten emme edes yrittäneet mitään kohtauksia tehdä vaan päädyimme heittelemään peilisalilta löytynyttä palloa ja samalla puhuimme ryhmän tulevaisuudesta. Päätimme, että koska ryhmässä on kovin vähän oikeasti aktiivisia jäseniä - lähes kaikki treenit olleet eilisen kaltaisia - rekrytoida uusia ihmisiä. Kukaan ei oikein enään keksi mahdollisia jäseniä omista ystävistä, joten ajattelimme antaa myös kokemattomille mahdollisuuden päästä mukaan teatterin ja nimenomaan improvisaation maailmaan. Järjestämme avoimet treeni 16. päivä, jolloin mahdollisesti kiinnostuneet ihmiset voivat saapua paikalle katsomaan, mistä oikeastaan olisi kyse. Toivottavasti silloin meitä olisi enemmän paikalla! 

Improryhmä, Teatteri Sisar

Improvisoidaan ilmeillä, ihmetellään innolla.
Olemme joukko nuoria aikuisia, jotka haluavat ilmaista itseään. Tavoitteenamme on vuoden 2014 aikana aloittaa keikkailu improvisaation puitteissa. Tällä hetkellä ryhmä harjoittelee pääasiallisesti viikonloppuisin Jokelassa.
Haemme nyt uusia jäseniä hullun hauskaan ryhmäämme.
Jos olet 16-30 vuotias ja teatterin tekemisestä kiinnostunut, niin tule katsomaan harjoituksia 16.2.2014 klo 16.00 Jokelan koulukeskuksen peilisalille (Jyväkuja 13 05400 Jokela) olisiko tämä sinun tilaisuutesi loistaa!

Koulua on jäljellä vielä kolme viikkoa, sitten heti hiihtoloman jälkeen lähdetään työssäoppimaan kolmeksi kuukaudeksi. Sitten on vielä muutama päivä koulua ja 28.5. saamme viimein pätevyys todistukset. Ainakin toivoa sopii. Vielä olisi vähän tehtävää koulussa. Lopputyö on jo melkein valmis. Vielä pitää vähän miettiä portfoliota eli tarkistaa sieltä kirjoitusvirheet ja kummalliset sanajärjestykset. Sitten se pitäisi vielä esittää. Pelottavaa, vaikka olenkin näytellyt jo pienen ikuisuuden. 

   Sitten vielä tehtävä portfolio tuolle mustalle muotoillulle mekolle ja muotoilun näytöstä pitäisi saada arvio. Sen tein tänään, eikä kyllä oikein onnistunut, vaikka olinkin harjoitellut. Ärsyttää, kun ei vain osaa kun pitäisi. 

Ja ja ja.. Viikonloppuna pääsen jälleen teatteriin! Mennään äitin ja sen työkavereiden kanssa tällä kertaa katsomaan Ovista ja ikkunoista kansallisteatterille. Sitä odotellessa, ja toivoessa että mahtuisin mukaan sitten joskus kun he menevät katsomaan Niko Kivelää. 

-Miia 

Sukkasillaan

Muutamia viimeaikoina valmistuneita tai uudelleen sijoitettuja sukkia.

Nämä tein jo joskus vuonna 2012 kaverille lahjaksi, mutta upsista unohdin aina antaa ne eteenpäin, joten ne jäi kaapin perälle, kunnes nyt alkuvuodesta päätin antaa ne toiselle frendille onnittelu lahjaksi pienen ihmisen johdosta. Tein myös pienelle sukat, mutta niitä en ehtinyt kuvaamaan ennen antamista.

Myös sedälle pääsin tekemään sukat. Ensimmäiset miesten sukat. Lanka Novitan talitintti ja jotain 7 veikan harmaita ja valkoinen

 

Myös serkku pyysi tekemään itselleen sukat. Päätin sitten antaa kirjoneuleelle vielä yhden mahdollisuuden, ennen kuin kiellän sen kokonaan sukista. Tämä ohje suuresta käsityölehdestä. Kärkeen tein vielä sahalaitakuvion, jotta sukasta tuli riittävän pitkä. Ja hyvät tuli! Onneksi. Nämä saan annettua aikaisintaan tämän viikon lopulla, kunhan serkku tulee takaisin suomeen.

Ai Ai! Päätin sitten osallistua rokotetutkimukseen aivokalvontulehdusta vastaan. Tänään oli ensimmäinen kerta. Mitä kidutusta! Aluksi ei sattunut juuri yhtään, meinasin, että pääsen helpolla, mutta ketut. En tainnut saada vielä sitä lume rokotetta. Nyt kotona pari tuntia oltua, käsi tekee kuolemaa. Mun haba ihan jumissa ja mukava mustelma veren otto kohdassa. Vielä kaksi kertaa pitäisi käydä antamassa verta ja ottamassa pistoksia. Eiköhän tästä selvitä, kun saahan tästä rahaakin. Heh. 

-Miia

Kolmas

Mummi ja vaari täyttivät joulukuussa 75-vuotta, joten päätimme suvun kanssa viedä heidät teatteriin. Esitykseksi valikoitui Lahden kaupunginteatterin Kolmas. Olin lukenut netistä jo lyhyen kuvauksen, jonka perusteella osasin odottaa jotain melko taiteellista ja kauniisti kerrottua. Kuitenkin kun mentiin katsomaan, en enään muistanut mitä olin lukenut ja jotenkin esitys jäi auki. Kaikki oikeastaan sanoivat, että eivät tajunneet juonta ollenkaan ja olihan se aika hajanainen. Mutta kyllä minä siitä pidin.  Mutta en oikein osaa kuvailla sitä.

 (http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/76/Kolmas)

Näin sanotaan teatterin sivuilla:

Kolmas on lämmin ja teräväreunainen draama muistin, rakkauden, järjen ja kontrollin menettämisestä.

Kolmas on on kertomus rakkauden eri kerroksista elämän virrassa ja uuden suunnan löytämisestä.

Kolmas on se, joka on läsnä, kun kaksi ihmistä kohtaavat toisensa rakkaudellisesti.

Kolme paria elämän eri vaiheissa suomalaisessa kerrostalossa.
Kyllikki ja Sakari elävät eläkepäiviänsä tiiviisti yhdessä, muistisairauden varjostamana.
Keski-ikäiset Oskari ja Katariina ovat hyvää vauhtia kadottamassa toisensa työn ja tehokkuuden maininkeihin.
Lauri jahtaa lapsuudenmuistoa ja on menettää mielenterveytensä.
Veeran ammattina on kuunnella yksin kaikkia muita, paitsi itseään.

Pidin todella paljon kaikkien näyttelijöiden työskentelystä. Se oli uskottavaa, koskettavaa se oli rohkeaa. Varsinkin laulukohtaus aiheutti kylmät väreet, niin kaunista ja samalla mahtipontista se oli. Kuinka kaikki äänet toimivat kauniisti yhteen.

OHJAUS Heidi Räsänen
LAVASTUS JA PUVUT Pekka Korpiniitty
VALOSUUNNITTELU Jouni Nykopp
ÄÄNISUUNNITTELU JA MUSIIKKI Tatu Virtamo
"KOLMAS-TANGO" LAULUN SOVITUS Eeppi Ursin

ROOLEISSA
Tapio Aarre-Ahtio, Minna Aro (vier.), Kaisa Leppänen, Teemu Palosaari, Aki Raiskio ja Anna Vihanto

LIPUT
peruslippu 27 € / eläkeläiset 24 € / opiskelijat, työttömät 18 € www.lippu.fi LIPUT alk. 16,50 €


Esityksen kesto 2h 20 min, sis. väliajan.

Esityksen jälkeen menimme syömään läheiseen Harald ravintolaan viikinkien tyyliin. Oli kuin olisi palannut ajassa taaksepäin aina 1000-luvulle asti. Paikka oli sisustettu teeman mukaisesti, taustalla soi viikinki -henkinen musiikki ja astiat oli valmistettu savesta. Ruokana oli rillaista riistaa linnuista poroon. Ja kuinka oli hyvää! Itse aloin ehkä hieman arastelemaan riistaa joten söin Valkyyroiden vuohenjuustobroileria kera vadelmakastin ja kirsikkahillokkeen sekä juureksien. Täydellinen päätös suvun keskeiselle sivistymis päivälle. 

-Miia 

Tyttö joka muuttui lasiksi - Ali Shaw

(http://ankkalampinen.blogspot.fi/2012_02_01_archive.html)

Kirja on väritetty kauttaaltaan harmaan ja sinisen eri sävyin. Jostain hetkittäin pilkahtaa pieni väriläiskä, joka tuntuu samalla väärältä ja piristänä toivona paremmasta, onnellisesta huomisesta. Saari, jonne tarina sijoittuu, tuntuu kylpevän yksinäisessä alakulossaan. Kaikki ovat jotenkin rikki. Ihmiset elävät heidän omaa elämäänsä, kuten joka päivä ennen sitä. Ilman muutoksia, ilman kunnianhimoa, koska niin on aina ollut. He ovat osa yhtä elotonta, sumun kätkemää saarta.

Valokuvaaja Midas Crook törmää metsässä nuoreen tyttöön, joka kävelee onnahdellen jalassaan ylisuuret saappaat. Heidän ystävyytensä lähtee haparoiden liikkeelle, sillä Midas on auttamattoman ujo, eikä ole oikein tottunut muiden ihmisten seuraan. Ida taas pelkää, että hänen outo sairautensa paljastuu. 
   Hiljalleen kehittyvä hauras ystävyys uhkaa särkyä, kun Midas saa tietää, mikä Idan jalkoja vaivaa. Idan jalat ovat muutumassa läpikuultavaksi lasiksi. Lasin läpi näkyy vielä ohuet jalkapöydän luut, jotka hiljalleen muuttuvat osaksi lasia. Yhdessä he yrittävät löytää parannuskeinoa outoon sairauteen. Lasittumisen syytä ei kuitenkaan tunneta, eikä sitä pystytä parantamaan. On vain heikko lupaus siitä, että lasittuminen voitaisiin estää. Pysäyttää lasin leviäminen elintärkeisiin elimiin. 

Tyttö joka muuttui lasiksi on koskettava satu toivosta ja rakkaudesta. Todellisuus ja fantasia kietoutuvat toisiinsa huikealla tavalla. Siitä syntyy tarina, jonka ei haluaisi päättyvän ihan vielä. 

Itse rakastuin kirjan henkilöihin, kuinka siinä onnistuttiin luomaan tietynlainen kaihoisa tunnelma. Ehkä se johtuu itse saaresta, jolla aika on kuin pysähdyksissä. Ympäristö on kuvattu todella uskottavasti, ja onkin helppo kuvitella itsensä seisomaan Midaksen ja Idan viereen tuuliselle kalliolle meren tyrskytessä alapuolella. Tai Henryn kanssa kylmällä suolla.
   Se ei vain keskittynyt Midaksen ja Idan suhteeseen, vaan painautui syvemmälle menneeseen. Tapahtumat herättävät muistoja, joiden luultiin jo hautautuneen. Vanhoja muistoja työntyy ylös mielen perukoilta antaen selityksiä henkilöiden luonteesta. Miksi Midas on niin sulkeutunut? Miksi hän tiskaa silmät kiinni?

Lukunäyte:

He ajoivat rämeteitä, joita sameavetiset lätäköt katkoivat. Auto töyssähteli puunjuurien repimällä öljysoralla ja sai heidät heittelehtimään holtittomasti istuimillaan. Jossain kohtaa suota Ida kuvitteli näkevänsä ihmisen, joka seisoi pitkä takki leukaan asti napitettuna, mutta takki oli samaa väriä kuin korkea heinä, käsivarret vain ruokojen liikahtelua. He ajoivat eteenpäin. Runsas lumentulo ja sateet, jotka olivat jatkuneet koko menneen syksyn, olivat saaneet alavan maan tulvimaan niillä paikoin, missä räme vaihtui metsäksi. Puut kohosivat vedestä kuin merihirviöiden lonkerot peitteenään lehtien suomut; samoja lehtiä ajelehti tulvavedessä ja lojui täplinä jäisillä mutakentillä, joiden sisuksiin osmankäämit olivat jääneet vangeiksi. Jää kiillotti kannot ja uurteisen kaarnan kohoumat.

-Miia