Perjantaina lähti bussi Jokelasta kohti Tamperetta ja Silja terminaalia. Illalla laiva lähti maarianhaminan kautta Ruotsiin. Laivalla oli kaikenlaisia teatteri esityksiä ja työpajoja. Baari ja uudet tuttavuudet olivat kuitenkin perjantaina paljon mielenkiintoisempia kuin esitykset. Itse taisin ostaa vain muutaman drinkin, ja jätkät tarjos loput.
Tuli kyllä todistettua, että meikäläinen on allerginen limelle. Ikinä ennen siitä ei ole mitään tullut, mutta nyt kun join eka vielä terminaalissa limelonkeron, rintaa alkoi painaa ja toinen poski muuttui tulikuumaksi ja punaiseksi. Vielä siinä vaiheessa en oikein osannut yhdistää sitä limeen. No, pitihän sitä sitten juoda vielä jokin limeä sisältävä drinkki, kun tarjottiin, niin sama reaktiohan sieltäkin tuli. Ei enään ikinä limeä minulle. Onneksi vaikutus ei kuitenkaan kauaa kestänyt, ja minulle tarjottiin vielä hyvitykseksi toinen drinki.
Lopulta päädyimme klubille tanssimaan. Hetken kuluttua huomasin kaverin kadonneen mystisesti koko klubilta. Oikein hyvä ystävä siinä minulla. Jonkun jätkän matkaan lähti tietenkin. Päätin siis pitää hauskaa ihan keskenäni. Eikä kauaa kun löysin tosi söpön kundin tanssilattialta. Tanssittiin, kunnes ei enää jaksettu, ja mentiin kannelle jäähylle. Juteltiin niitä näitä ja avauduttiin elämästä. Todella hauska mies. Lopulta sitten päädyttiin vähän pussailemaan ja kohta meijän hyttiin kuhertelemaan. Mitään vakavaa ei tapahtunut, kunhan juteltiin, pussailtii ja halittii. Siinä menikin sitten loppu yö.
Aamulla aikaisin tämä kaunis kupla kuitenkin puhkaistiin, kun kaveri tarvitsi apua erään humalaisen kanssa. Lähdimme pelastamaan sitä sitten jostain toisesta päästä laivaa, ja tuotiin se meidän hyttiin. Sitten tämä minun mieheni katosi tielle tuntemattomalle. Sanoi käyvänsä tax free:ssä. Ajattelin meidän vielä näkevän jossain.
Kun lauantaina muutaman tunnin nukkumisen jälkeen nousin ja kävin yksin aamupalalla, toivoin heti vielä löytäväni ihanan mieheni. Koko loppu päivän yritin häntä tavoittaa. Tarkistin jokaisen miehen, kävin jokaisessa baarissa, kaupassa ja missä hän nyt olisikaan voinut olla. Vain hyvin numeroa en tiennyt, joten sieltä oli turha etsiä. Tiesin sen olevan samalla kannella kuin minun, mutta se ei erityisemmin auta niin suuressa laivassa. Puhelinnumeroitakaan ei ollut tullut vaihdettua. Kuinka typerää. En siis koskaan enään löytänyt häntä. Enkä ehkä koskaan tulekaan löytämään. Sydämmeni sai ison isku, kun oli antanut itsensä ihastua ilman varmuutta tulevasta.
Lauantaina kävin toki katsomassa hieman teatteria. Ensimmäinen oli jokin työelämään perustuva komedia, mikä meni hieman yli hienojen sanojen ja syväluotaavien ajatusten johdosta. Siinä kuitenkin sanottiin alussa, että kaikki eläminen on esittämistä. Eikä siinä ole mitään tekopyhää tai epäaitoa. Se on luontaista ihmiselle. Roolisuoritukset oli kuitenkin todella toimivia ja hauskoja. Laiskana en kuitenkaan jaksanut katsoa juttua loppuun vaan lähdin karkuun puoliajalla. Menin nukkumaan vielä hetkeksi.
Myöhemmin käytiin vielä katsomassa seitsemän veljestä, joka oli kyllä aivan mahtava komedia pläjäys. Näyttelijöitä oli vain 4 ja rooleja noin 30. Roolit vaihtuivat lennosta, mikä ei kuitenkaan haitannut meininkiä. Näki kyllä, että näyttelijät olivat täysillä mukana. Varmasti äänihuulet kiittävät, sen huutamisen johdosta.
Takaisin tultiin bussilla, niin että kierrettiin Helsingin kautta, kun ohjaaja piti viedä kotiin. Kaikkien muiden mielestä tosin olisi ollut mukavampaa mennä suoraan jokelaan, niin oltaisiin päästy aikaisemmin kotiin. Ohjaaja olisi voinut ottaa vaikka junan, niin kuin tullessa. Kotona olin joskus klo 12, hyvä että hereillä pysyin sen valvomisen ja ryyppäämisen jäljiltä. Muuten kyllä oikein mahtava reissu.
-Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti