torstai 30. toukokuuta 2013

kankaan marmorointi



Tarkoitus oli tehdä tämä koulun arpajaisiin, mutta toisin kävi. Kassi jäi asuttamaan meikäläisen huonetta. Nyt kerron kuitenkin vain marmoroinnin ohjeen, sillä tänään olen hieman laiska bloggaaja. Toivottavasti saan sen anteeksi. :)

Tarvitset:
  • Valkoista puuvillakangasta marmoroinnille
  • Liisteriä + vettä
  • Laakea astia esimerkiksi syvä uunipelti toimii hyvin
  • Kangasvärejä. Nestemäiset parempia esimerkiksi silkkivärit.
  • Tikkuja
  • Sanomalehteä
  • Silitysrauta + -lauta 
Marmorointi:
  • Suojaa työpiste sanomalehdillä.
  • Valmista paksuhko liisteri pakkauksen ohjeen mukaan.
  • Kaada astian pohjalle 2-3cm liisteriä.
  • Käytä 2-4 väriä.
  • Tiputa väriä pisaroina liisterille.
  • Kuvioi väripintaa vetämällä tikulla. Varovaisesti ihan pinnasta, jottei koko liisteri värjäänny.
  • Laske kangas väripinnalle.
  • Odota 1min.
  • Vedä kangas varovaisesti pois altaan reunaa pitkin, jolloin ylimääräinen liisteri jää altaaseen.
  • Aseta kangas kuivumaan sanomalehden päälle marmorointi ylöspäin.
  • Silitetään molemmilta puolilta niin, että kuvio kiinnittyy kunnolla. Katso tarkemmat kiinnitys ohjeet väripurkista.
  • Yhdellä liisteri seoksella saa 3-5 työtä.
  • Puhdista seos sanomalehden suikaleella ennen seuraavaa työtä.

-Miia
 

Anna hyvän kiertää -haaste

Bongasin juuri haasteen Ellin kotona -blogista ja päätin hetken pohtimisen jälkeen osallistua haasteeseen. Eli kolme ensimmäistä osallistujaa saavat 12 kuukauden kuluessa jotain omin pikku kätösin tekemääni. Ilmoittautuminen käy kommentoimalla tähän postaukseen, osoitteen voi lähettää minulle osoitteeseen sanojensirottaja@gmail.com. Sääntönä on myö se, että näiden kolmen kommentoijan on jatkettava haastetta samalla tavalla omassa blogissaan.

Toivottavasti löytyy innokkaita! :)

-Miia

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

melkoisen tyytyväinen ompelijatar

Elikkäs, mun opintolinja, eli hyvinkään vaatetuspuoli lopetetaan nyt kokonaan hyriasta. Ensivuonna sisään tulevat ykköset ovat viimeiset, jotka valmistuvat. No, tästä alan lopetuksesta seuraa tietenkin kaikenlaista hässäkkää. Ensimmäisenä meiltä lähtee yksi luokka pois, sillä se on mukamas ylimääräinen. Meillä on neljä luokkaa vielä pari päivää. Me tulevat kolmoset joudumme muuttamaan yhteiseen luokkaan, jossa on kaikki erikois koneet. Kuten esimerkiksi brodekone (kirjonta), nahka-, napinläpi- ja tasosaumakone. Se aiheuttaa ehdottomasti eniten päänvaivaa, mutta ehkä siitä selvitään, vaikka helppoa se ei tule olemaan. 
   Luokan menetyksestä kuitenkin aiheutuu seuraavaa: koneita pitää saada pois. Tämä oli sitten se hieno juttu. Kaikista vanhimmat ehjät koneet lähtee poistoihin. Ensisijalla koneiden uusiksi omistajiki ovat kolmoset ja kakkoset. Ykköset syrjäytettiin vielä tässä vaiheessa pois pelistä. Vaikka kyllähän kaikenmaailman opettajat yrittivätkin kiilata meidän edelle. Ei kuule onnistu, sillä rakas opettajani piti puoliamme. Koneiden poisto tapahtui puhtaasti arvalla. Ja arvatkaa mitä. Onnetar oli kerrankin meikäläisen puolella! Aivan mahtavaa. Olin varma, että juurikin minä olisin se yksi, joka jää ilman. Hintaa tälle tuli vain 50€. Vertailukohteena uusi kone maksaa sellaiset 2000€. 
   Vielä kun joku tulisi roudaamaan sen sisään tuolta avolavalta. Sen verran painava aparaatti oli se, että ei ihan äiteen kanssa kahestaa jakseta. Onneksi koululla oli sentään Jugi the enkun ja psykan opettaja auttamassa. Ja oli siellä pari muutakin apulaista. Noh, meijän vahvat miehet tulee kotiin tossa joskus illalla. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, ettei rupea satamaan kun arvokas koneeni on suojaamattomana ulkona. Tuskin tänään sentään rupea satamaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
   Niin ja sitten vielä yksi asia tästä ompelukoneesta. Sellainen laite toimii yleensä voimavirralla, niin pyös meidän koulussa. Omgelma on se, että meillä ei vielä ainakaan ole voimavirtaa. Onneksi on sähkömiehiä suvussa. Serkkupoika on lupautunut alustavasti vetämään meille uudet virrat, jotta koneen asetuksia ei tarvitse muuttaa. Koneeseen on siis mahdollista vaihtaa tavallinen valovirta, jolloin koneen tikkausnopeus hieman hidastuu. Jos tai siis kun serkkuni vetää meille virrat, niin mie joudun - tai saan miten sen nyt ottaa - vaihtamaan serkun auton penkkeihin päälliset. Pelottavaa. Luokkalaiseni vaihtoi juuri poikaystävänsä autoon eikä näyttänyt kovin helpolta, ainakaan niiden asentaminen. Mutta tämä asia varmistuu toivottavasti pian.

Hyvää kesää kaikille! 
-Miia

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Keijun mekko




Koulussa tein tälläsen kivan sifonki mekon, jossa takuulla tuntee itsensä keijukaiseksi. Serkun häät oli eilen 25.5.2013, joten sielä pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa. Kyllä tutut ainaki kiinnitti siihen huomiota, ja kyseli, että olenko itse tehnyt. Kehuja tuli ihan mukavasti. Just sopivasti, en kuitenkaan pidä huomion keskipisteenä olemisesta niin kamalan paljoa. Onhan se näytellessä hyvä tunne.
   Eli päällinen on sifonkia. Yläosan vuori satiinia, niin että kiiltävä puoli on ulospäin, jolloin kiiltää sifongin läpi. Ei tosin näistä kuvista oiken näy. Alaosan vuori ilan vuorikangasta. Pitsi joustavaa pensasruusu -kuviolla. Helma on edestä lyhyempi ja pitenee taakse. Nykyään sellaiset mekot ovat ilmeisesti muodissa. 
   Jaa, mutta mitäs tässä selittämään sen enempää? Häät meni todella mukavasti hyvässä seurassa ja kelikin oli mitä parhain.

-Miia
   

Lähtö

Ei, en minä ole mihinkään löhdössä. Käytii perjantaina katsomassa kaverin kanssa kansallisteatterilla WHS:n Lähtö. Vaikka jouduttiinkin pulittamaan siitä opiskelija hinta 13€, sillä ystäväliput eivät kelvanneet vierailu esitykseen. Ei se sinäänsä paha ollut, vain 7€ enemmän.
   Vuonna 2002 perustettu WHS on suomen kansainvälisesti menestynein visuaalisen teatterin ryhmä. He ovat kiertäneet yli 30 eri maassa.  
   Oli muuten aika mielenkiintoinen kokemus. Hieman reilu tunti täynnä illuusioita. Lavalla nähdään toisistaan vieraantunut pariskunta, joka harhailee unenomaisessa maailmassa, keskellä kuvia ja illuusioita. Arvoituksellisen teoksen tunnelmat vaihtelevat absurdin huumorin ja tragedian välimaastossa. Kun unohtaa katsojana yritykset selvittää kuinka illuusiot toimivat, pystyy esityksestä nauttimaan täydellisesti. Sukeltaa syvälle tunteiden myllerrykseen yhdessä mykän pariskunnan. 
   Ystäväni mielipide esityksestä erosi huomattavasti omastani: hänen mielestään oli äärimmäisen häiritsevää kun juonesta ei saanut mitään irti. Pelkkiä illuusioita toisen perään. En tiedä, kuinka tekijät olivat ajatelleet kokonaisuuden, että oliko siihen piilotettu jokin juoni, jonka ehkä vain tarkkaavaiset kokeneet katsojat voivat hahmottaa. Luulen siinä kuitenkin olleen jokin idea, vaikka se nyt hieman jäi pimentoon.
   Ainakin kokemus oli inspiroiva, jos ei muuta. Sisälläni heräsi jälleen se pieni hullu näyttelijä, joka haluaa itsekkin kokeilla jotain vastaavaa. Todennäköisesti paljon pienemmässä mittakaavassa, mutta kuitenkin. Haluaisin tuoda näyttämölle illuusioita ja niiden kautta erillaisia tunteita kuin vain perinteisellä näyttelemisellä. Haluaisin tehdä jotain sirkuksen kaltaista ja yhdistellä tanssia ja akropatiaa. Haaveilla aina saa, vaikka toistaiseksi näyttää epätodennäköiseltä. Olemmehan me Sisarlaiset vain tavallisia ihmisiä ilman sen ihmeellisempiä voimia ja energioita. Mutta jos joskus? 

-Miia
 

torstai 23. toukokuuta 2013

Uniin piirretty polku - Helena Waris





Aivan upae kirja! Helena Wariksen Uniin piirretty polku. Vieläpä suomalainen, joten jokainen sana on kirjailijan itsensä miettimä, eikä kääntäjän tulkinta niistä. Kirja tempasi heti mukaansa muinais suomeen, jossa noidat ja ukkosmiehet asustavat. Eikä kirjaa voinut jättää päiväksikään kiinni. 
   Aluksi oli jokseenkin hankala ymmärtää kuinka tarina eteni, mutta kun pääsi mukaan tarinaan, ongelmat unohtuivat. Joskus lukiessa ei tajunnut kenestä puhuttiin, kun luku vaihtui. Luki vaan tyytyväisenä ja kuviitteli miehellä tarkoitettavan Troita, vaikka oikeasti hän olikin Dai. Pieniä inhimillisiä ajatus häiriöitä, jotka kuitenkin selvisivät nopeasti.
   Nyt haluaisin vain saada seuraavan osan käteeni, jotta pääsisin jälleen aikamatkalle. Tähän päivään asti luulin vilpittömästi, tämän olevan ainut kirja, joka toistaiseksi on ilmestynyt. Mutta kuinka väärässä olinkaan. Jo ainakin 2 kirjaa on jo tullut jatkamaan kiehtovaa seikkailua: Suden lapset ja Talviverinen. Taidankin lukea ne seuraavaksi. Kunhan joskus taas uskaltaudun ulos sateeseen.

Kolme sisarusta
Kaksi matkaa
Yksi kohtalo   

Koko sarja: Uniin piirretty polku
            Sudenlapset 
            Talviverinen

-Miia

maanantai 20. toukokuuta 2013

Pitsitoppi

 



Keijumekkoon ostamaani pitsiä jäi vielä reilusti jäljelle. Syynä tähän on se, että jouduin ostamaan tukusta kokonaista 1m kangasta. Mekkoon meni ehkä 30cm. Alusta asti mietin tekeväni, jonku ihan simppelin yksinkertasen normi väljän topin. Siitä sitten kuitenkin tuli villin muotoilun tuloksena hieman mielenkiintoisempi. Eikä loppujenlopuksi mennyt edes kauaa, kun sen kyhäisin. 
   Ja ihan hienohan tuosta tuli. Vaikka nyt taas itse sanonkin. En mie sentään ainut ollut, jonka mielestä se oli hieno. Eräs luokkatoverini, miniä paljastamatta, vitsaili jo ryöstävänsä koko paidan. Enhän mie mitään huomais. Meinas samaan syssyyn lähteä kangassakset maailmalle. Tai lähtikin. Meinaan kotiin. 

-Miia
 

torstai 16. toukokuuta 2013

kauluspaidasta kassiksi



Keksin tämän työn eräästä kirjasta nimeltä Olipa kerran housunpuntti, Laura Sinikka Wilhelm, en siis valitettavasti voi sanoa tätä oman luovan ajatteluni tulokseksi. Mikä sinällään olisi ihan hauskaa. Sen verran hauska idea. Ja vielä kun tuo kierrättäminen on niin mukavaa ja hyödyllistä niin monin tavoin.



Kahdesta kauluspaidasta tulee pienellä fiksauksella kaksi kassia. Eikä loppujen lopuksi ole edes vaikeata. Kokeile ja ihastu. Kirppareilta löytää halvalla runsas valikoima tähän tarkoitukseen sopivia paitoja, jos sitä omasta kaapistä löytyvää ruutupaitaa ei raaski silputa.

Tarvitset:
  • 2 eriväristä/ -kuvioista miesten kauluspaitaa (pitkähihaista)Tarkista, että napitukset ovat samalla etäisyydellä. Halutessasi voit toki ommella napit uudelleen, niin että ne sopivat.
  • sakset
  • ratkojan
  • viivoittimen
  • nuppineuloja
  • kangasliidun
  • ompelukoneen
Tee näin:
  • Leikkaa tai ratko sivu- ja kädentien saumat auki.
  • Ratko taskut irti.
  • Napita eriväriset paidat yhteen.
  • Asettele selkä- ja etukappale päällekkäin haluamaasi langansuuntaan. 
  • Nupita kappaleet yhteen, ja piirrä liidulla haluamasi kassin kokoinen nelikulmio. Huom. saumanvarat. Itse otin vain niin isot kappaleet kuin vain sain. Siitä on sitten helpompi kaventaa.
  • Leikkaa kappaleet irti.
  • Leikkaa hihoista kappaleet sankoihin.
  • Tikkaa napitusvarat kiinni.
  • Ompele taskut kiinni eriväriselle pohjalle. 
  • Ompele sivu ja pohjasaumat sik-sakilla.
  • Ompele sangat pötköksi oikeat puolet vastakkain. Käännä, silitä ja tikkaa reunat.
  • Tee päärmeet yläreunaan, ja sujauta sangat väliin. Muista napit! Et voi ommella niiden yli.
  • Ompele päärmeet.

Jaa kaksi laukkua on valmiina! Käytä mielikuvitustasi väri valinnoissa ja taskujen asettelussa. Näin saat täysin uniikin kesäkassin, ja toisen voi antaa vaikka kaverille lahjaksi. Kannattaa katsella tuota alussa mainittua kirjaa - sieltä löytyy takuuvarmasti kaikenlaista mukavaa kesäksi.

Hyvää kesää kaikille tasapuolisesti, ikään, kokoon, sukupuoleen, uskonnolliseen vakaumukseen, ihonväriin tai mihinkään katsomatta. :D 

-Miia

perjantai 10. toukokuuta 2013

Teatteriin, mars!




Tänään Lumikki ja seitsemän kääpiötä ensi-ilta! Kaikki kipinkapin sinne siis. Unohtakaa turhat selitykset, aina löytyy aikaa teatterille. Ja jos tänään ei vielä ehdi, niin vielä on lauantain ja sunnuntaina kaksi esitystä. Lippuja on vielä reilusti jäljellä, joten kaikki kaverit ja sukulaiset mukaan vaan. Kymmenen hengen porukka pääsee sisään 7€/hlö.




Näytösajat:
Pe 10.5. klo 18
La 11.5. klo 14 ja 18
Su 12.5. klo 14 ja 18
Liput: 10€ ja 7€
Lipunmyynti ja varaukset: teatterisisar@gmail.com tai 040 8686 393
Jokelan koulukeskuksen auditorio:
Jyväkuja 13,05400 Jokela, käynti sisäpihan kautta


-Miia 

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Mustemaailma - Cornelia Funke


Mustemaailman luin jo tuossa viimeviikolla ja tunnustettakoon, että melkein unohdin päivitellä tänne. Onkohan tuo lukutoukka kohta tyydytetty? Ainakin siitä päätellen, kuinka hitaasti tulee luettua. Pari päivää ennen eräpäivää tajusin jäljellä olevan reilu 200 sivua. Jäiks! Tää uhras koko vapaapäivän lukemalla kirjaa. Mukavan rento päivähän tuo oli, mutta rajansa lukemisellakin. En ole mikään äärimmäinen kirjojen ahmija, niin jo tuo 200:n sivun lukeminen tuntui pahalta tavoitteelta. Mutta meikä pystyi siihen! Sain palautettua kirjan ajallan. Lähtipä taas uusikin kirja mukaan. 
   Mustemaailma on Corneli Funken Mustesydän trilogian kolmas ja viimeinen osa. Ja kyllä, se oli tutun laadukas opus. Jälleen sai ihmetellä, kuinka joku voi keksiä niin mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kuinka joku osaa kirjoittaa niin todentuntuisesti tunteista. Melkein itsekkin tirautin muutaman kyyneleen upottuani syvälle kirjan maisemaan. Ehkä olen tunteellinen hölmö, mutta onko se pahe. Ei, ei siinä ole mitään vikaa. Ainakin saan itse nauttia tunteiden kirjosta, jota muut eivät edes havaitse. 
   Mietin tässä, että pitäisikö minun kertoa vielä tarkemmin, mitä Mustemaailmassa tapahtuu. Kuinka Mon ja Meggien tarina jatkuu? Jaa, ehkä lyhyesti. Mo tekee pakon edessä sopimuksen Kuoleman kanssa; Mon on kirjoitettava Valkoiseen kirjaan nuo kolme sanaa, jotta Käärmekallo kuolee. Pelissä on mukana myös Meggien henki. Kuinka käy? Pääsevätkö Meggie ja hänen perheensä takaisin meidän maailmaamme? Ulos Mustemaailmasta?

"Eikö sinunkin mielestäsi pitäisi lukea silloin tällöin tarinoita, joissa kaikki on aivan toisin, kuin meidän maailmassamme? Niin oppii parhaiten kysymään, miksi puut ovat vihreitä eivätkä punaisia ja miksi ihmisellä on vain viisi eikä kuusi sormea."  

Koko sarja: Mustesydän
            Musteloitsu 
            Mustemaailma 

-Miia 

perjantai 3. toukokuuta 2013

Teksti korvikset


Ja ihan ensimmäisenä pahoittelen aivan kamalaa kuvanlaatua. Pitääpä taas kysyä itseltä: miksi pitää ne kaikkein kamalimmat aina väenvängällä jakaa täällä koko maailman kanssa. En tiedä, mutta näkisittepä ne oikeasti kamalimmat, sitten ehkä ymmärtäisitte. Ja hei, onhan tässäkin puolensa: te ette pysty näkemään kaikkia pieniä virheitäni. Eli jos ette jostain kummallisesta syystä ymmärrä, mitä tämä täydellisyyttä hipova kuva muistuttaa, voin sen teille rakkaat lukiat paljastaa. Ne ovat tuunatut korvakorut, jotka on pinnoitettu ulkopuolelta Villivarsasta leikatuilla teksteillä. Ne on oikeasti ihan hienot.

Haluatko kokeilla vastaavien tekemistä? Haali kasaan nämä materiaalit: 
  • Rengaskorvikset
  • Aikakauslehti
  • Sakset
  • Lakkaa
  • (Maalia)
  • Pensseli
 Tee näin:
  • Leikkaa lehdestä suorakuution muotoinen teksti suikale. Varmista, että se on riittävän pitkä peittämään koko korviksen. Kannattaa ottaa reilun levyinen.
  • Levitä lakkaa korviksen ulkopinnalle.
  • Kieritä paperi korvakorun ympärille.
  • Leikkaa ylimääräinen paperi pois.
  • Siloita paperi mahdollisimman sileäksi.
  • Lakkaa paperi kertaalleen.
  • Anna lakan kuivua.
  • Maalaa sisäpinta haluamallasi värillä, jos korviksen väri ei miellytä.
  • Lakkaa koko korvis vielä kertaalleen.

-Miia