#Vapaita

Keskiviikko-torstai välisenä yönä olin helsingin Hietarannassa, Hietsussa avustamassa uuden Vapaita musiikkielokuvan kuvauksissa. Tehtävänämme oli vain olla hengailemassa rannalla, mutta hiljaa ettei tule ylimääräisiä ääniä häiritsemään keskusteluja. Oikein mukavaa oli, vaikka ehkä hieman viileä tuli ja vähän nälkä. Kuvauspaikalta löytyi myös tuttu ihminen teatterin tiimoilta, joten mikäs sen parempaa. 

Itse olin Hietsussa jo joskus kahdeksan aikoihin, sillä meninkin Helsinkiin aikaisemmalla junalla kuin oli tarkoitus. Kuvausten oli tarkoitus alkaa yhdeksältä, mutta reilu tunti meni ohjeistukseen, puvustuksen säätämiseen ja muuhun jännittävään. Kuvaukset kestivät avustajien osalta hieman vaille viiteen. Muut jäivät vielä ainakin seitsemään. Kolmen aikoihin söimme 'lounaan'. 
  

 

(Täältä)

Vaikka ensin meinasin, että tämä yksi yö, oli riittävästi minulle ja, että 2 leffalippua on hyvä saldo, niin silti minut onnistuttiin ylipuhuttua. Suunnistin siis vielä torstaina hietsuun samanmoiseksi ajaksi hengailemaan. 

Nyt oli hieman enemmän tekemistä, sillä meidät laitettiin hieman riehumaan. Ensin hieman painimista, sitten juoksentelua ja muuta mukavaa. Joten kylmä ei ainakaan päässyt iskemään niin voimakkaasti, muutama rauhallisempiakin kohtia oli. 

Hieman meinasi venyä kuvaukset, ja alkoi viimeistä kohtausta tehdessä hieman kyllästyttämään tekemään samaa juttua uudestaan ja uudestaan, varsinkin kun väsymystaso oli jo huomattava. Jo siinä pisteessä, ettei enään olisi niin kovasti jaksanut riehua.

Palkaksi näistä kahdesta yöstä sain 4 leffalippua. Valitettavasti ne eivät välttämättä ole voimassa enään kun tämä tulee elokuviin, mutta kyllä se silti pitäisi päästä katsomaan. 

-Miia  

  

Aikamatkustajan vaimo - Audrey Niffenegger

(Kuva täältä)

Pidin tästä kirjasta oikein paljon sen persoonallisuuden takia. Kaikkihan haluavat välillä palata ajassa taaksepäin, vaikka se on täysin mahdotonta. Näin ei kuitenkaan on Henrylle, hän pystyy kulkemaan ajassa molempiin suuntiin, mutta yleensä vain menneisyyteen. Henry ei sitä kuitenkaan pysty tekemään tahdonalaisesti, vaan hän tempautuu tahtomattaan mihin tahansa päivään, minne päin maailmaa tahansa. Yleensä paikkoihin, joissa hän on jo joskus käynyt.  Siirtymän voi aiheuttaa stressi tai vilkkuvat valot. Se on kuin epilepsiaa, sairaus, virhe geeneissä.

Se ei ole läheskään aina helppoa saati mukavaa. Henry onnistuu usein joutumaan hankaluuksiin ilmestyttyään alastomana ties minne. Hän on joutunut opettelemaan varastamaan, tiirikoimista ja juoksemaan henkensä edestä. Hänet on useita kertoja jopa pidätetty, mutta onnekseen hän on aina kadonnut ennen kuin hänen henkilöllisyytensä on saatu selville. 

Kirja ei kuitenkaan kerro vain Henrystä ja hänen vaikeuksistaan aikamatkaillessa. Se on ennen kaikkea tarina Henrystä ja Claresta, Henryn vaimosta. Clare oli 6 vuotiaas kun hän tapasi ensimmäisen kerran 36-vuotiaan Henryn. He menivät naimisiin, kun Clare oli 23 ja Henry 31. Tarinaa kerrotaan molempien näkökulmasta, mikä tuo hyvää vaihtelua, samoin kuin se, että se ei etene täysin kronologisesti. Ehkä aluksi kerrotaan Claren näkemys aiheesta, kun Henry on ollut hänen luonaan aikamatkalla, ja vuosien päästä kerrotaan kuinka Henry sen koki, ja mitä tapahtui matkan jälkeen. Luultavasti juuri tästä syystä kirja jakaa selkeästi mielipiteitä. Itseäni se ei häirinnyt. 

Tarina etenee melko hitaasti ja Henryyn sekä Clareen tutustutaan pikku hiljaa. Se kertoo pariskunnan yrityksestä elää täysin normaalia elämää kaikkien vaikeuksien keskellä. Vaikka aikamatkailu tuottaa mielenkiintoisiakin kohtauksia, koituu siitä paljon huolta ja murhetta. Loppua kohden tarinasta tulee aina vain tummasävyisempi. Loppu oli melko yllätyksellinen, olisin ehkä halunnut sen loppuvan onnellisemmin. Yllätyin siitä, kuinka paljon kirjassa oli seksiä, ei siis mikään lasten kirja. Erityisesti hämmennyin melko alussa olevasta kohdasta, jossa Henry ajattelee peniksensä olevan niin pystyssä, että se pääsisi yksin huvipuiston laitteisiin, kun oli kiihottunut Claresta ''ensimmäisen'' kerran.

Lukunäyte:

Kauan sitten miehet lähtivät merille ja naiset jäivät odottamaan heitä. He seisoivat vesirajassa tähyilemässä taivaanrantaa siinä toivossa, että laiva ilmestyisi näkyviin. Nyt minä odotan Henryä. Hän katoaa tahtomattaan ja varoittamatta. Minä odotan otottamistani. Jokainen hetki tuntuu loputtomalta. Jokainen hetki on edessäni kristallin kirkkaana, ja lisää odotuksen hetkiä on niiden takana. Miksi hän on mennyt jonnekkin, minne en voi häntä seurata?

-Miia

 

niin kuin kuuraa

Taas yksi uusi mekko täydentää vaatehuonettani. Tietenkin omatekemä sellainen. Valkoista mekkoahan minulla ei vielä ollutkaan. Tämä ei kuitenkaan ollut täysin suunniteltu juttu. Tämä on kokeiluversio lopputyöstä. Ja koska kokeilu onnistui ongelmitta, päätin tehdä myös siitä käyttökelpoisen mekon. 

Materiaali on vanhasta lakanasta, jonka sain koululta kokeilua varten, sekä helma sifonkia.

Näistä kuvistahan näkyy kovin hyvin

No, tässä näkyy. Leikin hieman taiteilijaa

ja maalasin tälläisen kuvion, lisäksi vielä muutama helmi

ja juhlavuus on taattu.

 

 Myös pääntie sai koristusta.

Selkä. Nauhat käsin virkattua pitsiä

samasta lakanasta kuin yläosan kangas.

-Miia

mökki terveiset

Heippa taas! Olisikohan taas aika kertoilla hieman kuulumisia? Eli kesä on mennyt lähinnä ollessa ja möllöttäessä. Nyt oltiin äidin kanssa kahdestaan yksi yö mökillä tiistaista keskiviikkoon, sillä äidin piti mennä tänään aamusta töihin. Nyt lähtivät sitten äiti ja veikka kahdestaan. Mie jäin kotiin ihan vain vältelläkseni allergiaa, johon ei tuntunut lääkkeet auttavan. 

Mutta kyllä se yksi yö mökillä oli jo ihanan rentouttavaa uidessa, lukiessa ja neuloessa. Paljoa muuta ei olisi jaksanut tehdä helteessä joka ylitti 30 astetta. 

Tässä muutama kuva mökiltä:

-Miia