WOW, mikä viikko!

Aivan mahtava viikko takana, vaikka meinasi kyllä paniikki iskeä viimeviikolla, eikä maanantaina ja tiistaina ollut kovin hilpeä fiilis. Tähän viikkoon koko kolmivuotinen opiskelu nyt kulminoitui. Tänään ja eilen oli nimittäin aika TEVA11H:n muotinäytöksen. eilen oli kolme esitystä ja koululla vietimme vaivaiset 10 tuntia. Tänään päästiin hieman helpommalla. Nyt se on viimein ohi ja voimme kaikki huokaista helpotuksesta mutta jäädä hieman kaipaamaan. Kehuttiinhan tätä amiston kaikkien aikojen parhaaksi esitykseksi. Se on paljon, mutta kaikesta voi kai kiittää täydellistä ryhmähenkeä. Mutta kuinka tähän päädyttiin?

Viime viikko kului melko hektisesti, ainakin minun osalta. Lopuutyömekkoni, eli kolmosten kävely mekko oli melkein valmis, kunnes sovitin sitä ja totesimme, että muutoksia vaaditaan. Ja paljon. Piti purkaa vetoketju ja koko se sivu auki, piti ostaa kokonaan uusi nauha vyöksi, ommella vetoketju noin sata kertaa uudestaan, ennen kuin se oli kunnolla. Ja helmakin piti sitten tehdä uudestaan. Ja strasseja oli vielä ommeltavana sellaiset 50 kappaletta. 

Ja sitä stressiä mekon valmistumisesta kesti vielä maanantaille, kun strasseja oli edelleen ne 50 ompelematta ja helma korjaamatta. Mutta sain sen sentään kävely kuntoon maanantaina, joten no hätä.

Tiistaina päästiin kuitenkin vasta treenamaan kaikkien vaatteiden kanssa ja vieläpä oikein lavalle. Tämä ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin strömsössä. Ihan hyvin ne harkat alkoi, mutta pieniä mutkia tuli matkaan. Lopputyömekosta sanoi piilovetoketju poks, kun yritettiin laittaa sitä päälle. Lukko osa lähti irti toiselta puolelta. Hirvittävän mukavaa. Ihana opettaja, kuitenkin otti sen käsittelyyn ja purki rikkinäisen pois ja ompeli tavallisen ketjun tilalle. Nyt on toimiva mekko. Eikä se ollut ainut vetoketju, joka meni rikki. Nooh, kun oltiin hyvässä fiiliksessä menossa läpi, niin päättäjät päättivät pitää poistumisharjoituksen. Osa porukasta puolipukeissa takana vaihtamassa vaatteita ja minulla oli tietenkin pienellä laahuksella varustettu juhlapuku. Peukut ajoitukselle. Sinä päivänä ei siis saatu ensimmäistäkään täydellistä läpimenoa.

Tiistaina päästiin myös kampaukseen. Todella hyvin mukavaa laittaa lettikampaukset kaikille jo edellisenä päivänä, niin että ne päässä pitäisi sitten olla kolme päivää. Siltä ne kyllä tänään jo näyttää, että niillä on nukuttu kaksi yötä. 

Keskiviikko, tuo odotettu ja pelätty esityspäivä. Kaikki mekot on saatu korjattua ja fiksattua toimiviksi. Ensimmäinen esitys oli oikeaastaan vasta kenraali, joten kukaan ei oikein jaksanut stressata. Mukavasti se kuitenkin meni, vaikka media-assistentit eivät olleet ihan kärryillä. Heille ei ollut mennyt kaikki meidän suunnitelmat perille asti. Vaikka heille oli annettu tarkat sekuntti aikataulut, he eivät olleet voineet tutustua siihen. Ja koska ei oltu päästy käymään koko tekniikalla läpi, ei oltu tajuttu näitä epäkohtia aikaisemmin. Mutta näistä päästiin yli kun annettiin suunnitelmat vielä uudestaan. Seuraavissa esityksissä sitten teemojen mukainen tunnelma tuli paremmin selville. Teemanamme oli siis vuodenajat. Kuvia voisin yrittää myöhemmin laittaa, kun niitä saan. Ja jos saan luvan julkaista niitä täällä. 

Esitykset vain parani joka kerta. Tänään oltiin jo aikamoisia konkareita. Viimeinen esitys oli ehdottomasti paras. 

Tänään keksittiin parasta tekemistä esitysten välissä. Laulettin vai hoilotettiin nuotin vierestä karaokea. Ongelma sinäänsä aluksi kun ei meillä mitään kaijuttimia ollut. Onneksi Timppa pelasti. Pian päädyttiin disneyn lauluihin, jotka vain minä oikeastaan osasin ulkoa. Heh. Mistäköhän johtuisi? Nytkin parhaillaan juurikin niitä kuuntelen youtubesta. Mutta se on sanottava, että tosi huonosti sanotuksia videoissa. Olimme hieman pettyneitä. 

Vaikka tämä päivä meni hyvin koulussa, niin kotona ei ollut ihan niin täydellistä. Kuikas ollakkaan yksi kirjahyllyistäni oli tullut alas seinältä. Kaikki käsityöopukset oli lattialla levällään, mutta onneksi ainoiksi vaurioiksi osoittautui katkennut ruuvi ja litistynyt pahvilaatikko. Ja tietysti kaikki lehdet ihan väärässä järjestyksessä. 

Nyt olisi mukava hetki painua pesulle repimään kampaukset pois. Hiukset huutaa jo apua. 

Kiitos ihanasta muotinäytöksestä!

-Miia

 

1 vuosi

Ohhoh! Kuinkas tämä pääsi unohtumaan? Blogillani oli siis 1-vuotis synttärit keskiviikkona 20.11. Ompas aika mennyt nopeasti. Kyllä tuosta on taidettu hieman kehittyä, mutta kyllä parannettavaa vielä löytyisi. Olen myös itse miettinyt, että ompas minulla rönsyilevä blogi. Kun pitää kirjoittaa aivan kaikesta: käsitöistä, joihin painopiste eniten sijoittuu, kirjat, joita olen lukenut, elämä teatterin näyttämöllä ja satunnaisesti katsomossa, muuta kummallista selittelyä elämästä. Ajattelin siis kysyä, mikä on parasta tässä blogissa? Mistä haluaisitte tietää lisää? Tai mitä voisi jättää sanomatta? Otan mielelläni vastaan palautetta ja kommentteja.

-Miia

sulkariipus

Asustekurssilla tuli tälläinen maailman yksinkertaisin koru tehtyä. Yksinkertainen on kaunista.

Tarvitset sulan, kaksi ommeltavaa strassia, kuunaliimaa ja ohutta nyöriä noin 1 metri

Tee näin:

Ota toinen strassi ja laita sen taakse kuumaliimaa. Varo peittämästä toista reikää, sillä siitä pujotetaan myöhemmin nyöri.  
Laita sulan kanta kuumaliimalle.

Paina toinen strassi paikoilleen.

Pujota nyöri strassien reijistä läpi.

Solmi päät yhtee ja tee solmu strassien yläpuolelle.

-Miia  

kässämessut

Päätettiin äidin kanssa lähteä Tampereelle hieman messuilemaan. Sieltä lähdettiin oikeastaan hakemaan vain strasseja meikäläisen lopputyöhön, joka on siis vaaleanliila juhlapuhu. Siitä en ole tainnut sanoa vielä mitään, enkä nytkään ala sen enempää kertomaan. Siitä tullaan kyllä kuulemaan vielä kunnon kuvien kera. 

Lähdettiin jo aamusta aikaisin ajamaan, että ehditään ajoissa kotiin, että ehdin illasta taas näyttelemään. Ihmisiä oli aivan jäätävän paljon, hyvä että eteen pääsi kävelemään. Ja niitä tuli busseilla jatkuvasti lisää. Mutta kyllä oli kaikkea hienoa nähtävääkin. Oli koruja, lankoja, käsityövälineitä, kirjoja, kaikkea. Stasseja löytyi vain yhdestä pisteestä - mutta sehän riittää vallan mainiosti - ja niitä tuli sitten ostettua ihan reippaasti. Pienimpiä laskin niin oli yhteensä sata kappaletta ja vähän isompia muutama vähemmän. Kyllä nyt pitäisi riittää. Ja parasta olisikin riittää, sillä aikaa ei ole yhtään metsästää lisää. 

Lisäksi - vaikka mitään muuta ei pitänyt ostaa - ostin kerän turkoosia liukuvärjättyä lankaa. Ihastuin siihen heti, mutta ajattelin jättää sen sinne rahatilanteen ja melko kalliin hintansa takia. Mutta himo voitti ja no, pitäähän käsityömessuilta ainakin yksi kerää lankaa ostaa. Nyt vaan pitäisi päättää, mitä siitä tekisi. Aluksi ajattelin kauniita pitsisukkia, mutta nyt mieleni tekisi tehdä kirjoneulesukat raverlyn nightingale ohjeella. Ikinä ennen en tosin ole ohjeita ostanut, ja lisäksi pitäisi ostaa vielä sopivan paksuista valkoista taustaväriksi. Nalle on hieman paksumpaa. Pitää katsella ja ihmetellä. Mutta ennen sitä pitää tehdä muutamat tilaus sukat valmiiksi.

-Miia

Vaihto

Sain nämä oranssit pitsisukat valmiiksi 29.9. Mutta vielä silloin en halunnut niitä julkaista, niin ei vaihtopari vahingossakaan pääse näkemään niitä ennen aikojaan. Jos nyt olisi sattunut käymään täällä. Tuossa yllä olevassa kuvassa ovat siis omassa jalassa. Laatukin on oikein päätä huimaava. 

Viimeviikolla joskus sain tietää, että sukat ovat päässeet turvallisesti perille. Ja ihan oikean kokoisetkin niistä tuli. Se oli kyllä helppoa, sillä vaihoparilla oli saman kokoinen jalka kuin minullakin. 

Tässä kuvia sukista oikeissa jaloissa. 

Tästä pääsee vielä lukemaan itse saajan mielipiteitä sukista.

Omia sukkia vielä odotellessa. Viimeistään 23.12. pitäisi niiden kotiutua. Toivottavasti pian. 

-Miia  

Hui! Jee!

Ihan just kohta lähtö Jokelaan ja ensi-iltaan. Hieman jännä fiilis. Eilen ennen kenraalia sain tietää, miten meijän kohtaus nyt loppujenlopuksi menee. Se oli muuttunut melko totaalisesti. Suurimpana jännityksen aiheena onkin laulukohta. Laulu on onneksi tuttu jo lapsuudesta ja laulamme vain yhden säkeistön ja kertosäkeen. Eiköhän se ihan hyvin mene. Parasta mennä kun tuttuja tulee katsomaan. 

Huomenna isänpäivänä kaikki miehet 10€:lla sisään Metsätähteen! (Normaalisti 15€) Vielä on paikkoja vapaana, joten terve tuloa teatteriin!

-Miia

Metsätähti

Nyt olen mukana siis tässä aikuisten Metsätähdessä. Kerroin siitä jo aikaisemmin samalla kaikkien muiden projektien kanssa. Metsätähteä on siis esitetty jo maaliskuussa 2013, ja nyt se sai hieman lisää näytöksiä suuren kysynnän vuoksi. Lisäksi se sai muutaman uuden näyttelijän - mukaanlukien minut - ja uusia kohtauksia. En tiedä, miltä se näytti aikaisemmin, mutta voin taata, että nyt on kyllä hieno. Esitys kertoo suorasanaisesti ja kaunistelematta naisen tarinan. Näytelmän painopisteenä on aikuinen nainen, parisuhde ja äitiys. Esitys on koskettava ja välillä itkettää, mutta taas kohta saa nauraa. Ennenkaikkea Metsätähti pistää ajattelemaan. 

Suosittelen siis tulemaan Jokela-talolle/ kirjastolle/ monarille ja millä kaikilla nimillä sitä nyt kutsutaankaan tutustumaan Metsätähteen. Liput olisi hyvä varata jo etukäteen puhelimitse numerosta 040868393. Näytökset ovat nimittäin jo melko täynnä. Toimi siis nopeasti, jos kiinnostuit! 

Hyvää perjantaita ihmiset! Tää lähtee kohta kenraaliin. 

-Miia

Talviverinen - Helena Waris

Viimein sain käsiini viimeisen osan Helena Wariksen uskomattoman kauniista pohjankontu sarjasta. Tätä on odotettu jo tarpeeksi pitkään. Kesällä joskus luin aikaisemmat osat. Tämä kirja on nyt vasta ilmestynyt, joten lukijoita riitti ennen minun vuoroani. 

Ja kun sain sen käsiini ja aloin lukea, olin aivan lumoutunut. Niin kaunisti se oli kirjoitettu heti ensimmäisistä lauseista lähtien. Ei voi muuta sanoa kuin, että onpas siinä taitava kirjailija. 

Täsä kirjassa palataan ihan alkuun, siihen hetkeen kun Troi löydetään Tuultensaarelta. Kirjassa keskitytäänkin sitten kertomaan nimenomaan Troin tarina, joka on edellisissä osissa jäänyt hieman arvoitukselliseksi. Jotkut kohdat tiedettiin jo aikaisemmista osista, mutta ne saivat hieman lisää syvyyttä, kun ne kerottiin Troin näkökulmasta.

Troi ja hänen kasvatusveljensä ovat matkalla kohti Pohjankontua. He haluavat selvittää onko Troin koti pelkkää satua vai onko kaukana pohjoisessa todella asutusta. Kukaan ei heihin tunnu uskovan, mutta he ovat päättäväisiä eivätkä anna muiden puheiden estää seikkailua. Matka ei kuitenkaan suju aivan odotetusti. 
   Troi päätyy kuolemaisillaan Vornanmutkaan, jossa hän saa parasta mahdollista hoitoa. Kahden ajankierron jälkeen hän pääsee jatkamaan matkaansa terveenä miehenä. Hän ei vain tiedä vereensä asetetusta kirouksesta, jonka on määrä surmata hänet. Hän kärsii järkyttävästä kylmyydestä vaikka auringon kuuluisi lämmittää. Hänellä ei ole paljoa aikaa. Hän ei edes tiedä, mitä hänen pitäisi tehdä. Kaikki käskevät hänen mennä Pohjankohtuun muiden perässä, mutta sitä hän ei voi tehdä. Ei hän itsekkään tiedä miksi, mutta hänellä on tunne, ettei vielä ole aika, joten hän vaeltaa sutena viimeisillä voimillaan. Jopa susi on alkanut väsymään ja tuntemään kuristavaa kylmyyttä. Pian hän ei enään kestä, vaan palaa ainoan naisen luokse, joka häntä voisi auttaa. Terihan ei voi luvata hänelle parannusta -vaikka haluaisikin - sillä se tarkoittaisi, että hänen olisi otettava kirous itsellensä.
   Paraneeko Troi kirouksesta? Pääseekö hän Pohjankontuun ennen kuin on liian myöhäistä? Pääseekö hän perheensä ja rakastettunsa luokse kaikkien niiden päämäärättömien vuosien jälkeen? Vai hautaako pitkä talvi kaiken alleen?

Muinainen maailma kansantaruineen ja uskomuksineen, korpi- ja järvimaisemineen, tuntureineen ja pikku kylineen lumoaa kaikenikäiset.

Lukunäyte:

-Se johtuu minusta, sanoin lopulta.
   -Sinusta? Marti kummasteli. -Miten pitkä talvi voi sinusta johtua?
   -Minä olen Talviyö. Minä olen Viimakatse. Minä olen talvenvartija. Se on minun tehtäväni siinä laulussa, jota vanhat mahdit laulavat. Se oli minussa jo ennen syntymääni, se on minun tehtäväni. Sillä maailma täytyy pyyhkiä tyhjäksi, kuten se on tyhjennetty ennenkin, ja kuten se tyhjennetään taas aikojen päästä, lumella ja jäällä, kylmyydellä ja pimeydellä, yhä uudelleen, niin monta kertaa, kunnes maailma on valmis ja täydellinen, sellainen kuin vanhat mahdit sen haluavat olevan. Puhdas laulu, ehjä kartta. Minä olen muuri pitkän talven edessä, viimeinen salpa. Näin kauan olen sen pitänyt selkäni takana. Olen estänyt sitä tietämättä miksi, mutta nyt, nyt minä tiedän. Nyt on aika. Pohjankontu on valmis. Meitä on tarpeeksi. 

Koko Pohjankontu sarja: 
Uniin piirretty polku
Sudenlapset
Talviverinen

-Miia